LOTR-foorumi, vuodet 2004-2006.

Hyvät lukijat...

Miksi kirjoitan tätä viestiä? Sitä en itsekään tiedä. Ehkä tämä on pelkkää sentimentaalisuutta ja nostalgiaa, ehkä muinaisen palstalaisen halu muistuttaa nykyisiä käyttäjiä menneistä ajoista tai ehkä haluan leikitellä ajatuksella, että joku muukin meistä Vanhoista toisinaan yhä käy tälle palstalle kurkistelemassa ja löytäisi tämän tervehdykseni.

Vuosien jälkeen eksyin jälleen katsomaan, mitä täällä, Suomi24:n LOTR-foorumilla, nykyään tapahtuu. Ilokseni sain huomata, että jotain elämää tänne on pitkästä aikaa kehittynyt. Vuosia foorumi olikin käytännössä kuollut. Keskustelut siirtyivät pääsosin muualle internettiin vuoden 2006 aikana. Nykyisiä keskusteluja selailtuani eksyin foorumin Arkistoon, josta yhä löytyivät Meidän keskustelumme. Sauraavat pari päivää vietinkin hyvin tiiviisti noita rakkaita tekstejä kahlaten. Hymy huulillani ja kauniit muistot mielessäni.

Keitä me olimme?
Me olimme LOTR-foorumin kultakauden väki. Vuosina 2004-2006 keskustelumme täyttivät nämä sivut ja rivitä täyttyivät tiukoista kysymyksistä, tietäväisistä vastauksista, kauniista runoista, syvällisistä pohdiskeluista sekä tietenkin mestari Jawetuksen novelleista.

--

Jawetus: meistä aktiivisin. Novellien mestari.

Jokzu ja ERS: Tietäjät, jotka yleensä tarjosivat parhaan väittelyvastuksen ja joiden tiedot Keski-Maasta olivat huipputasoa.

Arwen91: nuori mutta syvällisesti aiheeseen uppoutunut. On hurjaa ajatella, että hänkin on jo aikuinen nainen :)

Mellon, Tar-Minyatur, Nimloth: Erittäin omistautunueita asialleen.

Lalaith: puhdasta nerouttaa. Ah, miksi en ikinä tullut kosineeksi häntä?! ;-)

Sekä tietenkin minä eli Ban: Ylimalkainen ja laiska ja välillä jopa pahansisuinen Tolkien-tietäjä, joka koki identiteettikriisin, jonkun varastettua nimimerkin Ban jossainpäin Suomi24-maailmaa.

Sekä kaikki muut...

--

Nyt, kun olen kahlannut tämän foorumin sivut 15-35 uudestaan ja elänyt nuo vuodet uudestaan, voin vain todeta noiden olleen hyviä aikoja. Nyt kolmikymppisenä perheenisänä en tietenkään enää löytäisi aikaa vastaavaan mutta missään tapauksessa en koe noita vuosia enkä foorumilla käytettyjä tunteja hukkaan heitetyiksi. Niiden kautta nuoruuteni intohimo on tullut kirjatuksi muistiin ja näin saan jälleen muistaa sen, mitä joskus olin. Olen äärimmäisen onnellinen, että sain tuon kauden elää ja kokea jotain asiaa kohtaan niinkin suurta intohimoa. Tärkeää ei useinkaan ole päämäärä vaan matka itsessään. Eikä merkitystä ole intohimon kohteella vaan intohimolla itsellään. Se on se, minkä vuoksi kannattaa elää.

Toivotan kaikille teille, jotka tämän viestin luette, hyvää alkanutta vuotta ja toivon kaikille hienoja hetkiä suosikkikirjailijamme parissa. Ehkäpä tämäkin foorumi vielä joskus herää vanhaan kukoistukseen ja uudet sukuplvet pääsevät taittamaan peistä tokkientietoudesta.

Ja jos joku meistä Vanhoista tämän ikinä lukee: anna kuulua itsestäsi ;)