Osaisiko joku antaa rakentavia neuvoja? Miehen 5-vuotias poika käyttäytyy todella törkeästi meillä ollessaan. Raivoaa aivan hirveästi ja uhkailee esimerkikisi, että äiti tulee ja ampuu kaikki. Tätä tapahtuu joka viikonloppu täällä ollessa saa raivareita ihan pikku asioista ja lyö ja puree. Jäähyt ei toimi kunnolla saattaa istua puolikin tuntia penkillä huutamassa törkeyksiä, miten ollaan kaikki tyhmiä ja ei tule enää ikinä meille ja jos sattuu jonkun perheestä näkemään niin nostaa sormensa ylös ja esittää ampuvansa. Käyttäytyy samoin myös kun ollaan kylässä jossain tai ulkona. Tätä on jatkunut jo yli puoli vuotta ja HERMO ALKAA mennä ja suoraan sanottuna en kohta halua poikaa edes käymään. Oma 7-vuotias poika alkanut myös ottaa mallia. Onneksi ei kuitenkaan lyö eikä uhkeile tappamisella. Ollaan kuitenkin oltu uusiperhe jo kaksi vuotta, että luulisi miehenkin pojan tottuneen jo meihin...
Miehen pojan käyttäytyminen
neuvoja2
27285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hmmmm. Sellasta mitä kotona miehesi ex kykenemätön kommunikoimaan tai hänen avokki.
En oikein usko miehellä ihan hyvät väliin exäänsä. Ja vaikuttaa minusta ihan ok ihmiseltä. Vähän ylisuojaleva oli meidän seurustelun alkuaikoina, mutta ei enää. Hoidossakin on ollut jotain ongelmia ja jossain vaiheessa epäilivät, että käytös olisi sieltä opittua. Lähinnä nyt tarviis neuvoja miten toimia, kun tilanne alkaa olla aika paha. Voin nimittäin sanoa, että teksti mitä pojan suusta tulee ei ole kenenkään suuhun sopivaa saati sitten noin nuoren. Huomaan miehestäkin, että ottaa päähän nuo ampumisjutut ja niitä tosiaan tulee joka raivarin yhteydessä.
Ex:n, pojan ja mahd.avokin kummunikointi ongelma . Poika on yksinäinen liikaa tv:tä ja prätkä hiiriä
Ottakaa yhteyttä lastenneuvolaan. Sieltä saa varmasti apua ja neuvoja
Melkeen kaikki lissun jutut alkaa miehen sitä tai tota, yleensä lapset.....
Olisinkin lissu, ois paljon helpompaa. Ihan oikeesta elämästä on kyse! Valitettavasti... Ja jos jollakin ois neuvoja, niin oisin oikeesti kiitollinen, en enää itse keksi miten toimia.
Nää aloitukset on niin nähty, pelkkää provoilua vaan, teinit tai päästään vialla olevat ihmiset. Ei kukaan järkevä normaali ihminen rygdy moiseen joka ikinen päivä.
Lopeta ne sitten, mitäs noita tänne tehtailet.
En ole päästäni vialla! Yritän vaan löytää erilaisia ratkaisuja inhottavaan tilanteeseen kotona. Tämä aloitus ei ole vitsi eikä provo, jos tänne voisi lisätä videon tilanteesta niin lisäisin. En vaan enää itse keksi ratkaisua. Tosia asia on, että olen kyseisen pojan suusta kuullut tappouhkauksia äärettömän paljon. Raivoamiseen riittää pelkästään se, että ei tykkää ruuasta. On myös tosi tuskastuttavaa nähdä omalla pojalla hampaan jälkiä ihossa raivokohtausten jälkeen. Jäähytkin tuntuu aivan turhille, koska varmasti koko kerrostalo kuulee, kun poika on suuttunut. Rauhoittuu siis yleensä vasta uhkailtuaan jo osoiteltuaan sen puoli tuntia. Itsestä alkaa tuntua, että vaikka sen jälkeen istuukin sen viisi minuttia rauhassa, niin ei siinä ole rangaistusta tarpeeksi. En tiedä olisiko tilanne eri, jos oma poika käyttäityisi näin. Ehkä, koska rakastan omaa poikaani ja miehen poikaa kohden alkaa tunteet mennä aika kylmiks pelkästään käyttäytymisen takia. En myöskään voi ottaa neuvolaan yhteyttä, kun en ole huoltaja. Pojan äitkään ei tykkää käytöksestä, mutta sielläkin rangaistuksena rauhoittumaan ottaminen.
Sanot miehellesi, että lähedet parisuhteesta, jos hän ei panosta enemmän poikansa kasvatukseen. Jos rakastat lastasi, tämä on mielestäni ainoa vaihtoehto.
et voi neuvoa noin kun et elä sen neuvon kanssa, sitäpaitsi huono neuvo..".jos et sinä muutu niin minä kyllä..." Tälleenkö teillä eletään? Mieti onko toiminut. Ei.
Ongelmana ei ole miehen puuttuminen samalla tavalla saa osakseen uhkauksia kuin minäkin. Sattuvat häneen vielä enemmän kuin minuun. Varsinkin kun poika myös huutelee, ettei enää ikinä tule meille yms. Yritetty selittää aina rauhoittumisen jälkeen, että ei tuollaisia saa puhua, mutta sieltä ne tulee kohta uudelleen.
Miehen tulee harjoitella pojan syliin ottoa niin lujalla otteella, että siinä on ja pysyy kunnes hiljenee ja rauhoittuu. Sylitys vai mikä tämän ammaattitermi on. Paljon puhuvia päitä ympärillä ja puolen tunnin kylmä piina eli kokeilemanne rangaistuksen pitkitys yli puoleen tuntiin vain vihaisesti vaatimalla vihaista poikaa osaamaan itsekseen rauhoittua ei toimi, ei.
Isänsä on tainnut olla liian löperö, hänen olisi pitänyt alussa jyrkästi kieltää huono käytös, puolustaa sinua. Vaikka sitten pojalle kamppeet mukaan ja takaisin äidille konkreettisesti.
Kasvatusneuvolaan mars äiti, poika ja isä.
Itse ottaisin isänä/äitinä yhteyttä perheneuvolaan. Kuulostaa siltä, että pojalla on nyt joitain käsittelemättömiä asioita. Jonkun ulkopuolisen avusta ja näkemyksistä voisi olla apua niiden selvittämisessä.
Tappouhkaukset ja toisten satuttaminen ei ole normaalia käytöstä, vaikka olisi mikä viisivuotiaan uhma päällä.
Lapsi kokee teidät ylivoimaisina jopa pelottavina, joten reagointi on sen
mukaista. Uhkaaminen tappamisella on tarpeeksi voimakas ilmaisu teitä vastaan.
Kuinka syvästi pientä poikaa on loukattu ? Lapsi ei uhkaile ihmistä jonka kokee
rakastavaksi. Onko hänet jätetty omien voimien varaan ?
Syy on aikuisissa jotka ovat pienen pojan elämässä. Aggressio on pelkäävän,
epävarman lapsen reagointi. Myös lapsen luottamus ja rakkaus on ansaittava.
En pidä syyllistämisestä, mutta olettepa saaneet vallan käytössänne
pienen ihmisen hajalle.
Ehkä tyttölapsi itkisi jäähypenkillänne ja hänelle selitettäisiin, miksi teidän
rangaistukset ovat oikeutettuja. Minusta sinun tulee miettiä myös omaa
käyttäytymistä, ei uusioperhe ole lapsellekaan mikään helppo asia.
Voi olla myös ahdistavaa kateutta isompaa velipuolta (?) kohtaan, jonka
kotiin täytyy aina mennä omaa isää tapaamaan, ja olla on ouikeus olla
hänen isänsä kanna jatkuvasti.
Lapsen isän täytyy hakea neuvoja, miten löytää rakastava suhde lapseensa.
Ei 5- vuotias yksin jäähypenkillä istuttamalla osaa käsitellä tunneperäisiä
ongelmia. Vakava paikka. Lapsuudentraumat johtuvat vanhemmista usein!
nojoo, mistä tytön sait tuohon...
Samaa mieltä jäähypenkistä,maailman typerin keksintö jos ja kun sitä ei osata käyttää oikein, yleensä ei osata.
Perheneuvolaan mars.
Kakara koulukotiin oppimaan miten totellaan! Laittakaa psykologit asialle, jotain on pielessä kakarassa, kun ei ymmärrä.
Itse en sietätisi tollasta yhtään, sanokaa lapsen äidillekin että pitäisi itse huolta kakarastaan kun on sen tehnytkin, eikä tuomaan hienoille ihmislle hoidettavaksi. Äälimöistä. Onko äiti alkoholisti vai miksi tuo kakaran teille?
Mies on näysin nössö jos ei sano lapselleen ettei tarvi tulla jos ei osaa olla ja olla hiljaa.
Pojan äiti ei todellakaan ole alkoholisti tai muuta vastaavaa. Ihan normaalilla viikonloppu periaatteella mennään, että poika saa olla isänsäkin kanssa. Enkä tätä missään nimessä halua kieltää. En tiedä mistä raivoilu on saanut alkunsa. Kuitenkin ihan normaalit säännöt meillä on kotona. Itkemisen jäähyllä vielä ymmärtäisin, mutta ei kun pitää ihan raivoamalla raivota. Rauhottuu paremmin, kun ei ole ketään vieressä vastaamassa uhkailuihin ja kun ei saa edes katsoa sinnepäin, kun sitten alkaa huuto, että häneen ei saa katsoa. Puoli vuotta on nyt käytös ollut tällaista sitä ennen oli ihan kiltti ja tottelevainen poika. Tällaista on myös, kun ollaan kylässä jossain. Viimeksi veti samanlaiset raivarit kaverin synttäreillä, kun oli toisen vuoro leikkiä kauko-ohjattavalla autolla. Voin sanoa, että hävetti ihan hirveesti! Eli siis todellakaan ei paljoa tarvitse suuttuakseen.
Kai te lähditte pois synttäreiltä, kun poika alkoi raivoamaan? Vai annoitteko vain hänen pilata muiden juhlat? Tuossa olisi ollut ainakin minusta hyvä kasvattamisen paikka eli jos ei osaa vuorotellen leikkiä, niin juhlat loppuu hänen osaltaan siihen.
Ei lähdetty ihan heti pois. Jäi kyllä leikin ulkopuolella joksikin aikaa. Ongelma tuossa rangaistuksessa on se, että kun on toinen poika mukana, niin rangaistus tulisi samalla hänellekkin ihan syyttä.
Kotikonstein en keksi muuta kuin että kiinnittäisitte positiivista huomiota pikkumieheen aina kun mahdollista, opettelisitte yhdessä jotakin taitoja joita hän sitten ylpeänä voisi esitellä. Liikuntaa, kädentaitoja jne. Ja panisitte ihan konkreettisesti kuulosuojat päälle kun jäähyhuuto alkaa. Tarkoitus on jäähyllä jättää lapsi välittömästi näymättömiin ja kuulumattomiin (tarkista oikea tekniikkaa Supernanny-ohjelmasta), siihen penkin viereen ei jäädä lässyttämään tai selittelemään mitään. Pois heti ja poikaan nollahuomio viiden minuutin ajaksi.
Lapsi, jota rakastetaan, huomioidaan paljon ja joka saa fyysistä syliä ja halia tarpeeksi, tuskin riehuu kuvaamallasi tavalla.
Nyt joku neuvolapsykologitäti tai vaikka isoäiti ihan hissukseen kyselköön pikkumieheltä, onko paha mieli tai suru jostakin asiasta elämässä. Se suru voi olla äidin luona, päiväkodissa tai teillä.
Ja odotellessa "back to basics", vain pieni alle tunnin tuokio jos sitäkään päivässä pelaamista pleikalla tms. tai muuta ruutujen tuijottelua. Parin tunnin reipas, hengästyttävä ulkoliikunta päivittäin, luistelua, hiihtoa, lenkkejä, luontoretkiä eväiden kera jne. ym. Lähetä mies pojan kanssa kahdestaan ulos useaksi tunniksi. Uimaan, kirjastoon, yhteistä työtä ja tekemistä miehille.
Ravinto terveelliseksi, limut ja namut pois kokonaan. Omega3- ja vitamiinilisiä.
Ottiko kukaan huomioon että lapsi saattaa olla kipeä jostain kohtaa? Oikeasti, kun sattuu koko ajan johonkin...Ei vaan osaa selittää...ja sitten kiehahtaa...Käyttäkääs lääkärissä, ei se ota jos ei annakaan mutta onpa poissuljettu jokin vaiva.
( Ex-ukko huusi ja raivosi joskus hulluna...myöh paljastui jatkuva päänsärky josta myöh paljastui aivo....mikälie-pullistuma..kun se hoidettiin, ukosta tuli ihan kiltti...oikeesti!)
No meillä miehen 1 vuotias lapsi tekee samoin, todella törkeää käytöstä. Sotkee eikä korjaa leluja ikinä koppaan, mihin olen hänet opettanut, huutaa ja raivoaa joka päivä sillon kun ätäällä, potkii minua ja tahallaan sotkee vaippansa.
Olen pulasas, kun mies vaan nauraa ja tekee miten exä haluaa. Tuntuu ettei minua arvosteta ollenkaan, olen kuin koriste esine kotonani, ei mitään muuta.
Eilen vein kakaran ulos, niin jatkuvasti piti juosta perään ettei mennyt tielle, vaikka kuinka sanoin että sinne ei mennä, ei antanut minun edes koskea... en jaksa noita kakaroita yhtään.
Jos minä olen ryhtynyt yhdeksi äidiksi tuolle vekaralle, niin luulisi kohtelevan minua paremmin, en minäkään tuota kakaraa meille estä tulemasta.
Onhan se kiva leikkiä äitiä ja näyttää ihmisille että on lapsia, mutta luulisi kakaroiden sitten kohtelevan minua äitinä eikä kenenä tahansa.
Minä en voi taas kun olla onnellinen siitä, ettei mies ole koskaan tuonut naikkosiaan meille, eikä pakottanut meitä näkemään naikkosia msissään. Kyllä nää avaukset on sen sortin juttuja, että ei ole lasten paikka olla semmoisessa menossa mukana, missä he ovat vaan onelman tuojia.
Meillä koskaan ei ole lapset joutuneet vaihtamaan pakkaa viikottain, ei näkemään isän naikkosia, jotka rikkoivat perheemme, eikä muutoikaan kärsimään isänsä naikkosten kohtelusta. Emme ole koskaan heitä nähneet, onneksi. Olemme niin etuokeutetussa asemassa olleet, kun kukaan ei ole meitä päässyt haikkumaan eikä häiriköimään elämäämme.
Kun mies hylkäsi lapset ja vaihtoi naikkosiin, niin ei hänkään voi olettaa että me hyväksyisimme moisen teon, ottaisimme hänet takasin tai lapset menisivät sutturoita katsomaan, emme missään muodossa.
Onneksi mies tajusi itsekin ja sanoi että hänen sutturat ovat meille erittäin huonoa seuraa.
Lapset ovat onellisia, kun ei oel tarvinnut pelätä isänsä naikkosia koskaan, eikä minun ole tarnnut passata heitä meillä kotonakaan. Emme edes ole ikinä halunneet heitä nähdä eikä mennä heitä katsomaan.
Olen surullinen jokaisen lapsen puolesta, joka joutuu kokemaan pienenä tuommosia asioita ja huonoa kohtelua, pakkolla. Kukaan ei kuuntele eikä pidä heidän puoliaan, onneksi meillä oli toisin. En voisi kuvitellakkaan että olisin antanut lapseni ex miehen ex isän naikkosten kynsiin, huh huh, ..
En voisi kuvitella ettemme enää lasten kanssa olisi nähneet emmekä tunteneet toisiamme kun vastaan olisimme tulleet. Olisi ollut kauheeta.. onneksimiellä on kaikki hyvin ja lapst onnellisia, sanovatkin että olen maailman paras äiti.
AIkuiset lapst hylkäsivät nyt isänsä, mitämuuta olisivat tehneet, ei ollut muuta vaihtoehtoa, sitä mies sai mitä tilasi.. nyt tuntee itse miltä tuntuu kun omaiset hylkää ja jättää.. ei kannata hänenkään valittaa kohtalostaan..
Siinä taas näkyy pojassa eron tuoma ahdistus.Pahaa oloaan hän purkaa ,johon te itse olette syyllisiä,ajattelette vain omia mielihaluja ja kunhan itse on onnellinen. Rakas isänmaamme on täynnä pahoinvoivia lapsia ja nuoria räjähdymäisesti kasvavien avioerojen takia.Missä vanhempien vastuu tänäpäivänä .Yhteiskunnalle sysätään vastuu.
Vastuuta peräänkuulutan ihmislille jotka aikovat rikkoa toisten preheet! Siinä pitää katsoa itseään tarkkaan, miksi haluaa rikkoa toisten perheen.
Siinä rikkoo muutakin kuin yhden liiton, ja yhdne laspiperheen, siinä saattaa mennä koko suku lapsilta mummit ja vaarit... kaikki. Myös mieheltä menee kaikki.
Kyllä olen sitä mieltä, että kolmas useinkin rikkoo ja repii. Jos niin ei olisi, ei olisi niitä itkeviä isättömiä lapsia, ja riitaisia ex puolisioita, jos asia olisi sovittu yhdessä ja saatu kaikki asiat pelaamaan. Kolma son aina liikaa, mutta ehkä se oli sillä juuri tarkoituskin..
Kyllä pitäisi myös erot osata aikuisilla käydä ensin läpi ,ennenkuin suin päin uuteen suhteeseen menee.Lapsille on tarpeeksi vaikea jo ero ja sitten heti on uudet isä ja äiti puolet kuvioissa .Eipä kannata ihmetellä lasten ja nuorten käytöstä.Se joka tulee kolmanneksi osapuoleksi , hån on aivan tunteeton ,koska ei osaa ajatella yhtään lasten kannalta ,mutta uskon ,että jokainen joutuu sen jossakin elämän vaiheessa " maksamaaan " tavalla tai toisella lapsille aiheuttamansa surut ja ikävät .Mikä on aivan oikein. Kannattaa tarkoin harkita valintojaan ,ennen kaikkea lasten tähden-