iäkän äiti

Olin aika pöyristynyt luettuani viestisi. Eikö elämässäsi nyt olisi tärkeintä hoitaa oma terveys kuntoon ja sitten työpaikka, jossa viihdyt. Mielestäni sinun pitäisi ehdottomasti muuttaa omaan asuntoon, vaikkapa lähelle äitiäsi ja sieltä käsin avustaa tarpeen ja voimiesi mukaan. Voit esim. ottaa siivoojan äidillesi ja ruokapalvelun kunnan kautta. Kokemusta on.

Äitini taantui myös noin vuosi sitten enen otti itse lääkkensä laittoi ruokansa ym,
Aloin huomata outoja piirteitä, ei syönyt mitään jos en huolehtinut, muuttui sairalloisen nuukaksi, taitaa olla yleistä iäkkäillä.
Otti liikaa lääkkeitä sai myrkytyksen, sen jälkeen jouti olemaan sairaalassa. Ei toipunut ennalleen, on välillä agressiivinen, syyttelee kaikesta . Olen yrittänyt pitää luonani, ei tule mitään, valvoo yöt nukahtaa aamun koitteessa kun itseni pitää herätä töihin.
Hoitopaikka on haussa, mutta täyttä on hoitopikoissa, en tiedä jaksanko enää, mietin monesti kuinka tästä selviää, ei ole muita lapsia.

Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä äidin omalääkäriin ja paikkakuntanne muistihoitajaan. Nimittäin, persoonallisuuden muutokset yhdessä muistin heikkenemisen kanssa ovat usein oire alzheimerin taudista. Välillä potilas on ihan normaali oma itsensä, sitten yht äkkiä hän muuttuu agressiiviseksi ja ihan omituiseksi.

Muistihoitaja tekee potilaalle muistitestin, ja omainen täyttää kyselylomakkeen. Tuohon lomakkeeseen kannattaa vastata ihan rehellisesti. Ketään ei hyödytä tilanteen kaunistelu (vaikka kuinka hävettäisi äidin omituinen käytös), koska diagnoosi voi jäädä sen takia tekemättä ja lääkitys saamatta.

Jos muistihoitaja ja lääkäri ovat sitä mieltä, että alzheimer saattaisi olla kyseessä, potila saa lähetteen pään magneettikuvaukseen, jolla asia todetaan. Jos tuo kyseinen sairaus sitten diagnosoidaan, saa potilas asianmukaisen lääkityksen. Muistia nuo lääkkeet eivät palauta, mutta tuovat helpotusta niihin käytöshäiriöihin. Potilas itse ei edes tiedä moisista ongelmista, hänelle on ihan sama saako hän lääkettä vai ei. Omaisille se kuitenkin tuo helpotusta, kun agressiivisuus vähenee.

Olipa hyvä että löysin tämän tekstin vielä. Kiitos vastauksista, etenkin edelliselle!
Otinkin tuollaisen muistihoitajan numeron ylös viimeksi lääkärillä käydessämme.

Olen nyt täällä asunut muutaman kuukauden, ihan hyvin on mennyt. Äiti on piristynyt välillä, käymme reissuilla ja teemme muuta mukavaa. Minäkin pidän täällä asumisesta. Ihmettelen monien ihmisten suhtautumista tähän että asun äitini kanssa. Muissa maissa sukupolvet saattavat asua yhdessä ja pitää yhtä.

Yritän pitää omaakin elämää, käyn reissuissa muualla asuvien kaverieni luona. Luultavasti tulevaisuudessa teen työkeikkareissuja ja tämä paikka on hyvä tukikohta. Minulla ei olisi varaa maksaa vuokraa tällä hetkellä omasta kämpästä, päivärahani tuskin riittää elämiseenkään. Soskusta en saa sillä minulla on omaisuutta.

Äitini pärjää sillä lailla että ottaa lääkkeensä itse ja muistaa lääkärikäynnit. Mutta tuo pahapäisyys loukkaa minua välillä. Olen nyt siivonnut tätä asuntoa, täällä on huoneita jotka ovat olleet rojuja täynnä 20 vuotta niin että ei ole imurikaan mahtunut sinne. Tavaraa pitää siis viedä kaatopaikalle ja kirpputorille. Eilen äiti taas syyllisti minua siitä. Olen kuulema savustamassa häntä ulos omasta kodistaan ja että ystäväni ottavat hänen "arvokkaat" tavaransa. En siis antanut tavaroita ystävilleni vaan vein kaatopaikalle 30 vuotta vanhoja istuimia jotka olivat kunnon pölypesäkkeitä ja entisöijäkin sanoi että ei kannata entisöidä. Asunto mielestäni terveysriski, itselläni ainakin on keuhkot ihan kipeät pölystä ja äidillänikin on aina yskä.

Äitini käytös on aina ollut tuollaista johtuen siitä että isäni on eristänyt hänet muista ihmisistä, äidilleni on kehittynyt oma sulkeutunut näkövinkkeli asioihin.

Mutta ehkä on silti hyvä ottaa yhteyttä muistihoitajaan. Mutta entä jos äiti kokee senkin että yritän häntä savustaa ulos asunnosta?!