Aloitin kouluni 1960-luvun lopussa. Opettaja vaikutti mukavalta ja koulu sujui hyvin. Siihen aikaan vasemmalla kädellä kirjoittavia pidettiin joidenkin mielestä huonompina, kaikkien olisi pitänyt olla samanlaisia tässä asiassa.
Minun opettajani, vaikkakin fiksuna itseään piti, katseli vasurilla kirjoitteluani ensin pitkään koko syksyn. Kun olin varmasti oppinut jo kirjoittamisen, hän kutsui isäni kouluun keskustelemaan asiasta. Muut oppilaat olivat jo lähteneet koteihinsa.
Minun kuullen opettaja selitti isälle oikeakätisyyden hienouksia. Aikansa kuunneltuaan isä antoi luvan oikeakätisyyden istuttamiseen. No, mitäpä siinä, opettelin kirjoittamisen uudelleen ensimmäisenä vuotenani koulussa. Luokalla oli toinenkin vasuri ja myös tyttö, mutta hän jatkoi vasurina.
Sen jälkeen tuli vaikka mitä juttuja. Siihen aikaan ei ollut topattuja vaatteita ja siksi tytöilläkin oli tavallisesti talvella välihousut. Minun olivat punaiset ja opettajan piti siitäkin ilmoittaa isälleni, että ne ovat kommunismin punaiset välihousut. Perheessämme ei ole ketään kommunistia eikä lähisuvussakaan. Tuo kommunismi oli opettajan omaa mielikuvitusta. Karjalan punaiset, oli isäni mielipide.
Jossakin vaiheessa fiksu opettaja oli taas kimpussani, hän oli vakaasti sitä mieltä, että minussa on kansan kiihottajan vikaa. Hän tarkensi sitä vielä, että sellainen, joka huokuttelee muita barrikadeille.. Kuulin vielä paljon muuta. En voi kuin ihmetellä, minä kun olin kiltti ja hiljainen oppilas. Koko luokka oli hienoja oppilaita.
Toisen luokan lopulla hän sitten taas kerran kutsui isäni kouluun oppituntien jälkeen. Minun kuullen hän selitti, että kun luokassa sattuukin nyt olemaan ahdasta, niin tytär voisi siirtyä kesän jälkeen muuhun luokkaan. He sopivat menettelystä. Opettaja sanoo myöhemmin jollakin oppitunnilla, että kuka haluaa muuttaa toiseen luokkaan, se oppilas nouskoon ylös! Se olisi merkki, jolloin minun tulisi nousta pulpetista.
Myöhemmin koulussa opettaja puhui niitä näitä ja kesken kaiken sanoi nuo sovitut sanat. Muut olivat vähän ihmeissään, mutta minä olin kuullut taikasanat ja pomppasin pystyyn. Luokassa tuli aivan hiljaista, kun kukaan muu ei ilmeisesti ollut ehtinyt edes miettimään asiaa. Tämä olikin helppo konsti päästä eroon epämiellyttävästä oppilaasta. Oppilashan itse halusi toiseen luokkaan..
Kyllä siellä muutakin tapahtui, mutta niistä en viitsi enempää kertoa. Olen myöhemmin ollut iloinen siitä, että yleensä selvisin hengissä niistä kahdesta vuodesta. Opettajalla oli myös hillitön tarve saada vietyä miehiä oman mielensä mukaan. Sairaalloista pätemisen tarvetta kaiken kaikkiaan traumaiselta opettajalta.
Vaikka suurin osa opettajista varmasti onkin asiallisia, niin kyllä niitä akanoitakin jyvien joukkoon pääsee. Ei kannata uskoa ihan kaikkea kuulemaansa, vaikka "asiantuntija" olisikin äänessä.
Minun opettajani, vaikkakin fiksuna itseään piti, katseli vasurilla kirjoitteluani ensin pitkään koko syksyn. Kun olin varmasti oppinut jo kirjoittamisen, hän kutsui isäni kouluun keskustelemaan asiasta. Muut oppilaat olivat jo lähteneet koteihinsa.
Minun kuullen opettaja selitti isälle oikeakätisyyden hienouksia. Aikansa kuunneltuaan isä antoi luvan oikeakätisyyden istuttamiseen. No, mitäpä siinä, opettelin kirjoittamisen uudelleen ensimmäisenä vuotenani koulussa. Luokalla oli toinenkin vasuri ja myös tyttö, mutta hän jatkoi vasurina.
Sen jälkeen tuli vaikka mitä juttuja. Siihen aikaan ei ollut topattuja vaatteita ja siksi tytöilläkin oli tavallisesti talvella välihousut. Minun olivat punaiset ja opettajan piti siitäkin ilmoittaa isälleni, että ne ovat kommunismin punaiset välihousut. Perheessämme ei ole ketään kommunistia eikä lähisuvussakaan. Tuo kommunismi oli opettajan omaa mielikuvitusta. Karjalan punaiset, oli isäni mielipide.
Jossakin vaiheessa fiksu opettaja oli taas kimpussani, hän oli vakaasti sitä mieltä, että minussa on kansan kiihottajan vikaa. Hän tarkensi sitä vielä, että sellainen, joka huokuttelee muita barrikadeille.. Kuulin vielä paljon muuta. En voi kuin ihmetellä, minä kun olin kiltti ja hiljainen oppilas. Koko luokka oli hienoja oppilaita.
Toisen luokan lopulla hän sitten taas kerran kutsui isäni kouluun oppituntien jälkeen. Minun kuullen hän selitti, että kun luokassa sattuukin nyt olemaan ahdasta, niin tytär voisi siirtyä kesän jälkeen muuhun luokkaan. He sopivat menettelystä. Opettaja sanoo myöhemmin jollakin oppitunnilla, että kuka haluaa muuttaa toiseen luokkaan, se oppilas nouskoon ylös! Se olisi merkki, jolloin minun tulisi nousta pulpetista.
Myöhemmin koulussa opettaja puhui niitä näitä ja kesken kaiken sanoi nuo sovitut sanat. Muut olivat vähän ihmeissään, mutta minä olin kuullut taikasanat ja pomppasin pystyyn. Luokassa tuli aivan hiljaista, kun kukaan muu ei ilmeisesti ollut ehtinyt edes miettimään asiaa. Tämä olikin helppo konsti päästä eroon epämiellyttävästä oppilaasta. Oppilashan itse halusi toiseen luokkaan..
Kyllä siellä muutakin tapahtui, mutta niistä en viitsi enempää kertoa. Olen myöhemmin ollut iloinen siitä, että yleensä selvisin hengissä niistä kahdesta vuodesta. Opettajalla oli myös hillitön tarve saada vietyä miehiä oman mielensä mukaan. Sairaalloista pätemisen tarvetta kaiken kaikkiaan traumaiselta opettajalta.
Vaikka suurin osa opettajista varmasti onkin asiallisia, niin kyllä niitä akanoitakin jyvien joukkoon pääsee. Ei kannata uskoa ihan kaikkea kuulemaansa, vaikka "asiantuntija" olisikin äänessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luonnevikaiset opettajat pilaavat monta ihmistä. Ennen ja nyt. Opettajista ei voi valittaa edes terveyssisarelle, kukaan ei usko oppilasta. Opettaja saa ihan rauhassa alistaa oppilasta, josta ei pidä. Ketään ei kiinnosta.
Duoda, ennen se opettaja sai olla aikas "hankala" auktoriteetti, ennen kuin siihen joku taho puuttui. Sorsintaan riitti että tuli työläisperheestä ja kun kansankynttilät oli perinteisesti kokkareita siihen aikaan. Meidän ope oli vielä muurarien veljiä.
Nythän tämä on kääntynyt päälaelleen, opettajat saa olla aika varovaisia oppilaiden kanssa ja amitsussa homma on karannut käsistä käytöksen suhteen.
Opettajien nykyongelma ala-/yläkouluissa on alalle sopimattomat opettajat tai joiden tyyli ei toimi oppilaiden kanssa, jolloin oppimistulos on surkea.
Kaikenmoista traumaa sitä vielä vanhanakin muistellaan.