Hei! Täällä kirjoittelee epätoivoinen lukion ykkösluokkalainen, jolla on valtavankokoinen valinnanvaikeus: jatkaisiko hiki pinnassa pitkän matikan kanssa vai siirtyisikö opiskelemaan lyhyen matikan saloja? Tähän kysymykseen haluaisin saada teidän vastauksianne ja kommenttejanne.
Eli, olen enemmänkin tällainen luova ja verbaalinen ihminen, kuin systemaattinen, joten siksi kai matikka ei ole oikein avautunut minulle. Pitkän matikan valitsin, kuitenkin, sen tähden, että monet leimasivat minut yläasteen aikana sellaiseksi ns. "hyväkoulussajokaaineessa" -tyypiksi ja oli "itsestäänselvyys" että pitkän matikan kurssit tulisin valitsemaan.
Toki täytyy muistaa, että olen opiskelemassa vasta ensimmäistä kurssia ja sekin on suureksi osaksi ollutkin yllättävän helppoa (yläasteen asioiden kertausta). Mutta nyt loppukurssissa onkin ollut sellaisia asioita, joiden miettimiseen turhautuu liikaa aikaa. Olen siis melkoisen hidas laskemaan ja ennen kaikkea hidas miettimään MITEN lasketaan.
Olenkin tässä viime viikkoina harrastanut melkoista soutamista ja huopaamista. Jatkaisiko pitkää matikkaa vai vaihtaisiko lyhyeen? Vaihtamisessa ei olisi pelkästään syy se, että en usko pärjääväni pitkässä, vaan myös se, että olisin kiinnostunut valitsemaan ranskan, jota en oikein millään pysty opiskelemaan, jos jatkaisin pitkällä matikalla.
Toivoisin saavani teiltä jonkinlaista vastauksentynkää ja omia kokemuksianne (jos olette vaihtaneet pitkästä lyhyeen). Seuraavan kurssin aion vielä puuskuttaa pitkässä matikassa, mutta jos pahalta näyttää, aion harkita vakavasti lyhyeen siirtymistä.
Eli, olen enemmänkin tällainen luova ja verbaalinen ihminen, kuin systemaattinen, joten siksi kai matikka ei ole oikein avautunut minulle. Pitkän matikan valitsin, kuitenkin, sen tähden, että monet leimasivat minut yläasteen aikana sellaiseksi ns. "hyväkoulussajokaaineessa" -tyypiksi ja oli "itsestäänselvyys" että pitkän matikan kurssit tulisin valitsemaan.
Toki täytyy muistaa, että olen opiskelemassa vasta ensimmäistä kurssia ja sekin on suureksi osaksi ollutkin yllättävän helppoa (yläasteen asioiden kertausta). Mutta nyt loppukurssissa onkin ollut sellaisia asioita, joiden miettimiseen turhautuu liikaa aikaa. Olen siis melkoisen hidas laskemaan ja ennen kaikkea hidas miettimään MITEN lasketaan.
Olenkin tässä viime viikkoina harrastanut melkoista soutamista ja huopaamista. Jatkaisiko pitkää matikkaa vai vaihtaisiko lyhyeen? Vaihtamisessa ei olisi pelkästään syy se, että en usko pärjääväni pitkässä, vaan myös se, että olisin kiinnostunut valitsemaan ranskan, jota en oikein millään pysty opiskelemaan, jos jatkaisin pitkällä matikalla.
Toivoisin saavani teiltä jonkinlaista vastauksentynkää ja omia kokemuksianne (jos olette vaihtaneet pitkästä lyhyeen). Seuraavan kurssin aion vielä puuskuttaa pitkässä matikassa, mutta jos pahalta näyttää, aion harkita vakavasti lyhyeen siirtymistä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mitä aiot opiskella lukion jälkeen. Jos esimerkiksi luonnontieteet eivät ole poissuljettu vaihtoehto, niin kehottaisin jatkamaan pitkää matikkaa, vaikka kuinka tympisi ja numerot kenties laskisivat. Minä tyhmyyksissäni valitsin lyhyen matikan ja olen sitä katkerasti katunut. Tosin lukiossa mulla ei ollut mitää hajua jatkosta, mutta olisi silti kannattanut miettiä vaihtoehtoja. Mä luin paljon kieliä kun kuvittelin lähteväni niitä opiskelemaan. Lukion jälkeen eivät kielet enää niin paljoa kiinnostaneetkaan ja opiskelenkin nykyään luonnontieteellisellä alalla. Lyhyen matikan lukeneena joudun tekemään kaksinverroin töitä kuin pitkän matikan lukeneet, joille yhtälöiden pyörittely on rutiinia.
Valitsin myös pitkän ja siinä aloin miettimään vaihtaisiko. Vaihdoin kuitenkin vasta kolmoskurssin jälkeen (onneksi!) koska nyt harmittaisi miksi vaihdoin kun lyhyt menee niin hyvin. Nyt tiedän, miten vaikeaa pitkä oikeasti on, joten vaihto ei harmita tippaakaan. Eli kannattaa vaihtaa vasta, jos oikeasti et siellä enää pärjää!!!
Koita vetää niin pitkälle ku pääset,
lyhyeen voi aina vaihtaa ongelmitta..
varsinki ekat kurssit helppoi, jos et
niitä pääse hyvin läpi, harkitse lyhyttä
Mul on tähän pitkään/lyhyeen matikkaan sellanen esimerkki, et ite valitsin pitkän matikan (ja niitä kursseja käyn edelleenkin), mutta mun kaksos sisko valitsi lyhyen. Ja mitä nyt olen tästä vierestä seurannut et millasta siellä lyhyen puolella on, ni oon huomannut et sellanen tietty laskemisrutiini tulee kyl paremmaks meillä pitkän matikan opiskelijoilla.
Ja vaikka ne monimutkaset asiat ei aina onnistuiskaan ni jotenkin sitä vaan oppii kärsivälliseks niitten kans.. eli ei kannata välttämättä heti luovuttaa, jos jonkun tehtävän ratkasemiseen menee enemmän ku vartti:)
Niin ja sit vielä haluun korostaa et ei siellä pitkän matikan puolella tarvii olla mikään kauhee matikka nero pärjätäkseen. Hieman vaan ahkeruutta ja pientä kiinnostusta oppiseen ni kyllä se siitä.
Eräskin kaverini vaihtoi 4. kurssin jälkeen lyhyeen matikkaan ja nyt sanoo et katuu sitä, koska ois pienellä pinnistämisellä kuulemma pitkässäkin pärjännyt...
Toisaalta näitä tarinoita on monta...ja joillekin vaihtaminen oikeesti kannatta.
Luin ekan vuoden pitkää matikkaa ja lukuvuoden vaihteessa aloin katselemaan numeroriviä ja miettimään, mikä olisi parasta. Numerot olivat kaikkea vitosen ja seiskan väliltä, logiikasta ja lukuteoriasta tuli jopa 8. Mutta silti päätin vaihtaa lyhyeen, sillä en ollut valmis tekemään töitä pitkän matikan eteen. Aluksi vähän harmitti, mutta kun aloin pärjäämään erinomaisesti lyhyessä matikassa, en ole enää katunut vaihtoani. Korkeakoulun pääsykoekirjoja selaillessani huomasin, että pitkästä olisi pitänyt kirjoittaa c, lyhyestä L, jotta saisi 6 pistettä. En unissanikaan ajatellut kirjoittavani c:tä pitkästä, mutta L lyhyestä siinää nyt ylihuomisena haaveena. Joten uskon, että tein oikean ratkaisun, stressikin pieneni yli puolella.
Jokaisen kannattaa kuunnella omaa järkeään, mutta tässä oma kokemukseni. Suosittelisin, että luet pitkää tämän vuoden loppuun, ja katsot sitten todistusta ja tunnustelet, miltä tuntuu.
Itse en heilunut pitkän ja lyhyen välillä vaan selvästi pitkän puolella. En siis tiedä miltä vaihdon harkinta tuntuu. Sen voin kuitenkin sanoa, että aina kun jotain ainetta opiskelee pidemmälle, vanhat asiat alkavat tuntua triviaaleilta jonkin ajan kuluttua. Tietenkin on ikävää lukiota ajatellen jos matikka alkaa tuntua helpolta vasta kirjoitusten jälkeen. Mutta suosittelisin ainakin toistaiseksi jatkamaan pitkää.
Kiitos kaikille vastanneille, tulipa oikein mukavasti monenlaisia näkökulmia asiaan liittyen. Ja lisääkin saa laittaa...
En tuohon ed. viestiini muistanut mainita sitä, että olen valinnut myös A-ruotsin ja A-saksan. Näitä kumpaakaan ainetta minulla ei ole vielä tässä ensimmäisessä jaksossa ollut, joten en vielä osaa sanoa, miten tuo pitkien kielien ja pitkän matikan opiskeleminen ´samaa aikaa´ tulee onnistumaan. Olen suhteellisen nopea oppimaan kieliä, mutta kuitenkin käytän melko paljon aikaa niiden opiskelemiseen. Mietin vain, miten pystyn keskittymään kieliin, jos jatkan pitkää matikkaa?
Joku taisi kysellä, että onko minulla jo jonkinlaisia suunnitelmia tulevasta ammatistani. Tiedän jo nyt, etteivät matemaattiset aineet ole vahvimpia aineitani, eikä ne kylläkään suuremmin edes kiinnosta. Tästä johtuen heräsi vain kysymys, että kannattaisiko sittenkin opiskella lyhyttä matikkaa, ja kenties kirjoittaa siitä joku suhteellisen hyvä arvosana ja keskittyä siihen, mistä oikeasti todella pitää, eli omalla kohdallani useisiin reaaliaineisiin ja kieliin?
Tulipa hiukan sekavasti, mutta koettakaahan ymmärtää!!
on vähän vaikea sanoa, mikä sinulle sopisi parhaiten. itse voin kuitenkin kokemuksesta kertoa, että viiden kielen (en, ru, sa, ra, esp) lukeminen ja pitkä matikka eivät oikeastaan häirinneet toisiaan tai muutakaan elämääni ollenkaan... tosin välillä piti vähän kiirettä, mutta sitähän se lukio on. :) tosin olen myös aika matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautunut, joten mielipiteeni ei ehkä paljon paina. :)
kannattaa kuitenkin katsoa enemmän kuin yksi jakso ennen kuin tekee päätöksen lopettamisesta, koska yhden kurssin jälkeen tulee helposti tehneeksi hätiköityjä päätöksiä!
tsemppiä lukion jatkoon, mitä ikinä päätätkin! peruskoulun jälkeen saattaa tuntua vähän raskaalta, mutta kyllä se siitä!
Mä luin pitkästä 2 kurssia (toinen niistä oli kertauskurssi ja toinen sitten se varsinainen 1.kurssi) ja vaihdoin sen jälkeen lyhyeen. Pärjäsin kyllä hyvin noilla kursseilla, mutta kun kattelin kurssitarjotinta, huomasin, että sillä ois paljon mielenkiintosia kursseja joistain reaaliaineista ja kielistä, ja mun ois ollu mahdotonta valita niitä, jos oisin pitkässä jatkanut. Mua ei myöskään kiinnosta mikään sellainen ala, jolla ehdottomasti pitkää matikkaa vaadittais (lääkäri, arkkitehti tms). Mua kiinnostaa enemmän kielet ja jotkut reaaliaineet. Ehkä kaduin yhessä vaiheessa pikkasen sitä vaihtoa, koska lyhyt tuntu sitte tosi helpolta. Mutta tällä hetkellä en kadu, koska päivät on ihan tarpeeksi raskaita nytkin, ja tosiaan tykkään enemmän muista kuin matemaattisista aineista.
Sun pitää ihan ite miettiä, kumpi sua kiinnostais enemmän. Jos haluut tosiaan enemmän kieliä ja reaaliaineita, saattaa olla vaikeeta saada kaikkia haluamiaan kursseja niistä mahtumaan lukkariin jos on pitkä matikka. Vaikee neuvoa..sun kannattais ehkä käydä opoltakin kysymässä mitä mieltä se olisi. Mutta muista, että sä ite päätät ton asian! Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa!
Muuten... Jos haluaa lääkäriks ei tartte lukee pitkää matikkaa. Ja ylläätävää kyllä ei moneen muuhunkaan ammattiin johon sitä ajattelis tarttevan.
ei se ole mitenkään pakollinen, vaikka nyt lääkikseen pyrittäessä. mutta siitä saa hemmetisti enemmän pisteitä kuin lyhyestä, ja lisäksi pitkä matikka auttaa kemiassa ja etenkin fysiikassa. ja kun se on vielä niin turkasen helppoakin!
Niin ja kannattaa miettiä ihan oikeasti, oletko kiinnostunut yhtään esim. jonkin teknisen alan opinnoista jatkossa, joissa pitkästä matematiikasta on kiistatta hyötyä. Nimittäin, jos et aio pyrkiä em. oppilaitoksiin suosittelen, että jätät pitkän ja vaihdat lyhyeen. Itse en jaksanut uhrata aikaani, niin paljon matematiikkaan, koska minua ei kiinnosta mikään teknillinen korkeakoulu tai vastaava näpertelytekniikka-ala. Eikä pitkästä enää nykypäivänä ole niin suurta hyötyä kuin ennen. Muistaakseni esim. lääkiksessä 40 prosenttia opiskelijoista lyhyellä matikalla (voin olla väärässä).
Itse sain ykkös -ja kakkoskursseista seiskat ja ne tuli melko vähällä vaivalla, mutta sitten alkoi vitoslinja ja kun sain derivaattakurssista nelosen, päätin lopettaa ja vaihtaa lyhyelle enkä ole katunut. Mieti vähän, mistä olet kiinnostunut ja ota selvää, miten jatko-opiskelujen kannalta on järkevää toimia.
Lähes koko ysiluokan ajan pähkäilin tulevia uravaihtoehtoja aina lääkäristä vaatesuunnittelijaan. Olin jossain vaiheessa täysin varma, että minusta tulee joko farmaseutti tai lastenlääkäri ja siksi ympyröinkin kaikki mahdolliset fysiikan ja kemian kurssit ainevalintakortista pitkä matikka mukaan luettuna.
Sittemmin tulin toisiin ajatuksiin (onnekseni!) ja rupesin todella miettimään, missä todellakin olen hyvä ja mihin kiinnostukseni riittää. Otin suosiolla fysiikan ja kemian pois, mutta pitkän matikan sinne jätin siksi, että kuvittelin siitä olevan hyötyä tulevaisuutta ajatellen (esimerkiksi pitkän matikan kirjoittanut saa paremmin pisteitä yliopistoon haettaessa). Mitään muuta merkitystä pitkällä matikalla ei siis olisi.
En voi kuitenkaan sanoa, etten olisi YHTÄÄN kiinnostunut jostain teknisestä alasta, mutta on hyvin epätodennäköistä, että sen kaltaiselle alalle tulisin pyrkimään. Olen hyvin kiinnostunut kielistä ja melko suurella todennäköisyydellä tulen pyrkimään niitä lukemaan. Miksi siis käyttää aikaa pitkään matikkaan, jos haluaisin enemmän panostaa kielten oppimiseen?
Ja palatakseni vielä YO-kirjoituksiin. Serkkuni on mielestäni matikan huippuosaaja (ja pääsi kirkkaasti lääkikseen ensiyrittämällä), mutta sai kirjoituksissa "vain" E:n (en siis tarkoita, että se olisi yhtään huono arvosana). Tähän verrattuna tuntuisi siltä, että itse pystyisi saamaan korkeintaan C:n (tämä on vain arvailua - on vaikea ennustaa vasta ensimmäisen kurssin käyneenä!). Olisiko siis järkevämpi lukea matikan lyhyt oppimäärä ja toivoa saavansa siitä jonkin M:ää paremman arvosanan?
Olen siis jo 90% varma, että tulen vaihtamaan lyhyeen matikkaan kolmannessa jaksossa, kunhan vielä sinnittelen ensi jakson kakkoskurssin kunnialla läpi. Näin varmasti pystyn keskittymään paremmin muihin kiinnostavimpiin ja tulevaisuuden kannalta tärkeämpiin aineisiin.
Kiitos kaikille vastanneille, on auttanut suuresti, mutta en toki laske päätöstäni teidän kommenttienne varaan. Käyn ensi jakson aikana opon juttusilla ja varmasti saan silloin lopullisen selvyyden siitä, mitä aion tehdä.
Mie yritin aloittaa pitkällä matikalla, ja eka kurssi tuntui kun joku olis hakannut lekalla päähän. Sit vaihdoin lyhyeen ja nyt on 7 kurssia suoritettuna, kaikista arvosana 10. En siis ole minäkään ihan tyhmä matikassa, ja silti pitkä tökki, joten jos sinusta eka kurssi tuntuu helpolta niin luulen että sulla vois olla tulevaisuutta pitkän matikan piirissä.
Tietysti mieti teetkö sillä pitkällä matikalla mitään. Ja sit se että monesti esim. töitä hakiessa (kuulemma) vaikkapa pitkän matikan C:tä arvostetaan enemmän kuin lyhyen L:ää. Näin väitetään.
Toisaalta, ehkä on parempi oppia lyhyen matikan asiat kunnolla kuin raapia pitkästä kasaan rivi vitosia? Varsinkin jos pitäis valita lyhyen matikan hyvät numerot ja ranska vs. pitkän matikan huonommat numerot (jollet ole valitsemassa alaa mihin pitkää matikkaa kaivataan).
Joo, ei minusta ole mitään apua, pyörittelen tätä asiaa vaan! =)