Hei te kaikki yli viiskymppiset,kuinka jaksatte töissä.Mulla alkaa ainakin jotenkin ikä painaan näin puolessa välissä kuuttakymmentä.Töissä tahti kiristyy päivä päivältä ja kaikkee uutta tulee nopealla vauhdilla,vielä olen pysynyt uudistuksissa mukana vaikkakin vähän hitaammin kuin kakskymppiset.Mutta hirvittää tää tahti kuinka jaksaa vielä kymmenen vuotta ja ei tiedä vaikka pitempäänkin pitäs olla.Töitten jälkeen ei oikein jaksa enää mitään tehdä.Ainoo mitä odottaa on vapaapäivät ja lomat.
työssä jaksaminen
sohvaperuna
17799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No 57 ja hyvin jaksan, paitsi henkisesti. Niin se on minullakin, että ainoa mitä odotan on viikonloput ja lomat. Mutta ei se ole kiinni jaksamisesta vaan siitä, että omaa tekemistä olisi enemmän, kuin mihin vapaa-aika riittää. Ja ehkä siitäkin, ettei asiat töissä tapahdu, niin kuin itse haluaisi.
Työtahti ei hirvitä, pikemminkin päinvastoin, stressaa kun töitä liian vähän.
Mutta nyt on hyvä breikki, neljän kuukauden lomautus, ehtii tekemään rästiin jääneitä töitä kotona ja nauttimaan siitä, ettei tarvitse tanssia muiden pillin mukaan vaikka se pilli soisikin vähän heikosti.
Olen kuin robotti, en enää ajattele jaksanko vai en teen sen minkä kykenen yritän parhaani jokapäivä. Työpäivät menevät hirmuvauhtia eikä kerkeä ajattelemaan kun kuudesta työkaverista tälläkin hetkellä on kaksi loppuunpalaneita ja pitkillä sairaslomilla.
Siinäpä sitä sitten opetellaan heidänkin työtehtäviään , puolet työyhteisössä etsii muuta työnantajaa. Työpaikallani ei ole kaksikymppisiä.
Arvostuksen puute on yksi tekijä joka mielestäni latistaa tekevien ilmapiiriä.
Se näkyy juuri palkkojen alhaisuutena monillakin aloilla. Töitä pitäisi tehdä yhä enemmän ja monilla iskee uupumus. Käytännössä kuitenkin moni työ on kuukausipalkkaperusteinen, ei urakka tai suoritepohjainen ja näissä lisissäkin se tulisi siis perustua jaksamiseen, ei pakkoon. Lepoa tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän vaikkapa palkattomana vapaana mutta kovin harva siihen kykenee kun elinkustannukset ovat niin korkealla ettei siinä meinaa pärjätä edes töissä tienatuilla.
Maailma muuttuu ja tämä muutosvaihe on meille raskas, emme vielä käsitä mihin tämä johtaa. Minä ainakin alan olla aika ihmeissäni siitä miten nykymaailmassa työntekijää kohdellaan .
Työnilo on alkanut minullakin laskea yhä enemmän, siihen vaikuttaa toki ikä
kun voimavarat alkaa pikkuhiljaa laskea yhä enemmän
ja se että ei tiedä vielä tarkalleen kuinka kauan olisi jaksettava paahtaa lisää ennen kuin eläke häämöttää ja miten sitten selviää edes jotenkin.
Minullakin tökkii jaksamispuoli. Täytän syksyllä 60, ja aion silloin ruveta tekemään 4-päiväistä työviikkoa. Ei käteen jäävä palkka siinä paljon putoa, joten se puoli on kunnossa. Syksyllä -15 osa-aikaeläkkeelle, näillä näkymin. Kokemustani ja osaamistani tarvitaan, joten mieluusti pitävät minut talossa vaikka kuinka pitkään.
Esimiesten suhtautuminen minuun muuttui mukavasti, kun erään jupakan seurauksena sanoin että lähden talosta ensi syksynä. Kylläpä se juoru on levinnyt, ja hyvin väkeään muka kohtelevan firman johto on vähän kiusaantunut.
Paljonhan tuo jaksamispuoli on työkavereista kiinni, ja nykyiset eivät ole parhaat mahdolliset.
On varmasti upeaa että sinulla on mahdollisuus 4-päiväiseen viikkoon, se kyllä auttaa jaksamaan ihan eri tavalla. Olisikin tosi suotuisaa että kun eläkeikää pidennetään niin annettaisiin mahdollisuus tietyn iän tullessa lyhentää hieman sitä kuukausittaista työtuntimäärää, ajattele sitäkin että jos saisi jo hieman eläkettä ja loput tekisi töinä, silloin tuo mahdollisuus tulisi kaikkien ulottuville ja kuvittelisi sen olevan edullista noin kokonaisuutena enemmän kuin se että on luovuttava kokonaan töistä kun ei jaksa sitä täyttä määrää enää. Kyllä se usein kieli muuttuu kellossa kun tulee hetki jolloin on katsottava totuutta suoraan silmiin ja myönnettävä ettei siellä turhaan töissä ole ja arvostuksenkin on tultava esille. Kavereritaan ei voi valita, ne on työnantajan valitsemia, koeta pärjätä :)
Kuuntelin pyhien aikana ikätoverien työjuttuja. Samanlaista monella: tympii. Syynä ei ole, ettei jaksaisi, vaan nuorempien suhtautuminen työhön. Moni alle 40-vuotias menee yli siitä, mistä aita on matalin, ei näe isoja kokonaisuuksia, hakee höpänpömppä-koulutusvapaita ollakseen oikeastaan lomalla ja siinä samalla kasvattaakseen CV:tä. Ja se kuuluisa tietotekniikkaosaaminen... hohhhoijaa. Joskus tekisi mieli sanoa, että opettele ite, niin mäkin tein. Tai kiitä ainakin tiedosta ja sano vaikka toisllekin, keneltä opit.
Näillä kai mennään eläkkeelle asti, korjataan nuorempien silmänpalvojien ja näennäistehopakkausten jälkiä ja toivotaan, että työpaikan maine ei mene ihan täysin.
Miten nuoremmat varastaa ideoita ei viitti edes mainita. Mitenkähän käy, kun meidän sukupolvi on eläkkeellä ja saavat omillaan tehopakkaukset toimeen tulla.
Totuus on kipeä tässäkin asiassa, ja tiedän miten sitä yritetään olla näkemättä.
Missäköhän on vika kun nuoria ei kiinnosta? Työn arvostus on retuperällä, se on muuttunut paljon siitä mitä se oli silloin kun itse astuin työelämään, epäilen osasyyksi juuri tätä seikkaa. Minua opetettiin ja minun annettiin oppia, töissäni on paljon nuoria jotka ovat ihan ok, kavereinakin, liian lyhyt tutustuttamisjakso tarvitsee käytännössä rinnalleen vanhempia osaajia auttamaan alkuun ja mitä paremmin oppivat, sitä laadukkaampaa on ammattitaito jota toivonmukaan taas vuorostaan jakavat muille.
Vaateet eivät aina tunnu vastaavan nykyisin ihmisen jaksamistasoa, kireä vaade vie vapaudentunteen tehdä työtä kunolla ja motivoidummin, palkkakin on joilain aloilla aivan liian surkea eikä työntekijää kuunnella aina tarpeeksi. Varastettu on ideoita kautta aikain ja kiitos menee usein väärään tahoon tai unohdetaan kaikkien tärkeys.
Tämä arvomaailma poikii tuloksen joka näkyy jo nyt sillä nuoret omaavat katsantokantansa ympäröivästä todellisuudesta ja se ei näytä tällä hetkellä kovin
ruusuiselta. Pakko se on heidän vielä avata silmänsä.
Nuorilla selvästi työnteko on vain välttämätön riesa muun elämän ohella. mitättömän syyn takia lähdetään joihinkin rientoihin, ja vaikka jätetään muu porukka liriin kun väkeä on liian vähän.
Kerrankin eräällä nuorista miehistämme oli kiireiseen aikaan edessä pieni leikkaus. Viikkoa ennen leikkausta hänellä oli aika työterveyslääkärillemme. Eräs luottomiehistäni sanoi, että sairauslomalapun kanssa tuo kaveri takaisin tulee, ja niinhän siinä kävi. Ei tuo leikattava vaiva mitenkään silloisessa työssämme haitannut, mutta helpommalla pääsi sairauslomalla.
Ideapuolella nuori väki meillä tulee ns. valmiiseen pöytään, mutta ilokseni olen huomannut että kyllä hekin joskus jotakin uutta hoksaavat. Liian vanha konekanta meillä on yksi harmi, mutta sille ei mitään voi - kun pitää säästääkin.
"Missäköhän on vika kun nuoria ei kiinnosta?"
Luin joskus, että 80- ja 90-luvun lapset oppivat lamasta sen, ettei ole mitään väliä miten innokkaasti isä tai äiti halusivat töitä tehdä tai, miten hyviä ammattilaisia ovat olleet kun silti voitiin irtisanoa. Olivat kuulleet vanhempiensa, näiden tuttavien, kavereidensa vanhemmilta ja sukulaistensa suista samaa negatiivisuutta työelämän odotuksista. On vaikea arvostaa työnantajaa, joka ei arvosta työntekijää, on yleinen käsitys siinä ikäryhmässä, kun maailmanmarkkinat voivat heittää elämän nurinniskoin.
Sellainen käsitys jäi itsellenikin, että ei mitään väliä miten toimin sillä roikun työelämässä rikastumatta sillä ja tiedän, että jos jotakin tapahtuu toimintakyvylleni, putoan. Tulen kyllä vähemmälläkin toimeen, ei se sitä ole mutta miksi minäkään antaisin työpaikalleni kaikkeni kun en ole kuitenkaan korvaamaton, sitähän meille aina kerrotaan.
Itsetuhoiset ajatukset 55-vuotisena saattoivat ajattelemaan elämän jatkoa.
230km:n työmatkat syyspimeillä teillä aiheuttivat ym. ilmiön.
Verottajan tukinnat vahvistivat päätöksen lopettaa tuo hulluus.
Työssä itsessään ei ollut vikaa. Eikä omistaja / toimitusjohtajassa.
Otin eläkelaskelman, pidimme vaimon kanssa konferenssin ja jäin kotiin.
Olen jo vuosia tehnyt osa-aikatyötä uudessa ammatissa,joka on kevyempääkin, kuin entinen, jossa en todennäköisesti olisi jaksanut kokopäivätyötä enää kauaa.Ruumiillisen ja henkisemmän työn välillä on eroa, ja pidän kyl nyrkkisääntönä sitä, et fyysisestä pitää yleisesti ottaen päästä aikaisemmin helpompiin hommiin, tai eläkkeelle; eikä sitten vasta kun joutuu, esim. sairaseläkkeelle. Aika onnekas olen, kun sain tällaisen työn, olisi pirun vaikeaa jotain eläkkeelle jäämisiä alkaa suunnitteleen,vaikka 6-kympin raja onkin jo liki. Nuorista sanoisin, et varmasti selvästi suurin osa heistä haluaa todellakin tehdä työtä, ja saada omaa rahaa, itselläkin 4 aikuista jälkeläistä, joista 3 tekee töitä ja 1 vielä etsii paikkaansa tässä myllyssä.
p.s. ja vaikka välillä olis mitä, niin kevättä kohti painetaan, hei....:)
Näen samoin asian kuin sinä, raskaassa työssä puurtavilla ei fysiikka enää kestä vanhempana jatkaa samaan tahtiin ja vaikeaa varmasti jos ei ole mihin vaihtaa.
Sairaseläkkeen mahdollisuus on todella painajainen, sitä ei halua kokea.
Kyllä se minäkin uskon nuoriin, he menevät kykyjensä mukaan eteenpäin.
Ja kevättä kohti :)
Just kävi kato duunipaikalla! Tiimistä jäi kaksi työntekijää jäljelle ja kohta lähtee esimieskin! Kaikki nuoria! Mielenkiintoista, mitä tulee tapahtumaan ja tuleeko uusia työntekijöitä ja koska.
Nuoret on niin liikkuvaisia, eivätkä sitoudu kuten ennen. Toisaalta koulutus ja työ on erilaista, kun itse aikoinaan kouluja kävin ja työt aloitin. Ei ole enää sellaista yhteenkuuluvuutta, eikä työyhteisöä, joka sitoisi. Työ ei vastaa enää toiveita ja työn mielekkyys on hukassa.
Kyllä sitä itsekin miettii, että miten jaksaa fyysisesti ja henkisesti kuormittavassa duunissa, kun nuoremmatkaan ei jaksa. Ei ole työkavereita, eikä edes esimiestä! On hassua, kun kohta kuuskymppisenä miettii, että mitä tekis!
Kyllä kannattaa jäädä osa-aikaeläkkeelle.jos vaan pääsee
Maailman paras keksintö,että saa vähän eläkettä ja käy esim.puolet työajasta työssä.Mitähän iloa siitä on,jos sitten joskus "vanhana" jää eläkkeelle ja on niin väsynyt ja sairas ,ettei voi nauttia seniorivuosistaan.
Osa-aikaeläkkeen ikäraja nostettiin just kuuteenyhteen, ettei mahiksia! Eikä muutenkaan voi pahemmin duunintekoa vähentää, kun on velkaa vielä sen verran, että fyrkat riittää nytkin just ja just.
On vaan kiva seurata, mihin tämä työelämä menee, kun toisaalta on työttömiä ja taas toisiin duuneihin ei saada työntekijöitä.
Meilläkin uhkaa loppua väki, kun rekrytoinnit on kielletty ja väkeä poistuu riveistä eri syistä. Minä runsaan vuoden kuluttua aion osa-aikaeläkkeen jollakin keinolla aloittaa. Jos ei laki salli, niin omaan piikkiini sitten. Syksyllä aloitan 4-päiväsen, kuten olen jo kertonutkin.
Vanhasen hiitosuunnitelmien perusteella minulla eläkeikä olisi siirtynyt runsaan vuoden eteenpäin. Seuraavassa rytinässä tuskin järin monta kuukautta,
Seitsemältä töihin ja neljältä kotiin. Zombiena sisään ja zombiena ulos. Jaaha, pitääkin tästä taas lähteä...