Päätaalon hyviä lopetuksia

Kalle Päätalon muutamissa kirjoissa on todella hyviä lopetuksia.

Tässä yksi esimerkki:" Nälkämäki"- teoksessa lähes koko sotareissun ajan kenttäkeittiön kanssa "naimisissa" ollut päähenkilö ei meinaa päästä kapistuksesta eroon edes joukko-osastosta kotiutukseen lähtiessäkään. Sen takia hän on myöhästymässä junasta ja kaverit kiskovat juoksevan miehen jo liikkuvaan junan vaunuun. Lopussa on muistivaraisesti jotakuinkin tällainen sananvaihto: "Mutta se kenttäkeittiö..." Tähän joku sanoo. "Tässä konkurssissa ei yksi kenttäkeittiö paljon paina" Mutta minun piti viedä se varikolle" Tähän kaverit. "Piti tehdä myös Suur-Suomi".

Toinen tapaus on se, kun Kalle lähtee erään elämänkertakirjansa lopussa vapaaehtoisena talvisotaan. Häntä alkaa Taivalkosken kirkonkylällä apean kaverin yllätykseksi hymyilyttää; syystä että on suunnitellut esikoisromaaninsa lopun juuri tavalla, jossa päähenkilö on lähdössä varusmiespalvelustaan suorittamaan. Kirjan viimeiset sanat kuuluvat muistaakseni näin: "Mutta tätä lähtöä en koskaan pystynyt kuvittelemaan"

Tarkoitti siis sitä, että ei mitenkään osannut ennakoida, että itsensä näköinen päähenkilö lähteekin käynnissä olevaa sotaa varten varusmiespalveluun.
0216
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Piätalo kirjoitti:

Kalle Päätalon muutamissa kirjoissa on todella hyviä lopetuksia.

Tässä yksi esimerkki:" Nälkämäki"- teoksessa lähes koko sotareissun ajan kenttäkeittiön kanssa "naimisissa" ollut päähenkilö ei meinaa päästä kapistuksesta eroon edes joukko-osastosta kotiutukseen lähtiessäkään. Sen takia hän on myöhästymässä junasta ja kaverit kiskovat juoksevan miehen jo liikkuvaan junan vaunuun. Lopussa on muistivaraisesti jotakuinkin tällainen sananvaihto: "Mutta se kenttäkeittiö..." Tähän joku sanoo. "Tässä konkurssissa ei yksi kenttäkeittiö paljon paina" Mutta minun piti viedä se varikolle" Tähän kaverit. "Piti tehdä myös Suur-Suomi".

Toinen tapaus on se, kun Kalle lähtee erään elämänkertakirjansa lopussa vapaaehtoisena talvisotaan. Häntä alkaa Taivalkosken kirkonkylällä apean kaverin yllätykseksi hymyilyttää; syystä että on suunnitellut esikoisromaaninsa lopun juuri tavalla, jossa päähenkilö on lähdössä varusmiespalvelustaan suorittamaan. Kirjan viimeiset sanat kuuluvat muistaakseni näin: "Mutta tätä lähtöä en koskaan pystynyt kuvittelemaan"

Tarkoitti siis sitä, että ei mitenkään osannut ennakoida, että itsensä näköinen päähenkilö lähteekin käynnissä olevaa sotaa varten varusmiespalveluun.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu