9.luokalla oleva leikkii pehmoleluilla

itse asiassa ei, kyllähän japanissa tehdään pullipeilla kaikkea ja kuljetetaan mukana, pehmojen hoito voi olla hänen harrastus... joka voi olla esim jonku japanilaisen aikuisenkin harrastus. Ole hänen kaveri mut jos et jaksa sitä et se puhuu niistä pehmoista niin voit hyvinkin ystävällisesti ilmoittaa hänelle siitä. Hänellä voi olla koira/kissa kuume eli haluaisi oikean lemmikin ja yrittää korvata sen pehmoilla :)

Jos se tosissaan leikkii eikä läpällä,niin sano sille siitä. Koska onhan se vähän outoo jos on 15 vuotias tyttö joka leikkiii pehmoleluilla. Ite nimittäin luovuin leikkimisestä 3.luokalla.

No so what!

Jos olet oikea kaveri, et edes harkitse kaveruuden lopettamista tuollaisen asian takia. En tiedä, mitä asialle voi tehdä, mutta yritä ajatella asiaa hänen näkökulmastaan ja hyväksyä se. Mutta asian hyväksyminen ei tarkota, että joutuisit kuuntelemaan vasten tahtoasi jos hän puhuu pehmoleluistaan, kuten aiemmin mainittiin voit sanoa asiasta hänelle ystävällisesti jos sinua ei kiinnosta. On minullakin pehmoleluja, ihan kokoelma tietynlaisista ;) (mutta en kyllä leiki niillä)

Itellä oli joskus tuo vaihe, tosin hiukka aikaisemmin, mutta kumminkin. Usko pois, se on ohi menevää, pelkkä kasvuvaihe. Kun kaverisi haluaa jotain oikeaa ja aitoa elämäänsä, niin tuo käytös alkaa loppumaan nopeaan tahtiin. Kannattaa ohjata häntä pikku hiljaa muihin harrastuksiin ja kiinnostusten kohteisiin kieltämättä häneltä kumminkaan mitään. Eläimellinen käytös korvaantui itselläni sillä, että jotakin paljon kivempaa tuli tilalle ja sen myötä enemmän kavereitakin tuli, niin ei enää halunnut elää mielikuvitusmaailmoissa

Itse olen miettinyt jälkeen päin, että se oli itselläni jonkinlainen identiteettikriisi ja ikään kuin pakoa todellisuudesta. Tylsyydestä, yksinäisyydesä yms.

No okei, tunnustan. Ei mulla mitään kavereita olle, minä itse panta kaulassa leikin pehmoleluilla. Sen verran vielä että lämmin kakka housuissa.