Tuumasin tässä, että kun tämä palsta kärsii kroonisesta anemiasta, että voisimme alkaa keskustella täällä verestäen vanhoja juttuja.
Minusta henkimaailman asiat ovat tällaisia.
Minun puolestani palstan keskutelut ovat kaikille hyvää keskustelua rakastaville avoimia ikään, sukupuoleen ja säätyyn katsomatta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=22000000000279486
Minusta henkimaailman asiat ovat tällaisia.
Minun puolestani palstan keskutelut ovat kaikille hyvää keskustelua rakastaville avoimia ikään, sukupuoleen ja säätyyn katsomatta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=22000000000279486
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jo Homeros sanoi aikanaan:
"Kuin kaikki kaltaistaan hakee
myös Jumala kaltaistaan hakee."
Luulen, että maailmassa on paljon sellaista tutkimatonta, josta emme ole voineet edes unta nähdä. Mielenkiintoista on kuulla ja lukea omista kokemuksistanne.
Lyhyesti sanottuna:
- Samankaltaisten seurassa viihtyy ja on mieluisaa olla ja keskustella.
Surullista, ettei yhtään uutta viestiä tänään. Luulisi kaikkien ikäistenne innolla kirjoittelevan, onhan se JOTAIN, että tähän ehtineet hallitsevat tietokoneen. Siispä "alaikäisenä" naputtelen tämän.
että vanhuus ei tule yksin etsien...
minäkin olen entisessä elämässäni syntynyt 1540
yhdessä niistä....ja matka on vielä pitkä
on kai ilmaista jälleensyntymästä eli n.s. sielunvaelluksesta. Vai tarkoitatko sukupuutasi eli esivanhempiesi alkuaikaa.Tokihan se on apaljon kaempaa mutta muistiinmerkinnät alkavat noilta vuosilta.
Tarkenna ole hyvä.
sielunvaelluksesta..... katsos kun aiheeseen
liittyen vastasin... niin en älynnyt että
joku ei ymmärrä..... vai mitä luulit jos
kerran sanoin syntyneeni edel. elämässäni 1540
Väittävät minunkin syntyneen noihin aikoihin!Olen kuulemma ollut jokin talismaanien tekijä amerikan mantereella. Kolumbusta en tuntenut.:-)
minäkin... ties vaikka tunnettais.....
Tietysti voidaan edelliselämästä puhuessa ilmoittaa joku tietty vuosiluku sillä varmasti olemme eläneet myös tuona ajankohtana mutta paljon, paljon kauemminkin.
Minulla on näiden edelliselämien tiimoilta parikin aika merkillistä kokemusta joista selvisi missä m.m. olen joskus elänyt.
Näin äkkiseltään en tunnista kasvojasi. Mitä muita muistoja sinulla on?
on tässä useampiakin............
itse olen tosi kiinnostunut...
edel. 1540 esim. olin mies ...nyt nainen
että olette olleet 1500 luvulla juuri sitä. Kertokaa.
Klassikoita
Kirjoittanut: Odysseus 30.4.2003 klo 19.07
Klassikot ovat musiikissa kuin kirjallisuudessa mieleisiä. Nyt kun on aikaa ja tilaisuus tuli tästä keskustelusta jonkinlainen "pahe". Turhan paljon tulee tänne tultua "koheltamaan", mutta uskon, että "aika aikaa kutakin".
Tämä vaihtelu on jonkinlaista tutkimista ilman tulosvelvoitetta kenellekään. Se miten kirjoittamiseeni suhtaudutaan toki kiinnostaa, mutta enemmän se miksi ja mistä syystä kuin se kuka hutkii !
Odotin ja edelleen odotan pääseväni todellisiin koitoksiin ja joku saisi nostettua "rimaa" vähitellen korkeammalle niin itselle kuin toisillekin ja osallistujien määrä lisääntyisi, taito ja kyky ilmaista itseään kehittyisi vielä tällä "kultaisella iällä".
Henkimaailman juttujen kerronta on yhden sukupolven aikan kadonnut lähes tyystin, mutta olen hieman yllättynyt lukijain ja keskustelijain määrästä. Se kertoo kaipuusta johonkin, joka on ymmärryksemme ulkopuolella.
Arkipäiväisissä askareissa me usein toimimme "vaiston" johdattamina.
Viereisessä huoneessa soiva piano kertoo paitsi musiikista myös soittajasta ja hänen mielialastaan, tunteistaan - myös kuulijaan sillä on melkoinen vaikutus.... Pelkästään tästä voisi kertoa vaikka lopun iltaa, mutta nyt toivotan Sinulle kuin muillekin, jotka sattuivat nämä rivit lukemaan aurinkoista iltaa. Ilta-aurinko alkaa vilkutella pilvien ja lähistön puitten lomasta iloisesti. Puut alkava vähitellen availla urpujaan kesän tulon merkkinä....
Mietin, että voisiko joskus kokeilla keskusteluissa nostaa hieman rimaa ylöspäin?
ja yleisesti ottaenkin... rima kannattaa pitää melko matalalla täällä palstoilla keskustellessa.
Kirjoitat hyvin ja mielenkiintoisesti, mutta kanssasi on vaikea kommunikoida, jos vedät riman liian korkealle. Mutta kokeile.
Mistäkö tiedän, missä ja mitä silloin olin? Omasin tuttavan, jolla oli intoa ja välineet selvitellä tällaistakin. Muitakin tämäntapaisista asioista kiinnostuneita oli, ikävä sanoa, he tietävät nyt mitä rajan toisella puolella on.
Itselläni on myös muutamia outoja kokemuksia, ensimmäinen jo 6v.
Jotkut ovat vakaasti sitä mieltä, että nämä jutut ovat silkkaa pötyä, harhaoppisuutta ym.
Kuitenkin uskon, että on jotain enemmän.
Tämä hätäisesti kirjoitettu viestini saattaa mennä vastaukseksi aivan asian viereen, ymmärtäkää!
Mihin korkeudelle riman asettaa on tietysti omasta itsestä kiinni. Nämä kirjoitukset ja mielipiteet näinkin yleisellä foorumilla tulevat aina olemaan suppeita jo senkin vuoksi että "on kuin ilmaan kirjoittaisi". Et tunne etkä tiedä vastaanottajasta mitään.
Rima tulee aina olemaan matalalla ja häälyvä.
Jonkinlainen riippuvuus tähänkin kirjoittamiseen tulee vaikka sitä yrittäisi välttääkin juuri tämän tuntemattomuuden takia mutta toisaalta: ei se mitään ota jos ei annakkaan.
"matkalla jonnekin". Nämä n.s. henkimaailman asiat eivät nykyään ole enään mikään tabu vaan se on lähes tieteellisesti tutkittua asiaa.
Minäkin luulen tietäväni tuonpuoleisesta kaiken oleellisen eikä se minulle ole mikään mysteeri vaan täysin luonnollinen asia. Monilla ihmisillä on erilaisia kokemuksia ja ainakin minä otan ne aivan luonnollisina ja niille usein löytyy jopa selitys mistä kaikki johtuu.
Ihmisten pitäisi olla tällekin asialle avoimempia.
Senverran sanon omana tietonani, että tuonpuoleisessa meitä ei odota sen enempää taivas kuin helvettikään. Mitään kilvoittelua kumpaankaan suuntaan ei tarvita. On vain lepo ja rauha.
Tätä tasokoetta en taida selvittää, jos edellinenkin viesti jo hipaisi rimaa.
Olen ollut todella kiinnostunut, mutta eihän näistä ole voinut oikein kenenkään kanssa jutella saamatta sitä tiettyä leimaa.
Sanot, etteivät nämä ole enää tabu, mutta minun nykyisessä lähipiirissäni kylläkin.
Huomasin tuolla aiemmin käyttäneeni ilmaisua "ikävä kyllä", tarkoitin siis poisnukkumista, en muuta. Heiltä ei viestejä ole tullut.
Vähän hankalaa jatkaa, ei oikein tiedä mistä. Lukisin kyllä kokemuksista oikeinkin mielelläni, mutta nekin tietenkin ovat ......?
Jos se rima nyt putosi, niin hyvää jatkoa!
On eri asia puhua asiasta henkilön kanssa joka"tietää" ja suhtautuu asiaan luontevasti.
Kuten sanoit, ei se kaikkien kanssa onnistu ja silloin on parempi olla hiljaa.
Näillä palstoilla avoin keskustelu ei onnistu - valitettavasti.
Kuitenkin, eräällä palstalla löysin kerran kirjoittajan jonka kanssa keskustelimme avoimesti kumpikin kokemuksistamme. Olin hirveän iloinen kun oli ihminen jolle asiat olivat aivan arkipäivää. Häneltä jopa kuulin uutta.
Olaan, mutta ollaan vain omissa maailmoissamme.
Kuoleman kulttuurista kertoo Hannele Klemettilän väitöskirjan pohjalta kirjoittama kirja "Keskiajan pyövelit".
Tiedämme, että pyövelit tekivät työtään ollen ammatti-ihmisiä ja usein pyövelin pojastkin tuli pyöveli sillä hänellä ei usein ollut mahdollisuutta päästä muuhun ammattiin.
Taannoin kirjoittelin Martti Lutherin "pimeästä puolesta" saaden palstalaiset hyökkäämään joukolla niskaani. Lutherin käsitys on muutenkinaikaamme sopimaton; eihän nykyisin vanhemmat ja kasvattajat saa kurittaa lapsia, mutta uskonpuhdistajamme sanoo pyövelinkin olevan
"hyödyn ja lähimmäisenrakkauden asialla".
Tuntuu siltä, että emme ole juuri tuosta keskiajan julmuuksista mihinkään sivistyneet.
Kaksi suurvataa johtajineen vain käyttävät toisenlaista nimitystä saadakseen kansojen tuen toimilleen: "Me käymme terrorisminvastaista sotaa kaikkialla."
Keskiajalla kaunis, älykäs, köyhä nainen joutui usein syytteeseen nouituudesta ellei suostunut vallanpitäjien oikkuihin. Tämä näkyy Pohjanmaan noitavainoistakin lukiessa.
Mistäjohtunee, että me syytämme inkeriläistä pikkutyttöä Karjalan menetyksestä ja sodasta vuosikymmeniä sitten.
Tytön vanhemmat ja isovanhemmat ovat luultavasti kuuluneet niihin yli 55.000 inkeriläiseen, jotka Suomi sodan jälkeen luovutti Venäjälle. Miksi hänen on kärsittävä kun ukki ja mummi ovat jo aikoinaan kärsineet "Isä Aurinkoisen" julmuuksien vuoksi.
Henkimaailmassa on toki sijaa ja ennen muuta niissä soisi tulevan esille positiivisia asioita.
Kertokaapa vaikka omista suojelusenkelikokemuksistanne.