Mitehä tänki sit alottas... Oon nainen, 24vuotta... Kokenut kärsiväni miltein koko elämäni identiteettihäiriöstä.. Haluan vain löytää itseni, ja olen aikalailla yksin kaikkineen ajatuksineen... teini vuodet elin laitoksissa ja koen että en pystynyt etsimään itseäni, koin olevani Bi, kunnes pääsin "vapauteen" niin sitte meni että koin kiinnostuvani enemmän naisista, ja aloin enemmän pukeutua poikamaisesti..
Olisinkoha ollut 20v kun lopetin rintaliivien käytön koska ne ahdisti, käytin sellaisia urheilutoppei/paitoja ja huppareita... 15-22 ikävuosina päihdehistoria aikamoinen, en tiiä sitte liittykkön itse aiheeseeni mitenkään... kuitenkin...
Oon miettinyt kun tää itse kroppa ahdistaa miuta todella paljon ajoittain, rinnat on kamalat, ihailen miesten kroppia, en seksuaalisessa mielessä vaan "kunpa itselläkin olisi" ... Elän kihlattuni naisen kanssa..
Niin ja nyt vasta viimevuonna muistaakseni lueskelin miten saisin rinnat kokonaan piiloon, ja semmoisella apteekista ostettu side joka tarrautuu itseensä sidon.. ja ostettiin miulle eBaysta (halvalla) bider, itse olisin halunnut toisesta paikasta mistä olin täältä lukenut hyviä kokemuksia... noooh....
Yritin mielenterveyspoliklinikalla puhua mutta se oli enemmän silleen että kun teini ikä jäänyt tavallaan kokematta, niin haen itseäni... tietenkin jooo haen, mutta en oikein ole sujut tän kropan kanssa... en tiedä osaanko ilmiasta asiani niinkuin sen ajattelen... en ole aikaisemmin tänne mitään koskaan kirjotellut ja tuntuu hankalalta...
Olisinkoha ollut 20v kun lopetin rintaliivien käytön koska ne ahdisti, käytin sellaisia urheilutoppei/paitoja ja huppareita... 15-22 ikävuosina päihdehistoria aikamoinen, en tiiä sitte liittykkön itse aiheeseeni mitenkään... kuitenkin...
Oon miettinyt kun tää itse kroppa ahdistaa miuta todella paljon ajoittain, rinnat on kamalat, ihailen miesten kroppia, en seksuaalisessa mielessä vaan "kunpa itselläkin olisi" ... Elän kihlattuni naisen kanssa..
Niin ja nyt vasta viimevuonna muistaakseni lueskelin miten saisin rinnat kokonaan piiloon, ja semmoisella apteekista ostettu side joka tarrautuu itseensä sidon.. ja ostettiin miulle eBaysta (halvalla) bider, itse olisin halunnut toisesta paikasta mistä olin täältä lukenut hyviä kokemuksia... noooh....
Yritin mielenterveyspoliklinikalla puhua mutta se oli enemmän silleen että kun teini ikä jäänyt tavallaan kokematta, niin haen itseäni... tietenkin jooo haen, mutta en oikein ole sujut tän kropan kanssa... en tiedä osaanko ilmiasta asiani niinkuin sen ajattelen... en ole aikaisemmin tänne mitään koskaan kirjotellut ja tuntuu hankalalta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et Sinä transvestiitiltä kuulosta vaan kyllä ihan ongelma on syvemmällä. Tiedän useita kaltaisiasiasi, Aasiassa on ihan valtaisa määrä. He elävät suurelta osin noin kuin Sinäkin eli rinnat vain on laitettuna pääosin piiloon jollain siteellä. Se riittää useimmille.
Mielestäni olet aloittanut ongelmiesi tutkintaa vain pahasti väärin kun "päihteiden" avulla. Täällä ympäristössäni transmiehet ovat tosi tasapainoisia ja yritteliäitä ihmisiä. Eivät "yliammu" miehistä rooliaan vaan ovat tavallaan "pehmeitä miehiä". Elävät/liikkuvat näkyvästi naiskaverinsa kansssa ja vaikuttavat jopa kadehdittavan onnellisilta. Kun tekin liikutte vain rohkeasti yhdessä, kaikki alkaa tuntumaan normaalilta ulkopuolistenkin silmissä!
Jos alkaisit elämään täysillä miehen roolia näillä ehdolilla mitä Sinulla nyt on ja katsot jos se vaikka riittäisi teille molemmille. Yritä elää mahdollisimman tasapainoista elämää ja jos tuntuu että haluat kuitenkin enemmän mukautua miehen rooliin, sitten otat yhteyttä Transpoliklinikalle, lääkärin lähetteen avustuksella. Rintojen poistohan ei niin vaikea ole toteuttaa mutta "muu" onkin sitten jo eri juttu!!
Tällä palstallahan on pääosin Transnaisten ja miestransvestiittien kirjoitusia mutta kyllä täältä pitäisi apua ja neuvoa Sinullekin löytyä ainakin toivon niin!!
Kiitos vastauksesta, oon pohtinut monta vuotta et mitä olen, ja miksi en viihdy tässä kropassa, kuukausia sitten mie tavallaan "romahdin" siitä suuresta ahdistuksesta omaan itseeni ja siihen mitä päässäni pyörii, näinpä keskusteltiin naiseni kanssa, kerroin etten ole sujut kroppani kanssa, että aikanaan olen miettinyt sukupuolen vaihdosta, mutta kamppailin siinä että olen ainut tytär perheessä. Enkä voisi tehdä sitä vanhemmilleni enkä nykyään kihlatulleni. .. Ja kihlattuni On lesbo, olen kokenut itseni lesboksi toisinaan ja toisinaan en, koen toisinaan eläväni väärässä kropassa ..
Jos tekisin sukupuolenvaihdoksen, kihlattuni sanoi ettei voisi seurustella kanssani.
Jäin miettimään millä tavalla ongelmani olisi syvemmällä? Millä tavalla voisin tutkailla itseni tuntemuksia itseäni kohtaan?
Pari vuotta olen kohta ollut päihteetön,
olen joskus puhunut entiselle silloiselle ystävälle asiasta ja sanoi ymmärtävänsä. Mutta sit meni sukset ristiin ja sain kuulla millainen epäsikiö ole. Sen jälkeen en ole puhunut kenellekään. Ainoastaan nykyiselleni ja nyt täällä.
Kiitos avusta ja neuvoista. Koen tärkeäksi, kun ei ole ketään kenenkanssa näistä voisin puhua..
Loppujen lopuksi ainoa oikea päätös on syytä tehdä sen perusteella että loppuelämäsi tyydyttää SINUA eikä siinä tarvitse huomioida sukulaisia tai tyttöystävää. Jos päädyt siihen että oletkin toista sukupuolta ja se johtaa parisuhteen katkeamiseen, se on todennäköisesti parempi vaihtoehto omalta kannaltasi.
Jos joku pitää sinua "epäsikiönä", on parempi että pistää tällaisen ihmisen kanssa välit poikki. Näin olen minäkin tehnyt, en ole enää tekemisissä sellaisten henkilöiden kanssa jotka ovat edes vähänkin lipsauttaneet tuohon suuntaan. Todennäköisesti tällaisia ihmisiä on pieni vähemmistö.
Mielenterveyspalveluissa ei tämän alan osaaminen ole kovin tasalaatuista. Luulen, että transtukipisteeltä saisit parhaat vinkit, kuinka edetä tuon vyyhden selvittelyssä.
http://transtukipiste.fi/