En keksiny muuta palstaa nii tää on nyt tääl. Oon vast lukion ekalla mut oon IB lukios ja pitäis iha just päättää mitä kuutta ainetta meinaan opiskella ens vuonna ja mul ei oo mitää tietoo et mitä haluun tehä aikuisena. Mul ei oo enää motivaatiota mihinkää ku masentaa ajatus et joudun päättää ammatin tavallaa jo nyt vaik en tiiä mitä haluun tehä, sit opiskelen ja sit teen sitä työtä 40 vuotta, jään eläkkeelle ja kuolen vaa pois.
Ja tää ei edes muute masentas mut nykyää mul ei oo enää kavereita nii tuntuu et jos tää on tälläst mun loppuelämän nii onks täs järkee?
Mut tää pontti oli et onks kellää muulla ollu samanlaisii ajatuksii, ahistaaks teitä tei tulevaisuus??
Ja tää ei edes muute masentas mut nykyää mul ei oo enää kavereita nii tuntuu et jos tää on tälläst mun loppuelämän nii onks täs järkee?
Mut tää pontti oli et onks kellää muulla ollu samanlaisii ajatuksii, ahistaaks teitä tei tulevaisuus??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se varmasti kaikkia ahdistaa kun miettii että mitä haluaisi tehä isona. Oon ite 23 vuotias ja valmistunu ammattikoulusta ravintolakokiks 2009, tehnyt töitä useassa paikassa ja pyöräyttänyt pienen päivänsäteen ja nyt istun koulun penkillä opiskelemassa uutta ammattia. Että jos se ammattivalinta menee ekalla kerralla väärin niin ei ole myöhäistä korjata asiaa. Ei siitä kannata ressata etukäteen. Se oma mielihomma tulee kyllä vastaan ajan kanssa. Kyllä sitä aikaa sulla vielä on :) tsemppiä ja kyllä se siit!
Sun kannattaa mennä koulupsykologin juttusille tai ainakin opolle. Voivat auttaa epätietoisuudenkin suhteen. Ota nyt vaan niitä aineita, joista tykkäät ja joissa olet hyvä ja mieti tarkemmin myöhemmin. Monella abillakaan ei ole harmainta aavistusta, minne aikovat hakea valmistuttuaan. Ja nykyään työuraa voi muuttaa jos ei se vanha työ enää kiinnosta, joten älä suotta stressaa siitä, osutko heti siihen oikeaan työhön. Isäni ryhtyi nelikymppisenä amiksenmaikaksi, oltuaan siis parikymmentä vuotta toimistohommissa. Nyt on taas toimistotöissä ja opiskelee samalla diplomi-insinööriksi. On niitä rajumpiakin tapauksia olemassa. Siskoni pomppii yliopistosta ja alasta toiseen, ei sekään ketään näytä haittaavan.
Kaikkea voi kokeilla, ei heti tarvitse asettua aloilleen ja päättää mitä aikoo loppuikänsä tehdä. Itselläni on suunnitelmat siitä, mihin aion hakea ja niin edelleen, mutta en todellakaan ole varma, onko kyseinen ala oikeasti minun juttuni. Onneksi aina voi vaihtaa.
Kaks mun lasta on käyny IB:n. Eivät hekään sun iässäsi tienneet, miksi tahtovat isoina. Juttelivat opon kanssa ja ottivat yhteistyöllä ainevalokoimat. Itse asiassa IB antaa tosi hyvät mahdollisuuden melkein mihin vain. Molemmat ammateissa, mitkä eivät olleet selvillä IB:n tossa vaiheessa.