Päätaalon hyviä lopetuksia

Kalle Päätalon muutamissa kirjoissa on todella hyviä lopetuksia.

Tässä yksi esimerkki:" Nälkämäki"- teoksessa lähes koko sotareissun ajan kenttäkeittiön kanssa "naimisissa" ollut päähenkilö ei meinaa päästä kapistuksesta eroon edes joukko-osastosta kotiutukseen lähtiessäkään. Sen takia hän on myöhästymässä junasta ja kaverit kiskovat juoksevan miehen jo liikkuvaan junan vaunuun. Lopussa on muistivaraisesti jotakuinkin tällainen sananvaihto: "Mutta se kenttäkeittiö..." Tähän joku sanoo. "Tässä konkurssissa ei yksi kenttäkeittiö paljon paina" Mutta minun piti viedä se varikolle" Tähän kaverit. "Piti tehdä myös Suur-Suomi".

Toinen tapaus on se, kun Kalle lähtee erään elämänkertakirjansa lopussa vapaaehtoisena talvisotaan. Häntä alkaa Taivalkosken kirkonkylällä apean kaverin yllätykseksi hymyilyttää; syystä että on suunnitellut esikoisromaaninsa lopun juuri tavalla, jossa päähenkilö on lähdössä varusmiespalvelustaan suorittamaan. Kirjan viimeiset sanat kuuluvat muistaakseni näin: "Mutta tätä lähtöä en koskaan pystynyt kuvittelemaan"

Tarkoitti siis sitä, että ei mitenkään osannut ennakoida, että itsensä näköinen päähenkilö lähteekin käynnissä olevaa sotaa varten varusmiespalveluun.