Olen yrittänyt olla mahdollisimman hyvä uusiopuoliso niin miehelle kuin lapselleenkin.
Ja ihan rakkaudesta,en pakosta,mieheni lapsi
on minulle myös rakas,onhan hän iso osa miestäni.
Miehen ex vaan tekee kiusaa ja häntä myös välillisesti elätämme.
Kun ovat osanneet raha-asiat laittaa ulosottoon asti ja miehenkin palkasta osa menee toistaiseksi
suoraan pois (hoidossa alkavat kohta olla) ja samoin exän on rahasta aina pulaa.
Siispä elatusmaksun lisäksi ostamme myös vaatetta
ja kenkiä ja muuta lapselle.Ja maksamme vanhoja
velkoja pois.
Silti miehen exä tekee kiusaa ja nimittelee minua
ja kumma kyllä kaikki aina kaatuu minua vastaan.
Joskus tuntuu aika toivottomalta tämä tilanne,jos
en rakastaisi miestäni niin paljon,niin heittäisin
kyllä pillit pussiin ja antaisin tapella keskenään
ja hoitaa velkansa miten mielivät.
Uskon kuitenkin,että tulevaisuudessa asiat kääntyy
parhain päin ja miehen exäkin rauhoittuu.
Siitäpä tämä lähti tänne kirjoittaminen kun viikonlopun jälkeen tuli sanomista,että miehen
lapsi ei olisi yhtä tärkeä.
En minä tahallani rahaa pihtaa,mutta kun ei se
aina riittäisi ruokaankaan varsinkaan loppukuusta.
Miten muut olette jaksaneet ja loppuuko se puolison exän kiusanteko koskaan.
Haluaisin vielä sanoa,etten ole vienyt miestä keltään,vaan ihan vapailta markkinoilta löytänyt.
Ja ihan rakkaudesta,en pakosta,mieheni lapsi
on minulle myös rakas,onhan hän iso osa miestäni.
Miehen ex vaan tekee kiusaa ja häntä myös välillisesti elätämme.
Kun ovat osanneet raha-asiat laittaa ulosottoon asti ja miehenkin palkasta osa menee toistaiseksi
suoraan pois (hoidossa alkavat kohta olla) ja samoin exän on rahasta aina pulaa.
Siispä elatusmaksun lisäksi ostamme myös vaatetta
ja kenkiä ja muuta lapselle.Ja maksamme vanhoja
velkoja pois.
Silti miehen exä tekee kiusaa ja nimittelee minua
ja kumma kyllä kaikki aina kaatuu minua vastaan.
Joskus tuntuu aika toivottomalta tämä tilanne,jos
en rakastaisi miestäni niin paljon,niin heittäisin
kyllä pillit pussiin ja antaisin tapella keskenään
ja hoitaa velkansa miten mielivät.
Uskon kuitenkin,että tulevaisuudessa asiat kääntyy
parhain päin ja miehen exäkin rauhoittuu.
Siitäpä tämä lähti tänne kirjoittaminen kun viikonlopun jälkeen tuli sanomista,että miehen
lapsi ei olisi yhtä tärkeä.
En minä tahallani rahaa pihtaa,mutta kun ei se
aina riittäisi ruokaankaan varsinkaan loppukuusta.
Miten muut olette jaksaneet ja loppuuko se puolison exän kiusanteko koskaan.
Haluaisin vielä sanoa,etten ole vienyt miestä keltään,vaan ihan vapailta markkinoilta löytänyt.
Vastaukset 28
Vanhimmat
se ei ole uusio vaan uus!!! enpäs ole koskaan kuullut että käytettäisiin sanaa uusiopuliso, sori, kuullostaa vaan niin hölmöltä!!! Tsemppiä sinulle :)
siis uusiopuoliso (ei puliso)!!
Mitä ihmeen vikaa tuossa uusiopuoliso-nimessä on ? Minusta uusioisä, uusioäiti, uusioperhe ovat kaikki niin hellyttäviä, kuulee heti ,ettei olla ryppyotsaisesti asiaansuhtautuvia, vaan löydetään asiasta huumoria edes nimien muodossa.
Mutta nuo kaikenmaailman äipät ja äitylit ja mamit ym. nimihirviöt aihettavat minussa sätkyjä ja tärinöitä. Minun äitylivainajani kääntyisi haudassaan jos kuulisi moisia tekopirteitä pikkutyttömäisiä nimiä...
Minusta tämä sana uusio ei sovi ihmisiin enneminkin kierrätykseen ja me ihmisethän emme ole kierrätystavaraa jota uusiokäytetään!!!
Ei sovi ei! Tulee mieleen katunaiset. Se laulu Lululla oli kolme miestä.... mut niitähän ne vähän taitaa olla kierrätystä nykypäivänä tuo naisen elämä. Niin miksei miesstenkin, mutta sillä erolla että mies on sankari..
Onnekkaita ne, joilla vielä on se alkuperäinen mies ja lapset, saa vähän olla ylitse muiden.
Kovasti kurjaahan se on tuo kertakäyttöelämä kun miehellä on se parempi perhe aina mielessä.
No on sulla siinä kestämistä! Onneksi teillä on hyvät välit, siis sinulla, miehelläsi ja lapsilla.
En lainkaan ihmettele jos tunnet olosi ihan toivottomaksi. Älä anna periksi, jos tosiaankin rakastat miestäsi.
Käytännön neuvoa tuohon onnettomaan rahatilanteeseen en osaa antaa, muuta kuin, että ala lottoamaan.
Meillä oli myös alussa hankaluuksia miehen entisen kanssa, vaikka olivat jo eronneet, kun tapasin mieheni. Siitä siis minulla on kokemusta. Ja paljon.
Tuntuu, että olet ihan oikeilla linjoilla, kun annat ajan kulua. Se auttaa. Itse en lähtenyt lainkaan mukaan haukkujaisiin ja parjaamisiin. En haukkunut suoraan takaisin, enkä välillisesti lasten kautta. Etenkin lapsille olen välttänyt erityisesti heidän äitiään moittimasta. En halunnut enempää jännitettä heidän elämäänsä. Se rauhoitti varmasti aika paljon. Ja sitten kuningas aika taas paransi paljon.
Nykyisin elämämme ei enää kiinnosta miehen exää. Ei enempää kuin mitä lasten vuoksi tietenkin täytyy. Välimme ovat viileät, mutta toimeen tulemme. Pystymme ihan hyvin juomaan kahvia saman pöydän ääressä ja keskustelemaan keskenämme. Mutta täytyy myöntää, etten ole vielä onnistunut sitä kaikkea unohtamaan. Ehkä vielä pystyn, kunhan aikaa vielä vähän kuluu.
Tsemppiä sinulle!
Muista, että "voittaja" on se, joka pysyy pisimpään "pystyssä", joten eikun pää pystyyn ja "tuulta" päin!!!
Ajattelepa niin, että jos et vastaa exän keljuiluun, olet vahvoilla.
Hänellä on ongelmia, jotka hän purkaa sinuun. Ei se ole sinun päänsärkysi, jollei hän jatka elämäänsä, vaan on juuttunut kaudelle kivi ja keppi. Anna nimitellä, sinä sentään osaat käyttäytyä niin kuin aikuisen kuuluukin. Lasten nähden kuuluisikin osata käyttäytyä.
Miten tällainen exä selittää lapselleen, ettei toisia saa haukkua ja kiusata koulussa, jos on itse suunapäänä. Tosi hyvä esimerkki lapselle.
Kun raha-asiat ovat hoidossa asiat varmasti rauhoittuvat. Voit jättää exän omilleen, lapsesta silti pitää aina huolehtia miten parhaiten jokainen taitaa.
se on parasta olla neutraali.En ole tuota exää
haukkunut,enkä aio haukkuakaan.
Ja lapselle en äitiä aio koskaan arvostellakaan
on hänellä aika vaikeaa äitinsä kanssa
muutenkin elää.
Se on vaikeaa tuo ero itse kullekin,onneksi olen
löytänyt kumppanin rinnalleni.Välillä käy tuo
miehen exä sääliksikin,kun hän on varmaan aika
yksin ja muutenkin onnettomassa tilanteessa (raha ym.).Sääli ettei häneen voi luoda mitään kontaktia
ja keskustella edes lapsen asioista,kun hän haluaisi miehen takaisin ja kokee minut kilpailijaksi.Ei hän ymmärrä,että suurin syy siihen ettei mies tule takaisin ikinä on hän itse
ja itse alullepanemansa ero.
Kannattaisi kyllä kaikkien ihmisten miettiä muutaman kerran,ennen kuin eroa hakee!
Ei ole helppoa aina tämä uusperheen arki.Meillä on niin päin että rahaa on todella niukasti, kun taas ex:llä sitä on vaikka mihin laittaa.Jos elatusmaksuja ei ole maksettu ajallaan ,niin heti kitistään, ettei ole tullut rahaa ja ettei hänellä ole millä lapsia elättää. Silti hän voi tuosta vain ostaa lapsilleen mopot, kun meillä sellainen ei ole mahdollista .Hyvä että saa nuorimmaiselle ostettua vaatetta ja ruokaa.Mieheni lapset ovat meillä aina kun pystyvät,kaikki lomat ja viikonloput.Olisi joskus mukavaa viettää aikaa vain "oman" perheen kesken ilman jatkuvaa ongelmien selvittämistä ja tappelua.En haluaisi kuullostaa tylyltä ,mutta niin se vain on että omat on omia ,ja heille haluaisi antaa aikaansa enemmän ,se ei vain näytä olevan mahdollista kun miehen ex työntää aina kun mahdollista lapset meille .Sitten voidellaan poikia vähän ,rahalla, kun ei muuten kiintymystä osata osoittaa.Pojat muistaa sanoa aina ettei heistä välitetä ,kun me emme rahaa voi heille antaa , eikä se näytä menevän jakeluun kun olen sanonut miten paljon heidän isänsä heistä välittää vaikka rahaa ei tungetakkaan.Isä touhuaa poikiensa kanssa kaikkea ,mutta vanhemman pojan mielestä meillä on kaikki perseestä,No isälle ei ole sitä voinut sanoa, minulle kyllä.En tiedä aina miten päin olla ,välillä tekisi mieli antaa oikein kunnolla kyytiä mutta sehän nyt aiheuttasi varmaan syytteitä vaikka mistä...Että sellaista täällä
Eihän se ole tietenkään helppoa, kun sydämessä tuntuu pisto kun on vienyt lapsilta isän ja vaimolta miehen. Kyllä sietääkin tuntea pahaa oloa!
Ja tottakai isän kuuluu sille ensimmäiselle ja paremmalle perhelle rahaa antaa ja pitää heistä huolta. Ainahan ne ekat lapset ja vaimo ovat parempia kuin uuden eukon lapset tai yhteiset.
Meillä ainakin kun ukko lähti, niin rahaa on paljon enemmän käytössä, kun saa niitä asumistukia, korotettua lapsilisää ja elatusmaksut, jotka tammikuussa taas hyvin nousee. Työttömänä tässä on kummasti pärjää.Kitkutelkoon perheenrikkojat rauhassa, sittenpähän tietää mitä on tullut tehdyksi.
Lapset eivät unohda niiden isin uusien eukkojen tekosia. Pääasia että isin ensimmäisillä lapsilla on asiat hyvin ja saa mitä tahtoo.
Toi oli melko hauska kannanotto. Toivottavasti kaikki lukijat ymmärsi, että sun teksti taisi olla vain pilailua.
Ei se ollut vitsi.
Kyllä me pärjätään rahallisesti paljon paremmin. Mä saan kolmesta lapsesta hyvät elarit, nousee tammikuussa, tällähetkellä työmarkkinatukee, asumistukee, korotetut lapsilisät. Ei ole velkaa. On asunto, on auto. Mitä muuta?
Ruokaa riittää ja vaatteita. Kyllä meillä on hyvin. No se isi tietysti puuttuu, mutta saa puuttuakin viel vähän aikaa.
Isi tapaa lapsiaan ja viettää niiden kans aikaa, enkä koskaan kiellä. Joskus ottavat minutkin mukaan ja jutellaan mukavia. Saan soittaa ex miehelleni milloin vain, pyytää apua, jos auto hajoo tms. on lasten asioita. Aina auttaa.
Kyllä mä koen, että hän kaipaa minua ja perhettään, ei muuten olisi noin avulias ja huolehtiva.
Mutta kun kerran lähti, lähti lopullisesti minun elämästäni.
Ja se miksi näin teen, kiusaan aivan tahalteni sitä naikkosta joka isin meiltä vei. Keksin välillä mitä huisimpia aikoja soitella ja pyytää apua, sillä isihän tulee ja auttaa... tämä on raakaa peliä, mutta haittaneeko, kun vstassa on sellainenkin taatelipossu, että naapuritkin nauraa.
Yks juttu täytyy kertoo; ex ukko oli meillä, ja puhelin soi, se eukko ilmeisesti soitti, ja alkoi jotain nipottaa. Mä huusin kovalla äänellä, " no niin tulkaas sitten syömään"!, niin ex mies karjas puhelimeen sille eukolle, et" ja nyt se turpa kiinni!"
Toi jos mikä kertoo, et tämä ex perhe on ainakin isille vielä tärkeä!
Tunteet ovan ajallaan kuolleet miestäni kohtaan, mutta talkkarina voi hyvin käyttää.
Mut jos se eukko vähänkään alkaa pottuilee lisää tai käy hankalaks, voisin vaik piruuttain ottaakin exäni takaisin...!
Ai, se ei ollutkaan vitsi. No, selitit ja ymmärrän. Sori!
Mullakin on yksinhuoltajaystävä, joka sanoi, että parjää nyt paremmin taloudellisesti kuin aikoinaan avoliitossa.
Luulin vitsiksi sun kommenttia: eka perhe paras perhe, sekä muut kommentit ex-miehesi uudesta naisesta, miehen viemisestä, ekaan perheeseen rahan syytämisestä jne... Tosiaan selititkin tilanteesi. Sun tapauksessa taitaa ollakin kyse siitä, että ex pitää teitä (sinuakin) erittäin tärkeänä! Ja näyttää siltä, että kaipaa teitä. Mutta kaikissa eroissa (kai yleensä?) asiat eivät ole noin, tuskin voi yleistää "eka perhe paras perhe"?
olet yhteiskunnan loinen!
Ja lapsistasi tulee samanlaisia pummeja kun sinä!
Hävettää noin heikot naiset. YÄK!
Tiesitkö, että ihmiset vastustavat kaikkea, mikä heiltä itseltään puuttuu? Kukaan ei voi sanoa sinulle miten sun on elämäsi elettävä. Kukaan ei tiedä, varsinkaan täällä, perheesi tilannetta.
Silloin, kun itsellään menee huonosti ja toisilla hyvin, on vain ja ainoastaan se oma kärsimys mielessä, ja kuvitellan että kaikilla menee silloin huonosti ja verrataan muita itseensä.
Ei kestetä sitä, että toinen osaa elää elämänsä toisella tavalla, kuin surkuttelemalla mennyttä!
Pummi minä en ole, nuo tuet ym kuuluvat minulle niinkuin monelle muullekin.
Heikko saa olla, heikkous on vahvuutta! En yritäkkään näyttää ulospäin vahvalta jos asiat on pielessä, mutta aina ne eivät ole.
Siksi elän näin, ja kelle se ei sovi, en voi mitään. Joskus tulee aika, kun huomaat, että myös sinun olisi kannattanut elää elämäsi niinkuin itse haluat!
Ota rauhallisesti, elarit ei nouse tammikuussa 2005.
Luin vaan lehdestä et nousee.
Outs! Olet puoliso miehelle ja lapselle?????
Miehesi ex tekee kiusaa?? Mitä sä teet miehen ex;lle??? Palveluksenko ku veit hänet??? Mut et kiusaa????
Oletpas jalo, kun maksat ex:n velkoja pois! Maksa vain kun sinä ne aiheutit, viemällä hänen miehensä, tottakai siitä tiukkaa tulee jos yksin tienaa!! Ja mistäs lapselle vaatteet, jos sun kersalle on sen isiparan niitä ostettava???
Se on oikein, et mies huomasi millainen loiseläjä sä olet.
Usko huvikses et tilanne tosiaan kääntyy parhain päin, kun mies katuu ja menee entisen perheen luo ja on onnellinen. Niin jos vaimo enää huolii...
Siut pitäis laittaa ulos-ottoon. Ja piste.
...viestiä tarkkaan? Viimeisessä virkkeessä kirjoittaja mainitsee löytäneensä miehen vapailta markkinoilta eikä siis "vienyt" keltään. Naiset vaan ovat exästään mustasukkaisia jopa vielä vuosienkin kuluttua...
Näille naisille vapaa- sanalla ei ole mitään merkitystä. Mies on heidän mielestään vapaa vaikka olis kaupas yksin! Jos ei ole aivoja ei osaa ajatella. Täällä on niin röyhekästi kehuttu miten mies viedään, niin ei ole mitään syytä uskoa heidän viattomuuteen.
Miehet ovat ex vaimostaan niin mustasukkaisia että tottakai nykyisillä naikkosilla on kauhea huoli, et elättäjä lähtee lätkimään. Miehethän ne on jotka ex vaimojen perään juoksee ja soittelee...
Ensinnäkin tapasin mieheni kun hänellä oli
elämä jo omillaan ,siis asui yksin ja ero jo oli
tullut.
Toiseksi minulla on suuremmat tulot kuin miehelläni ja saan omista lapsistani lapsilisät
ja elatusmaksut omalta isältään.
En ole kenenkään miestä vienyt,minun exmieheni
vaihtoi "ruokapöytää" lennosta,mutta en koe
hänen nykyistään roistoksi,mies se oli kun lähti
ei aikuista väkisin viedä!
Taidat itse kuulua noihin katkeriin kiusantekijä
exiin.
Mieheni on sanonut minulle ja exälleen ,että
ei palaa ihmisen luo ,joka on eron hakenut
vaikka mies ei vielä olisi periksi antanut.
Niin paljon tuo yksipuolinen eron hakeminen
loukkasi ja eikä siitä enää mitään tulisi
kun on luottamus jo entiseen mennyt.
Minkä ihmeen takia monet exät luulevat,että
kumppani on eron jälkeen käytettävissä jos
katumapää iskee,kun toista oikein pahasti loukkaa
ei paluuta enää vanhaan ole.
Ostan omille lapsilleni vaatteet itse ja
ylpeänä heistä huolehdin,niin ihania ovat.
Ja on se miehenikin lapsi aivan ihana pikkutyttö
ja kyllä minä häntäkin rakastan.
Hyvät exät ei se expuoliso ole mikään palvelu-
ja raha- ja mielipahanpurkamissampo vaan
omaa elämäänsä elävä ihminen!
"Täällä on niin röyhekästi kehuttu miten mies viedään"
-Annatko linkin niin käyn vilkaisemassa ja kommentoin sitten...
jos oma miehesi lähtisi toisen naisen matkaan suhteesta jos kotona olisi "nalkuttava pirtti hirmu" :)vaikka kauppareissulta...niin kuin viestissäsi mainitsit...hah! Ihan oikeesti ei ketään väkisin viedä. Kyllä fiksu mies ajattelee munien lisäksi myös päällään jos haluaa.
Jotkut miehet ovat existään mustiksia, mutta useinmiten kyse on siitä että ne exät luulee heidän olevan!!!
Todellisuudessa miehet kyllä ovat "huolissaan" exiensä jaksamisesta esim. lasten kanssa ja siitä, että nämä exät yleensä turvautuvat kertomaan ongelmistaan heidän ex miehilleen!
ensinnäkin uusioperhe on yleisesti käytetty termi.
Ja toiseksi, kokemuksesta voin kertoa, ettei exä lakkaa leukojen aukomista tms. ennen kuin löytää itselleen uuden kumppanin....
niin ainakin meillä kävi!
Ex yritti mitä ihmeellisillä keinoilla saada miestäni kanssaan johonkin, ilmoitti miten oli nähnyt unta jne.
Koskaan en kuitenkaan minäkään sortunut heidän yhteisen lapsen kuullen äidistä pahaa sanomaan vaikka "itsekseen savusinkin"...
Eikä exäkään ole minusta (luultavammin) pahaa lapselleen sanonut, myöntänyt olevansa onnellinen kun tullaan toimeen.
Aikaa kului ja exä löysi uuden elämän kumppanin ja perusti perheen siihen loppui se vähäinenkin motkotus :)
Ollaan sellaisissa väleissä kaikki keskenään, että voidaan lapsen asioista keskustella niin me 4 aikuista kuin kaikki isovanhemmat ja varamummot sekä keinoemot jne.
Ja vielä lopuksi ei ketään väkisten viedä - ei ihminen joka oikeasti rakastaa ja välittää perheestään ja puolisostaan (ennen kaikkea) lähde vieraan matkaan. Turha siitä on motkottaa!
Meillä ei muuten käytetä puolinimiä ei lapsilla eikä aikuisilla...siskot ovat siskoja ja aikuiset kutsutaan omilla nimillää (siis äiti- ja isäpuolet)
Jaksamisia sinulle ja perheellesi :)
Niinpä niin, mutta jokaisella pitäisi kuitenkin sen verran olla moraalia ja kunnioitusta toisten perhe-elämää kohtaan, ettei nyt sentään vartavasten vikittele/houkuttele perhettänsä hylkäämään.
Tottahan se on, että suhteet käy arkiseksi aikanaan ja vihreämpi ruoho aidan takana saattaa houkuttaa... Mutta ihminen, jolla on terve moraalikäsitys torjuu houkutukset ja tekee sen mikä on oikein (siis pysyy isänä/äitinä lapsilleen ja vaimonsa/miehensä kumppanina).
Itselläkin oli kerran mahdollisuus "saada" varattu, lapsellinen mies. Mutta kun tietää, ettei se nyt ihan oikein ole tunkea toisten perhe-elämää rikkomaan, annoin olla ja ajan kanssa löysin "oman" miehen ilman parisuhde/lapsitaustaa.
toiseen niin ei sille minkään mahda. Niin kävi aikanaan minulle ja nykyiselle miehelleni. Nuorena oltiin aloitettu ensimmäiset suhteet...ja haluttiin molemmat existä irti...erot olisivat tulleet kummallekin joka tapauksessa!
Joskus, kun ne naisetkin saattavat "epätoivossaan" uhata itsarilla, jättää pillerit syömättä tms. jos mies haluaa erota. Silloin voi kyllä itse miettiä mikä meni pieleen...ei ketään väkisin pidetä! Eli ei kannata tuomita "jättäjiä" jos ei tiedä millainen helv...on edellisessä suhteessa ollut.
En minäkään kuvitellut nuorena perustavani perhettä jo lapsen saaneen miehen kanssa, mutta niin vain kävi :) ja parempaa miestä on turha mennä etsimään. Enkä edelleenkään suosittele menemään kenenkään väliin...
Mutta, mekään emme olleet kuin ystäviä ennen eroja ja romanssi syttyi vasta erojen jälkeen.
Kovasti käydään keskustelua siitä, kuinka kamalaa on kun erotaan, ei mietitä asiaa tarpeeksi, ei ehkä ollenkaan, erotaan liian helposti jne..... Ehkäpä joskus onkin niin, että ei aikanaan olla mietitty sitä perheenperustamista tarpeeksi!? Tai ollaan liian kevein perustein perustettu perhe?
Minä aikanani aloin seurustelemaan mieheni kanssa 17-vuotiaana (siis lapsena!). Siinä sitten elettiin yhdessä vuosi kausia, kun oltiin totuttu olemaan yhdessä. Molemmille olimme toistemme ensimmäiset oikeat seurustelukumppanit, joten meillä oli kokemusta vain toisistamme, emme osanneet toivoa, odottaa tai edes ajatella muunlaisesta suhteesta. Naimisiin mentiin, kun suhde oli vuosia "pysynyt paikallaan", ja hyvä on olla naimisissa, jos lapsia alkaa joskus tekemään. Sitten tuli kriisi. Ensin rakastui mieheni toiseen naiseen, sitten rakastuin minäkin toiseen mieheen! Erottiin. Aivan liian myöhään. Nyt vasta olen ensimmäistä kertaa rakastunut. Monesti olen miettinyt, että miksi tyydyin keskinkertaiseen suhteeseen? Kai aikoinani rakastin ex-miestänikin, mutta miten paljon? Ensinnäkin siten, miten teini-ikäinen rakastaa ja toiseksi, enemmänkin olin vain ihastunut enkä rakastunut, en tiennyt oikeasta rakkaudesta mitään. Olimme yhdessä vain, kun emme paremmasta tienneet ja olimme tottuneet olemaan yhdessä. Onneksi emme ehtineet hankkia lapsia!!
Tarvit todellakin voimia tulevaisuuteen. Kokemus kertoo, että exän piikittely ei lopu koskaan. En saisi tuntea mieheni lapsia kohtaan mitään äidillisiä tunteita, mutta hoitaa kyllä pitää. Lapset asuvat meillä. Kaikki sanomiseni ruoditaan pilkuntarkasti. Hermostua en äidin mielestä lapsille saa. Saan luvan pestä pyykit, ruokkia ostaa vaatteet, lohduttaa lapsa, kun äiti on tehnyt heille pahaa. Mutta ansaitsenko kiitosta. No en tietenkään per...e! Haukut vain. Olen sitä mieltä, että ex-vaimojen piikittely johtuu ainakin osalla huonosta itsetunnosta. Jos on huono äiti omasta mielestään, niin toki se paha olo on pakko kaataa entisen miehen uuden puolison niskaan.