Reilua(ko)?

Seminaarissa niitä juuri luetaan.

"...että lähetän keskeneräisen graduni toisen ohjattavan luettavaksi,"

Mutta olisiko hän tarkoittanut sitä, että jokainen tulee sokeaksi tuottamassaan tekstissä piileville omille virheilleen, ja että tämä toinen lukiessaan poimisi niitä virheitä esiin?

Tämähän se on se gradun tekemisen ongelma, että ei tahdo löytyä ketään halukasta, joka lukisi ja tarkastaisi tekstiä ja siihen pujahtaneita virheitä.

Jos hän todella käytti ilmaisua, että toinen ohjattava saisi lukemisesta "oppimiskokemuksen", niin se tuntuu jo melko kummalliselta. Onhan yliopistossa varsin hyvin tiedossa, että toisten garduja ei käytännössä kukaan halua lukea, (jos eivät sivua omaa aihetta) ja keskeneräisiä sellaisia vielä vähemmän.

Mulla oli hankaluuksia tehdä järkevää sisällysluetteloa graduuni, eli en siis oikein tiennyt, että missä järjestyksessä esitän asiat. Tappelin jäsentelyn kanssa aikani ja tein uusia sisällysluettelon runkoja, joista mikään ei tuntunut sopivalta. Sitten sain käsiini omaa aihettani sivuavan valmiin gradun ja asiat suorastaan loksahtivat paikalleen. Sitä toisen valmista gradua silmäillessäni mulle suorastaan valkeni oman gradun sisällysluettelo. Eikä kyse ollut siitä, että olisin kopioinut sen toiselta, vaan oma gradu oli jo sen verran puolivalmiissa vaiheessa, ettei muuta ongelmaa juuri ollutkaan kuin jäsentely.

En muuten koskaan edes lukenut tuota toista gradua ihan kokonaan. Oppimiseen riitti pelkkä perusteellinen selailu ja sisällysluettelon lukeminen.

Juuri tätä edellämainittua ilmaisua ohjaaja käytti. Kyse ei siis tässä tapauksessa ole varsinaisesti seminaarityöskentelystä. Seminaarit ovat tieteenalassamme vapaaehtoisia.