Älykkyyspäissäni päädyn näköjään kertomaan stoorini nettiin :D Eli juttu liittyy rakkauselämääni jota ei todellakaan ole.
Elikkäs kaikki alkoi joskus ylä-asteella kun olin ihastunut erääseen tyttöön ja eräänä päivänä sitten päätin ottaa yhteyden tyttöön ja kertoa, että olen kiinnostunut hänestä. Hän kertoi ettei ole kiinnostunut minusta siinämielessä ja asia oli minun osaltani selvä. Harmitti tietysti paljon, mutta ajattelin että tuleehan niitä muitakin tyttöjä ja ei se maailma tähän kaadu.
Koulussa sitten huomasin, että tämä tyttö olikin levittänyt asian suunnilleen koko koulun tietoisuuteen. Siitä seurasi sitten lähes jatkuvaa naureskelua tytöiltä ja vidduilua pojilta kuinka en saa ikinä ketään ja olen ihan vidun ruma (en omasta mielestäni edes silloin ollut).
Lopputuloksena tästä niin hauskasta läppävittuilusta pidän itseäni vastenmielisenä ja todella rumana, sekä etsimällä etsin itsestäni vikoja. En ole enää uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta tyttöihin/naisiin vuosiin.
Edes kaverimielessä en uskalla alkaa jutella naisille, koska ajattelen, että he ajattelevat minun haluavan jotain enemmän ja ajattelevat miten tuollainen Quasimodo edes viitsii jutella heille.
Naisillekin vaan vinkiksi, että jos ette todella halua pilata toisen elämää niin miettikää kahdesti ennen kuin kerrotte kaikille tuollaisista ihastumisjutuista. Tai jos kerrotte (tottakai kerrotte koska naiset :D) niin älkää alkako kuitenkaan vidduilemaan, koska joku saattaa ottaa siitä traumoja kuten minä.
Ikää nyt siis 20 ja en ole ikinä seurustellut enkä tällä menolla seurustekaan. Odotan innolla ensimmäisiä päänsä aukojia.
Elikkäs kaikki alkoi joskus ylä-asteella kun olin ihastunut erääseen tyttöön ja eräänä päivänä sitten päätin ottaa yhteyden tyttöön ja kertoa, että olen kiinnostunut hänestä. Hän kertoi ettei ole kiinnostunut minusta siinämielessä ja asia oli minun osaltani selvä. Harmitti tietysti paljon, mutta ajattelin että tuleehan niitä muitakin tyttöjä ja ei se maailma tähän kaadu.
Koulussa sitten huomasin, että tämä tyttö olikin levittänyt asian suunnilleen koko koulun tietoisuuteen. Siitä seurasi sitten lähes jatkuvaa naureskelua tytöiltä ja vidduilua pojilta kuinka en saa ikinä ketään ja olen ihan vidun ruma (en omasta mielestäni edes silloin ollut).
Lopputuloksena tästä niin hauskasta läppävittuilusta pidän itseäni vastenmielisenä ja todella rumana, sekä etsimällä etsin itsestäni vikoja. En ole enää uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta tyttöihin/naisiin vuosiin.
Edes kaverimielessä en uskalla alkaa jutella naisille, koska ajattelen, että he ajattelevat minun haluavan jotain enemmän ja ajattelevat miten tuollainen Quasimodo edes viitsii jutella heille.
Naisillekin vaan vinkiksi, että jos ette todella halua pilata toisen elämää niin miettikää kahdesti ennen kuin kerrotte kaikille tuollaisista ihastumisjutuista. Tai jos kerrotte (tottakai kerrotte koska naiset :D) niin älkää alkako kuitenkaan vidduilemaan, koska joku saattaa ottaa siitä traumoja kuten minä.
Ikää nyt siis 20 ja en ole ikinä seurustellut enkä tällä menolla seurustekaan. Odotan innolla ensimmäisiä päänsä aukojia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otan osaa.
Vaikka olenkin tyttö, ymmärrän silti. Entinen paraskaverini oli ottanut asiakseen levitellä kaiken ympäri koulua. Juorut onneksi loppuivat lyhyeen, koska olen yksinkertaisesti liian tylsä ihminen.
Nykyään en ihastu, joskus saatan jotain poikaa jonkun aikaa vilkuilla, mutta se menee aina ohi muutamassa päivässä. Kavereilleni en suutani avaa, vaikka kaikesta muusta pystyn luottavaisesti puhumaan.
Tsemppiä.
Joo unohdin lisätä tohon omaan tekstiin myöskin tuon, että toi levittely ja ns. kiusaaminen saattaa toimia samoin myös tyttöihinkin.
Tollasesta asioiden levittelystä on vaan niin helppo menettää luottamus toiseen ja samalla kaikkiin ihmisiin.
Tsemii myös sulle :)
"Ei siinä mitään menetä jos kertoo ihastukselleen"
terveisin kasa 12-vuotiaita tyttöjä suoli24:ssä
Niih... Hyvällä tuurilla voi mennä maine, ja pääsee koulun pilkan kohteeksi...
Tää on musta niin hauskaa, et muijat kehottaa kertoo tunteistaan ja blaablaa. Ite eivät sit kuitenkaan kerro omistaan ja jätkät joutuu pohtimaa päänsä puhki et mitähä toiki muija taas meinas ku teki noin ja näin.
Perustelut on sit aina luokkaa "KYLLÄ MIEHEN PITÄÄ TEHDÄ ALOITE!!"
Öö no viddu miks just miehen pitää tehä yhtään mitään jos muija on kiinnostunu?
Mä en ainakaan enää tee mitään aloitetta muijia kohtaan ja muija saa tulla mulle juttelee jos haluaa (eikä kukaan kyllä tulekaan mut...). Se on ainaki varmaa etten yhtään paskaa ota vastaan mistään ihastumisjutuista. Kuolen ennemmin ku koen sen saman paskan toiseen kertaan.
Mm. tuon takia en ole naisten kanssa missään tekemisissä, enkä tule koskaan olemaankaan,
Ikäväksihän tämän tilanteen tekee vielä se, että tietenkin haluaisin seurustella ja tälläkin hetkellä olen ihastunut, mutta ei vaan yksinkertaisesti pysty enää luottamaan ihmisiin ja siihen lisäksi omaan vielä helevetin huonon itsetunnon johtuen ulkonäöstäni.
Oon kateellinen niille jotka pystyy olemaan ihastumatta.