Suntion työ.

Ajattelin kopioida kesäisen oman blogikirjoitukseni tänne, se ehkä auttaa selkiyttämään suntion työnkuvaa. Lukekaa ajatuksella! :)

Kello on puoli seitsemän aamulla. Herätyskello soi, on aika nousta ylös ja lähteä töihin. Laitan kahvin tippumaan, puuroveden kiehumaan ja haen lehden.
Juotuani kahvit ja syötyäni käyn vielä suihkussa, hyppään pyörän selkään ja ajan noin kolmen kilometrin työmatkan työpaikalleni.

On kesäinen aamu, ja kello on kymmentä vaille kahdeksan kun saavun seurakuntakeskuksen pihaan. Aurinko pilkahtelee kuusen oksien heiluessa, linnut laulavat ja ilma on yöllisen sateen jälkeen raikas ja kostea.
Tunnen olevani siunattu. Lukitsen pyöräni, ja kaivan suuren avainnipun repustani, suuri se on siksi koska siinä ovat kolmen eri kiinteistön avaimet.

Astelen sisään aulan läpi, kattoikkunoista tulvii kaunis auringonvalo, joka heijastuu valkeasta laattalattiasta ja pöytäpinnoista.
Aulasta on näkymä lasien läpi myös kirkkosaliin. Kiviset kierreportaat alas, ja henkilökunnan sosiaalitilaan. Vaihdan jalkaani työsandaalit, ja ylleni työliivin jossa on kiinni minun oma nimineulani.

Seuraavaksi menen siivouskomerolle, kostutan mopit ja siivouspyyhkeet, siivoan keittiön, vessat, aulan, ja kerhohuoneen.
Sytytän valot kirkkosaliin. Kattoikkunoista lankeava auringonvalo osuu seinien vaaka-paneeleihin lämmittävästi. Keskikäytävältä katselen itsekseni hiljaa alttariseinää. Kuuntelen hiljaisuutta mikä kirkkosalissa on kello yhdeksältä ja rukoilen hiljaa mielessäni.

Kello kahdeltatoista alkavaan konfirmaatiomessuun on valmistauduttava aamutöiden jälkeen, tarkistan vielä, että kirkkotekstiilit ovat suorassa ja että kynttilöitä on oikea määrä. Alttarilla mikrofonin ja kusifiksin on oltava suorassa linjassa. Vaihdan uudet kynttiät, alttarille. Sytytän tulen lähetyskynttelikköön sekä sytytän myös yhden kynttilän lähetystyön hyväksi.

Haen sakastin takaa olevasta huoltohuoneesta kärryllä ehtoollistarvikkeet, pöytäliinat ja pikarit. Laitan kaiken kirkkosalissa oikeille paikoilleen. Täytän viinikannut ja käyn hakemassa jääkaapista sulatetun alkoholittoman viinin omaan pieneen kannuunsa. Testaan vielä äänentoiston. Kaikki on kunnossa! Kello on yksitoista, voin pitää kahvitauon. Ennen sitä käyn kuitenkin vielä vaihtamassa ylleni tumman puvun, johon kiinitän nimineulani. Tunnen olevani tärkeässä virassa. Nautin työstäni.

Väkeä alkaa virrata kirkkoon, pappi sanoi että konfirmaatioryhmä on tälläkertaa erityisen suuri, joten kirkkokansaakin on enemmän. Kun kello on puoli kaksitoista, kirkkosali pullistelee jo väkeä. Sytytän kynttilät alttarille. Varmistan vielä että kaikki on kunnossa, kolehtilaput pankkiin olen täyttänyt jo toissapäivänä.

Autan pappeja pukeutumisessa, käyn säätämässä kanttorille peiliä uruista, sekä käyn vielä kertaamassa rippikoululaisille miten kulkueessa mennään. Pappi pitää rukouksen. Käyn laittamassa kellot soimaan. Kirkkokansa hiljenee, ja kun kanttori alkaa soittaa, kulkue lähtee liikkeelle. Istun kanttorin vieressä urkukorokkeella. Kuten aina.
Papin johdantosanojen jälkeen alkaa alkuvirsi. Kirkkosali on täynnä, noin viisisataa henkilöä. Laulaessani herra kädelläsi ja katsellessani kynttilöiden palamista ja minua nuorempia rippikoululaisia tunnen olevani siunattu kun saan tehdä tätä työtä.