Jostain syystä miehet tuntuvat tuskin surevan koiriensa menetystä, kuoli koira sitten vanhuuteen tai tapaturmallisesti. Naisille koiran menetys on paljon kovempi paikka, he itkevät niiden perään vielä vuosikaudet, kun taas mies hommaa heti seuraavalla viikolla koiran aiemman menetettyä.
Eikö miehillä ole kykyä surra lemmikkieläinten puolesta, kun he aina hommaavat koiran pirtein mielin heti sen jälkeen kun ovat aiemman menettäneet? Naiset sentään ovat murtumispisteessä vielä vuosia koiransa menettämisestä.
Anteeksi, jos kirjoitin suunnilleen saman asian kahteen kertaan, mutta olen hiukan yliperusteellisella päällä nyt.
Eikö miehillä ole kykyä surra lemmikkieläinten puolesta, kun he aina hommaavat koiran pirtein mielin heti sen jälkeen kun ovat aiemman menettäneet? Naiset sentään ovat murtumispisteessä vielä vuosia koiransa menettämisestä.
Anteeksi, jos kirjoitin suunnilleen saman asian kahteen kertaan, mutta olen hiukan yliperusteellisella päällä nyt.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se että ei näytä surua ei tarkoita ettei sitä ole olemassa, ethän näin ajattele esimerkiksi kynästä joka tippuuu pöydältä niin ettet nsitä näe ei se maailmasta kadonnut. surua voi käsitellä monella tavalla, eikä mikään niistä ole parempi kuin toinen. (kunhan ovat adaptiivisia tapoja)
Tunnenpa miehen jolta meni 20 vuotta ennen kuin hän pystyi puhumaan edesmeneestä koirastaan eli vaikka tämä mies ei muiden edessä itkenyt hän kyllä suri kovasti koiraansa. Tunnen myöskin naisen joka itki koiransa kuolemaa pari päivää ja hankki sitten heti uuden koiran.
Ei se sukupuolesta ole kiinni vaan yksilön persoonasta eikä se että hommaa seuraavan koiran heti suoraan edellisen kuoleman jälkeen ei tarkoita etteikö surisi. Jokainen suree tavallaan ja vallitsevan käsityksen mukaan 'miehet ei itke' eli naisilta on tunteidensa avoimesti näyttäminen hyväksytympää.
Kyllä osaa miehetkin lemmikin menetystä surra. Oma mieheni vastusti koiran ottoa vain sen vuoksi, kun siitä luopuminen tulee olemaan niin tuskallista. Nyt meillä on todella ihana ja koko perheelle rakas koira ja toisen otto suunnitteilla. Päädyimme siihen tulokseen, että koirakaverista on niin paljon iloa vuosien varrella, että kyllä sen vääjäämättä tulevan surunkin kestää. Pakko kestää!
Mitä häh...etkö ymmärrä että miehellä ja naisella on erona vain se sukupuoli?
Kuka nyt tunteettoman ihmisen kanssa kykenis elämäänn.Mun mies on suomalainen ihana tunteva ihminen,niin kropaltaan kun järjeltään.Tuntee kullä iloa,surua,kulmää ja kuumaakin ;)
Ootko lepso ,kun tommosia edes epäilet?
En kyllä oo mikään lesbo, vaikka tälläin miehistä ajattelenkin.
Ok,osa naisista toisaalta myös ylireagoi asioihin,eli parkuvat sitten jatkuvasti,millon mistäkin,ja sitten masentuvat,ihmekkös tuo sitten.
Ei se ettei itke monta tuntia/päivää putkeen,tarkoita etteikö silti ikävöisi ja surisi.Kaikki ei vain reagoi niin voimakkaasti,ja hyvä niin.Ei ole kiva katsoa ihmistä,joka on täysin maassa,eikä osaa käsitellä surua.Ihan sama onko sitten mies vain nainen.Tiedän muutaman naisen,jolla pieni vastoinkäyminen saa parkuremakan aikaan,vaikka kyseessä ihan aikuiset ihmiset....ei ihan tervettä välttämättä sekään.
Jos esim ,tulee hirveä kiire,tai jokin asia ei menekkään hänen suunnitemiensa mukaan,niin johan on seremoniapäällä,vaikkei se mitään autakkaan,vaikeuttaa ja hidastaa vaan ennestään hankalia asioiden hoitoja.
Ei ole kaikilla niin helppoa,toiset pääsee vähemmällä,kun ottaa asiat rauhallisemmin.
No en varsinaisesti oo miehistä kiinnostunukaan. Sinkkuna koirien kanssa on kaikista mukavinta.
Miehiä ja naisia on erilaisia, tunteiden ja järjen puolesta.
Joku saattaa ottaa "laastarikoiran" liian pian, toinen kokee uuden koiran helpottavan oloaan ja lieventävän suruaan, kolmas ei voi kuvitella uutta koiraa vuosiin, neljäs ei sure toisten nähden, vaan pyrkii vaikka keskittymään sitten siihen uuteen koiraan, tmv. jne.
Ehkäpä naiset ovat kuitenkin keskimäärin tunteellisempia. Itse, vaikka mies olenkin, meinaa tulla tippa linssiin pelkästä ajatuksesta, että tuo koira joku päivä elämästäni poistuu :'(
"Naiset sentään ovat murtumispisteessä vielä vuosia koiransa menettämisestä."
Sait tämän kuulostamaan hyvältä ja tavoitteelliselta, itse en näe ihan noin, mielestäni ei murtumispisteessä saisi olla enää vuosien päästä. Surra ja kaivata saa, mutta eiköhän sen pitäisi selkeästi taka-alalle siltikin jäädä jo noinkin pitkän ajan kuluttua?
Kuulostaa siltä, että paranemisprosessi on pitkittynyt liikaa, eikä ihminen ole kyennyt jatkamaan elämäänsä täysipainoisesti.
Kyllä eri laisen vaikutelman miehistä kommentoijat täällä on saanu kun mää. Ettekö muka oo huomannu sitä miehistä?
monella miehellä on tunteita lemmikkejä kohtaan,mutta niitä ei näytetä yhtä avoimesti,kun naiset näyttävät.Itse olen kolme koiraa haudannut ja itkenyt,puoliso ei halunnut olla likimainkaan.Ehkäpä se ei ole yhtä "hävettävää",kun naispuolinen vetistelee koiran takia.Tämä tämän hetkinen koira voikin olla tupla kova paikka,kun sen aika tulee täyteen,koska se on niin isännän koira kun vaan olla voi.Mutta onneksi siihen on aikaa vielä.(toivottavasti)
Onkohan tämä väärä palsta kysellä miehistä ja niiden ominaisuuksista. Koirista täällä vaan tiedetään - vähän.
vuosi tolkulla kuolleen koiran perään...kuollut mikä kuollut. Ehkä miehet osaa järjellä ajatella mikä on järkevää.
Itse otan uuden koiran yleensä jo ennen, kuin edellisestä on aika luopua, jos vain on tiedossa, että luopumis ajankohta on lähellä.
Tietenkin sitä entistä koiraa kaipaa, mut järki mukana niin on helpompaa. Sitäpaitsi, kun niitä koiria on ollut koko elämän niin siihen menetykseenkin tottuu. Itsestään selvyys on kuitenkin, että sitä yhtä koiraa ei saa koko omistajan ikää pitää.
Ohhoh... kuule minun isä omisti ihanan Nipsu nimisen rottweiler tytön. No nyt viisi vuotta on sen kuolemaa surrut. Ei itkemällä, ei epätoivoon vaipumalla, vaan yksinkertaisesti pitämällä surun sisällänsä. Aina kun joku mainitsee Nipsun niin isä vaikuttaa olevan kauheissa tuskissa. Eli ei se koiran menettämisen sureminen kuulu pelkästään naisille.
Miksi naiset surevat enemmän rakkeja kuin ihmisiä? Naisille helppo tehdä aborttikin, hankkiutua uudestaan raskaaksi ja taas abortti, usein jopa 5 kertaa. Täällähän on monikin rakin omistaja todistellut, että rakki paljon ihmistä tärkeämpi.
Ei pidä paikkaansa minulla naistuttu joka omistanut viisi koiraa ja kolme lopetettu nuorina..ei sure koiria vaan sanoo että parempi niin kun oli käytöshäiriöitä.
Ja kennelin omistajille koirat on tuotantoeläimiä joille tuotannon loputtua haetaan eläkekotia tai lopetetaan. Ja useat on naisia.
Miehet suree yhtä lailla jos ovat koiran itselleen hankkineet.