Omassa rodussani - liioittelematon keskikokoinen koirarotu - on alkanut viime aikoina pistää silmään pentuekokojen jatkuva pienentyminen. 70- ja 80-luvuilla 6 tai kahdeksankaan pennun pentue ei ollut epätavallinen, mutta nyt 2000-luvulla rodun normiksi on vakiintunut n. 3-4 pennusta koostuva pentue. Havaintoni perustuvat tuttavieni sekä omaan (varsin pienimuotoiseen) kasvatustyöhöni sekä KoiraNetin tutkimiseen. Osaisiko joku arvella syytä? Väistämättä mieleen tulee sisäsiittoisuudesta seurannut hedelmällisyyden heikentyminen. Pitäisikö kasvatuksessa alkaa kiinnittää entistä enemmän huomiota paitsi jalostuskoirien libidoon, myös niiden tuottamien pentueiden kokoihin?
Minusta seikka on huolestuttava. 3-4 pennun keskiarvo on vielä siedettävä, mutta yhtään pienemmät pentueet vaikeuttavat emän asemaa liian suurien pentujen synnyttäjänä varsinkin, jos isä ei ole emää pienikokoisempi. Lisäksi pennunostajat joutuvat maksamaan koirien alentuneesta hedelmällisyydestä. Terveystarkistus yms. kulut pysyvät samana, mutta ne joudutaan jakamaan 8 pennun sijasta 3 pennulle. Hinta tietenkin nousee sitä mukaa, kun pentujen määrä vähenee. Monen rodun kohdalla hinta hipoo ostajien sietokykyä ja joissain se on jopa ylittynyt. Mitkä voisivat olla syitä koirien heikentyneeseen hedelmällisyyteen, oletteko huomanneet samaa oman rotunne piirissä ja voiko (tai kannattaako) asialle tehdä mielestänne jotain?
Kommentteja, kiitos!
Minusta seikka on huolestuttava. 3-4 pennun keskiarvo on vielä siedettävä, mutta yhtään pienemmät pentueet vaikeuttavat emän asemaa liian suurien pentujen synnyttäjänä varsinkin, jos isä ei ole emää pienikokoisempi. Lisäksi pennunostajat joutuvat maksamaan koirien alentuneesta hedelmällisyydestä. Terveystarkistus yms. kulut pysyvät samana, mutta ne joudutaan jakamaan 8 pennun sijasta 3 pennulle. Hinta tietenkin nousee sitä mukaa, kun pentujen määrä vähenee. Monen rodun kohdalla hinta hipoo ostajien sietokykyä ja joissain se on jopa ylittynyt. Mitkä voisivat olla syitä koirien heikentyneeseen hedelmällisyyteen, oletteko huomanneet samaa oman rotunne piirissä ja voiko (tai kannattaako) asialle tehdä mielestänne jotain?
Kommentteja, kiitos!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itse olen huomannut ihan saman ilmiön. Toki pentuja tulee vaihtelevasti mutta kyllä pienten pentueden määrä on lisääntynyt. En kuitenkaan usko että sisäsiittoisuudella on mitään tekemistä asian kanssa koska sisäsiittoisuus rotukoirien keskuudessa on ollut aina voimakasta, ennen vielä enemmän. Nykyään kuitenkin suurin osa kasvattajista pyrkii siihen että sukusiitosprosentti on nolla, joskus aikanaan ei ollut harvinaista että isä siitti tyttäriensä pennut, joissakin maissa tätä tapahtuu vieläkin.
Olen miettinyt tuota asiaa paljon ja itse kallistun enemmän siihen ruokavalioon. Ruoka on kuitenkin se asia mikä muuttuu koko ajan. Ihan sama vaikka koiralle syöttäisi raakaravintoa se liha harvoin on mitään luomua tai riistaa vaan kyse on tehotuotetusta halvasta lihasta. Mistä tiedämme mitä tehotuotettu liha tekee koirillemme? Vaikka hormoonit yms. eivät vaikuta ihmiseen, emme voi tietää miten ne vaikuttavat lihansyöjään joka käyttää lihan paljon tehokkaammin.
Yleisesti ottaen nartuille syötetään kuitenkin valmisruokaa ainakin raskauden aikana koska sillä on helppo taata oikeat ravinnemäärät. Nykykoiranruuat kuitenkin ovat sellaisia ettei niistä oikein voi tietää mitä niissä on ja sisältö muuttuu alati saman ruuan sisälläkin, se sama kuivaruoka merkki ja laatu ei niin vältämättä ole sisällöltään samaa kuin 5 vuotta sitten.
Uskoisin että jokin ruuassa on se mikä aiheuttaa sen että pentuja tulee vähän ja ne ovat valtavan kokoisia.
Se miksi olen päätynyt ruokaan on se, että saman kasvattajan koirat voivat saada pieniä pentueita vaikka koirat eivät ole mitään sukua keskenään eivät nartut eivätkä urokset. Sama uros joka on isä suurelle pentueelle voi siittää toisen nartun joka saa vain pari poikasta. Yhdistävä tekijä koirien välillä on se ruoka mitä kasvattaja syöttää emolle.
Vaikka tällä hetkellä olisi nolla sukusiitosprosentti on silti koko rodun geenikartta hitaasti kaventunut eli sisäsiittoisuus vaikuttaa edelleen tämän hetkisiin pentueisiin..vie aikaa että normalisoituu.
Totta mutta miten sukusiitos on nyt poikkeavampaa kuin sanotaanko kymmenen vuotta sitten? Korkeintaan tilanne on parempi kuin ennen ainakin joillakin roduilla joten miten sukusiitoksella voidaan selittää pentuekokojen pienentyminen jos tilanne ei ole muuttunut huonommaksi mutta pentueet silti pienempiä kuin ennen?
Kennelliitto on tehnyt uusia suosituksia sukusiitokseen ..mutta vanhanajan kasvattajat ovat edelleen halunneet linjasiitosta suosia.
Jalostusrekisteristä näkee hyvin sukusiitosprosentit ja omassakin rodussa on vähentynyt sukusiitos. Toisinaan käyttölinjatyypit edelleenkin suosii sukusiitosta koska saa tasaisempaa tulosta ja hakevat käyttöomionaisuuksia.
Katselin tässä sukukirjoja omilta koiriltani ja ne on hankittu eri tahoilta niin pohjalta löytyy paljon samoja esiisiä ja samoin on nykyisilläkin geneettinen vaihtelu on edelleen hidasta. Eli kaukaa sukua on monet vaikka olisi sukusiitosprosentti neljä polvea laskettuna vaikka peräti nollan luokkaa. Tämä kaventaa vaikka hitaasti..mutta hienoa että paljon tuodaan myös uutta verta rotuihin..jolloin saadaa laajempi geenikartta ja suuremmat pesueet ja variaatiot tietenkin lisääntyy myös joten epätasaisempi tulos..mikä ei tietenkään kasvattajaa miellytä.
Sisäsiittoisuus pienentää automaattisesti pentuekokoja ja koko geenikartta on pikkuhiljaa kutistunut.
Risteytyksiä(kennelliiton hyväksymä) jonkin verran tehty siitä syystä kuten pinseri snautseri risteytys..
Kuka sai luvan risteyttää, olen jäänyt kai jälken koko asiasta ? Neljännessä polvessa ne on rotukoiria, jos on lain mukaan teetetty. Aikamoinen uhraus kasvattajalta.
Tuosta pentukokojen pienenemisestä on oikein tutkimuksiakin tehty, lukekaapa niitä
Sisäsiittoisuus totta kai vaikuttaa pentue kokoihin mutta sisäsiittoisuutta on ollut roduissa aina miksi nyt vasta pentuekokoihin vaikuttaisi? On tottakai sellaisia rotuja joiden geenipooli on todella pieni kuten vaikka tolleri mutta on kuitenkin rotuja joilla geenipooli on laaja ja silti pentueet on yhtäkkiä (kymmenen vuoden sisään) alkaneet pienentyä. Miten sisäsiittoisuus voi vaikuttaa tällä tavoin rotuihin joilla on laaja geenipooli?
Kennelliitto myönsi luvan ..http://www.elisanet.fi/yarracitta/risteytys.html
Olisitko ystävällinen ja laittaisit linkin , tai kertoisit asiasta. Minun meinaten tuli ensin teksti ettei sivua ole ja kun koitin uudelleen, laite ei ole käytettävissä, tuli takaisin päälle kun sammutin kokonaan koneen
Minähän laitoin sinulle toimivan linkin..itselleni se ainakin tulee normaalisti.
http://www.elisanet.fi/yarracitta/risteytys.html
Minä sanoisin sisäsiittoisuus.Se,että vaikka lähellä ei niinkään ole samoja,niin jos kauempaa on voimakkaasti sisäsiitosta,niin se sisäsiittoisuuden huono puoli on jo jäänyt geeneihin.Ja mistä tietää välttämättä,millaisia ne kertaantuneet on olleet lipidoltaan...
Ja sitten toinen,perimään liittyvä myöskin.Yhtään huonosti astuvaa urosta(siis halutonta)ei pitäisi käyttää jalostukseen,ei myöskään narttua,joka ei tärpeillä anna.Eri asia on pienet ujoudet/kokemattomuus,mutta kyllä ne erottaa.Ja missään nimessä ei pitäisi käyttää yhtään parille aggressiivista koiraa.Omasta mielestäni eläinlääkärien pitäisi myöskin kaikkien ottaa tiukka asenne,etteivät siemennä koiria vaan siitä syystä,ettei koira itse halua normaaliastutusta.
Toki on myös yksilöitä,jotka suyystä tai toisesta periydyttää isoja pentueita,ja taas toisin päin.
Ps.isoisoäiti,tiedän yhden rodun,jossa lipidot on koirilla ihan karmeessa jamassa.On rotu,missä on ja itse asiassa tuntuu nykyäänkin käytettävän välilläkin melkoisia prossia.Pienilukuinen rotu.
Toisaalta toi bullipojan kommenttikin on ihan ainakin osaltaan ajattelemisen arvoinen,lähinnä siis ruokapuolta tarkoitan.Voi silläkin on jotain tekemistä.Vaihtoehtopuolella noista ravintoasioista puhutaan paljonkin,monenkin asian yhteydessä.
En kyllä niinkään lähtisi tuohon ruokapuoleen takertumaan. ennemminkin tuohon suvussa kulkevaan pentuekokoon. Katselkaas vaan kauempaa koirienne pentumääriä, suuren pentueen tekevä jättää sen jälkeensä, jos astutusajankohta vain on oikea. Omistani pelkeimpä määrän tiedän astuttaessani. Hyvänä esimerkkinä ainoa keisarinleikkaus mikä meillä on teetetty aikanaan pieneläinklinikalla, siellä kun ei itse pääse toimenpidehuoneeseen, siitä ohitseni juoksi lekuri ja huusi mennessään: sun koiralla on kuusi pentua. hihkaisin takaisin että älä valehtele. Niitä oli kolme, kaksi kuoli sinne ja kolmas kotiin.
Meillä on koirilla kaikkia pöpöjä nykyään niin paljon jotka aiheuttavat ennenaikaisen pentujen poiston ja muutama jää jos hyvin käy henkiin. Tästä taas on todisteena ultra, kun käytät tarpeksi ajoissa pentumäärän näkee selvästi, sanotaan nyt vaikka kuusi näkyy ja kolme syntyy, loput hukkuu matkanvarrella, etkä mitään vuotoakaan huomaa.
Monet kasvattajat syöttävätkin emilleen antibioottikuurin juuri ennen astutusta, auttaa jopa koiralle mitä ei ole saatu aikaisemmin kantavaksi.
Sitten eriasiahan on se herbes joka tarttuu synnytyksessä pentuihin eikä niitä pelasta oikein mikään.
Terve emä kyllä elättää pentunsa vaikka selkänahastaan, joskin kasvu on hitaampaa silloin. Toisaalta sitten on uroksen siittiöiden elävyys, mikä kannattaisi tutkituttaa. Laite on kyllä myynnissäkin, mutta täytyy olla itse katsoen pikkuisen jyvällä asiasta.
Sisäsiittoisuus on joka rodun ongelma, koska ne kaksi ensimmäistä on sama kuin nykypopulaatio. Täysin vierasta verta on melkein mahdoton löytää, mutta yritetään niin kaukaa ettei samaa koiraa ole kummankaan sukutaulussa.
Näkikö kukaan lukea tuota linkkiä snautseri ja pinseri? minun meni kone pois päältä kun yritin.
Unohdin kysyä molossilta, etkö voisi mainita rotua. Saisi miettiä mikä siitä tekee sellaisen
Kyllä näkyy. Puuttuuko sinulta Java tms., joka estäisi sivuston pyörittämisen? Entä toimiiko tämä versio:
http://yarracitta.tripod.com/risteytys.htm ??
Lisäksi kys. risteytyksistä mainitaan sivumennen mm.
http://katariinamaki.com/artikkelit/Skoiran_valinta2010.html
"Pinseri-snautseri -risteytyksen koirat ovat olleet keskimääräistä terveempiä ja saaneet luonnetestissä hyviä, rodunomaisia pisteitä. Jo F2-pinseripolvessa on tullut näyttelymenestystä, huolimatta siitä, että neljäsosa koirien alleeleista on peräisin snautserilta. F3-polvesta löytyvät projektin ensimmäiset Suomen muotovaliot."
http://www.studio55.fi/irtiarjesta/article/professori--nain-sairaiksi-jalostetut-koirarodut-voidaan-pelastaa/134904
"Tähän mennessä koirien terveyttä on onnistuttu kohentamaan esimerkiksi Kennelliiton hyväksymällä kertaluontoisella snautseri-pinseri-risteytyksellä, kun pinserit olivat vaikeuksissa."
Nyt näkyi kirjoitukset, kiitoksia.
Mäen tekstin jätän omaan arvoonsa,niin on tehty kautta linjan.
Eikä tuo risteysasiakaan vieras alkuperäisenä ollut, mutta silloin ne tyrmättiin kaikki. Tämän uudemmankin muistan kyllä kun joku sen taas eteeni laittaa.
Suhteellisen sekava ja vähän riitainenkin asia tätänykyä, kasvattajia en tunne enkä halua kommentoida sen kummemmin asioita, rotu ja kasvattajat on vieraita, ainoastaan kuvaaja on tuttava
"Sisäsiittoisuus on joka rodun ongelma"
Mutta pentuekokojen pieneneminen taas ei tunnu katsovan roturajoja..
Tuo periytyminen on myös hyvä pointti mutta sitten taas tulee niitä tapauksia että emä on saanut kahdeksan poikasta mutta emän pentu saa vain kaksi ja näitä on tullut jonkin verran vastaan. Ja myös niitä että emä on saanut pari suurta pentuetta ja pari viimeistä on kaksi pentua ja jopa vain yksi pentu.
Itselläni on vaikea uskoa että sisäsiittoisuus olisi ainoa vaikuttava tekijä tässä, kyllä muuttujia täytyy olla enemmänkin. Ruoka oli vain yksi heitto, yksi asia joka oli käynyt mielessäni mutta kyllähän niitä voi olla monia kuten esim. yleensäkin nykykoiran elinympäristö ja elämäntavat, koirien lääkitys (esim. rokotukset) ja yleensäkin bakteerit ja emän immuniteetti. Elämme nykyään hyvin hygieenisissä olosuhteissa ja kaikkiin vaivoihin on lääke. Pieni sikiö on hyvin haavoittuva ja on vaikea tietää miten eri tekijät vaikuttavat pentujen henkiinjäämiseen..
Jollain näppituntumalla minulle on ollut selvää tuo pentuekoon pieneneminen käytettäessä vanhempaa narttua tai urosta, yleensä sanotaan että uroksella voi astuttaa niin vanhana kuin raaskii sitä siihen käyttää, mutta tyhjäksi jäämisiä tapahtuu paljon enemmän kuin nuorella pojalla.
Jotenkin vaan nykyään koirakin astutetaan 12- 14vkr juoksun alusta, mikä ei ole kuin ihan ylimalkainen noin aika. Siinäkin ihmiset tahtoo vielä hosua ja pentumäärä on silloin pieni tai emä tyhjä johtuen vain väärästä ajankohdasta.
Jos ette kerro kenellekkään niin madotan oman astutettavani paljon ennen suositusaikaa, sillekkään ei ole mitään tieteellistä tutkimusta kehittynyt vain omassa päässä että ei ole asiallista syöttää matolääkkeitä ja lähteä niiltä jaloilta astutusreissuun.
En nyt halua mainosta tehdä mutta Mäntsälässä on ell. asema joka on perehtynyt nimenomaan näihin asioihin ja sieltä kuulee tavalliseen järkeen sopivia neuvoja, eikä mitään tähtitieteellisiä tilastolaskelmia.
Luonnonmukaisuutta peräänkuulutan niinkuin molossi tuossa aikaisemmin kertoi. Mitään kiljuvaa narttua ei pakkoastuttaa kannata, eikä urokselle väkisin hommia teetättää siitä ei tulosta synny.
Omat koirani onkin lespoja kaikki tyyni ja pitävät huolen siitä että itselleni selviää tuo oikea astutus ajankohta ilman kokeita. Juoksusta toiset koittaa astua heti aluata alkaen , palkaksi saa murinaa, mutta sitten tulee se aika kun juoksunen seisoo vuoroon jokaisen edessä häntä vinossa, silloin soitan uroksen omistajalle että parin päivän kuluttua ollaan tulossa.
Toinenkin puoli tuossa pentuekoossa on ja se on liian isot pentueet.
laitappa linkki rodusta,niin saadaan muutkin ihmetellä,ja tarkistella.
Ruokinta ja rokotukset ja muut kemialliset aineet on varma veikkaus, ovat syy huonontuneeseen hedelmällisyyteen. Ihan sama asia kuin ihmisilläkin. Ongelmat näkyvät tulevissa sukupolvissa, nämä asiathan tiedetään jo hiiri- ja rottakokeista. Lohdullista lienee, että suuntaa voi muuttaa (ruokinta ja rokotuskäytännöt)ja tulevat sukupolvet voivat elpyä ja tulla taas elivoimaisempaan ja hedelmällisempään suuntaan jos niin halutaan. Siitosprosenttien merkityksen liioittelu on muotia, vaikka sillä jokin merkitys olisikin, miten se nyt muutaman vuoden aikana olisi niin suureksi ongelmaksi muotoutunut? Sisä- ja linjasiitosta on käytetty satoja vuosia kaikilla jalostettavilla eläinryhmillä. Maailmasta löytyy eläinpopulaatioita, jotka ovat erittäin sukusiittoisia ja poikkeuksellisen terveitä. Jokin ei täsmää, asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia. Ihmiset ja eläimet ovat eri asia. On muuten eristyneitä viidakkokansojakin vielä olemassa, tiedä sitten mikä on niiden terveys ja elinvoima??
Pentuekoon pienentyminen on hälyttävää, tarttis tehdä jotain toisin!
Joo, ei tässä voi mitään ihan mustavalkoiseksi sanoa,ja tekijöitä on tässä asiassa jokusiakin,mutta ihan todistettavasti sisäsiitos on tuonut mukaanaan monenmoista,myös siis hedelmällisyteen ja lipidoon vaikuttavaa.Toki on muitakin tekijöitä.Sitäkin voi olla,että esim.jotkut lajit ei kestä sisäsiitosta samalla lailla,kuin taass joku muu laji,tiedä sitten miksi.
Ehkä näin voi olla myös koirissa ihan rotukohtaisestikkin,vaikea sanoa...Mutta esim.ihmisilläkin on todettu sisäsiittoisuuden tuovan ongelmia.
Noit kemialliset aineetkin on oma lukunsa.Monennäköistä nekin aiheuttaa.Ruokintakin on mielenkiintoinen.Mutta taas tullaan siihen,miksi toisilla esiintyy jotain,toisilla ei niinkään.
On rotuja,joissa pieni geenipohja,ei ongelmaa pentuekoossa,ja rotuja,joissa taas on,ja lipidossakin.
Minun mielestäni ssprossien liiottelu ei siis ole liiottelua.Eikä ne ongelmatkaan koskaan hetkessä tule ;)Kyllä ne usein on muhinut pitkiäkin aikoja.Nykyään vaan nostetaan herkemmin kissa pöydälle ja asioita otetaan esille,eikä lakaista mattojen alle.Ja toki tutkimukset kehittyy koko ajan ja ihan faktatietoa saadaan.
Itse olin juuri eräällä luennolla,jos käsiteltiin myös genetiikkaa ja Hannes Lohen tutkimuksia.Ja täytyy sanoa,kyllä monennäköistä kuuli...
Ja taas pieni muistutus kaikille,että eikun sitä verta luovuttamaan ja muutenkin tutustumaan ko.sivustoon ;) Kerrankin helpolla voi itsekkin vaikuttaa :)