Hei taas!
Tämä päivä oli taas kerran, kuten moni muukin päivä, ns. EI SAA, EI, EI noin saa tehdä, laita takki, ÄLÄ jätä kirjaston kirjoja ulos, POIS ulkovesihanan alta, TEE läksyt oikein,Ei ilman heijastinta pimeään,EI SAA TAPELLA JA HUUTAA....siis EI...lyhyt sana, mutta hermoja raastava, onko teillä muilla näitä EI-päiviä usein, no meillä sitten oli tänään!
Kuinka nuo lapset voivat imeä kaikki voimat pois, pitäisi jokaisen joskus kokeilla, niin ymmärtäisi mitä on olla sijaisäiti 24 tuntia.
Onneksi tää päivä oli ja meni ja huominen toivottavasti se kiitos-päivä.....
Onko tuttua?
Tämä päivä oli taas kerran, kuten moni muukin päivä, ns. EI SAA, EI, EI noin saa tehdä, laita takki, ÄLÄ jätä kirjaston kirjoja ulos, POIS ulkovesihanan alta, TEE läksyt oikein,Ei ilman heijastinta pimeään,EI SAA TAPELLA JA HUUTAA....siis EI...lyhyt sana, mutta hermoja raastava, onko teillä muilla näitä EI-päiviä usein, no meillä sitten oli tänään!
Kuinka nuo lapset voivat imeä kaikki voimat pois, pitäisi jokaisen joskus kokeilla, niin ymmärtäisi mitä on olla sijaisäiti 24 tuntia.
Onneksi tää päivä oli ja meni ja huominen toivottavasti se kiitos-päivä.....
Onko tuttua?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Meillä on usein tuollaisia päiviä. Olen tullut siihen tulokseen, että se on sitä huomion hakemista. Ikävä kyllä negatiivisin keinoin. Luotan siihen että joku päivä tuo tullessaan älynvälähdyksen HUOMIOTA SAA HYVÄLLÄKIN. No varmaa on että huomiota saa kun tekee kaikkensa väärin. Koita joskus kehua että onpa sinulla kiva leikki olla ulkohanan alla. Huomaat kuinka se ei kiinnosta sitten enää. Meillä tepsii joskus.
Voin lohdutella, että ne ei-päivät kyllä vähentyvät kun lapset kasvavat.
Meillä ainakin tuntui, että muuta ei kerinnytkään, kuin hokea ei saa, ei, ei.
Nyt lapset (useimmat) ovat jo niin isoja, on mukava huomata, että siitä on ollut apua, kun on aina jaksanut jankuttaa eitä. Lapsilla on nyt peruskäytöstavat ihan itsestään, ei tarvitse enään muistutella koko ajan.
Minusta taas tuntuu päinvastoin, että EI-sana lisääntyy sitä mukaa kun lapset kasvavat. Pienenä uskoivat heti, kun jostain asiasta sanottiin. Nyt, varsinkin vanhempi, on tosi vaikea tapaus. Ei usko mitään, koettelee rajojaan joka päivä ja monta kertaa päivässä. Joskus mietinkin, että nauhoitan yhden päivän sanat kasetille ja seuraavana päivänä pistän kasetin pyörimään, sillä samat sanat toistuu päivästä toiseen. Vaikea on itselläkin päästä pois tuosta ei-kierteestä, koska on väsynyt "tappelemaan" jokaisesta, päivänselvästä asiasta. On herättävä aamulla kouluun, syötävä aamupala, puettava. Iltapäivällällä aloitetaan läksyjen teosta, siitä ettei aina pääse kaverin luokse, illalla keskustellaan pesusta, nukkumaanmenosta jne. jne. jne.
Kyllä on sijaisvanhemmilla vanhemmuus hukassa. Meillä biovanhemmilla homma toimii siten, että jokaisena päivänä on enemmän myönteisiä sanoja kuin eitä. Siis vanhempi on se joka pitää tämän tasapainon yllä, ei lapsi. Kun on lapsi ja aikuinen vastakkain on antavana osapuolena aina aikuinen, hei haloo.
Mainitunlainen negatiivinen käytös on merkki taantumasta ja sille on syynä kriisi tai trauma.
Aiheutatte tätä negatiivista käyttäytymistä ihan itse omista ongelmistanne käsin.
Sitten kailotatte yhteen ääneen kourissanne traumatisoituneille aikuistuneille sijaislapsillenne jaksamista. Niillä voimavaroilla mitkä sijaiskodit lapsilta väkivalloin ottavat, lapset pärjäisivät samoin lopputuloksin huonommissakin oikeissa kodeissa, ihan varmasti. Lapset pois teiltä.
....iltasella otettiin puheeksi mihkä mä meen aamulla ja sitte mitä minä teen päivällä, olivat tottuneet oleilemaan missä nurkissa ja kirjastoissa ym. milloinkin.
Ja kaikki käytöshäiriöt niitä on vieläkin, jotka olivat "seksuaalisia" milloin kenenkin kanssa ja esim. koiran kanssa ym.
Onko sellainen lapsi tullut mielestänne normaalista perheestä, vastaa nyt VOI HYVÄ SYLVI, vaikken mä sun juttujas paljon miksikään päässäni laske, kun oon näitä sun toilailujasi täällä lukenut, kirjoitat milloin mitäkin potaskaa, milloin kehut sijaisia ja sitten jo seuraavassa haukut, ootko sairas, niin pelkään....
Kyllä noi koirajutut on sun omia fantasioitas.
Enpä täällä pahemmin ole toilaillut, en nimittäin ole nähnyt teissä sijaisvanhemmissa mitään hyvää, joten sekoitat kirjoitukset ja epäilemääsi sairautta voit etsiä sieltä lähempää.
Minun lapseni ovat hyvin kasvatettuja ja reippaita, kasvatusperiaatteet kyllä ovatkin kaukana kuin itä lännestä teidän sijaisvanhempien vastaaviin ja teidän saavutuksiinne. En myöskään ole jatkuva ruikuttaja ja vainoharhainen arvuuttelija. Kai sana on vapaa? Että sillai.
Täällä saa käydä kuka tahansa, mutta mitä ihmettä sinä käyt täällä meitä sijaisvanhempia haukkumassa, kun et ymmärrä, että lapset oireilee pahasti, kun tulevat sijaiskoteihin.
Jos et ymmärrä mitään sijaislapsista käytöshäiriöineen, vaan luulet sijaisten olevan päästään sekaisin, sulla on pahasti asiat sekaisin.
En kommentoi sinulle enää mitään, kyllä sun tuntee, vaikka olisit minkä nikin takana.
Hyvää jatkoa elämääsi ja pidä lapsistasi huolta.
Ps. Meillä ainakin on juuri ruoka katetussa pöydässä lapsille, onko sinulla päivällinen pian valmista.
Toivon, ettemme kohtaa koskaan enää.
että myös sijaisvanhemmilla on omia biologisia lapsia ja jos jotain pahoja ongelmia olisi ollut, ne varmasti olisi huomattu jossain vaiheessa, neuvolassa, koulussa..?
Sinä puupää kun et vain sitä tajua joten aivan turha sinulle mitään vastata.
Ehdotankin jatkossa kaikille sijaisvanhemmille, jotka tänne kirjoittavat, täydellistä ignooraamista kyseisen multippelinimimerkin kommentteihin.
Kirjoittelepa tästä lähtien keskenäsi, sana on vapaa.
nitä äitejä, jotka eivät koskaan kiellä lapsiaan mistään; eikös sellainen porukka ollut tässä taannoin Helsingin seuduilla.
Kierrellen ja kaarrellen sitten yritetään selvittää lapselle miksi ei saa juosta autotielle tai ottaa toisen lapsen kädestä leluja.
Vai kiellätkö sitäkään, tyyliin; lainaa nyt toki leluasi minun kultamussukalleni, ei se siitä rikki mene.
Kyläillessä lapsi saa koskea joka paikkaan ja jos jotain menee rikki, hei, sehän on vain vahinko ja materiaa.
Kyllä päässä heittää teilläkin, jotka ette osaa kieltää silloin kun pitäisi.
No, edestään sen löytää minkä taakseen jättää, viimeistää siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun, eikä enää saakkaan tehdä mitä huvittaa.
Lapseni ovat sosiaalisia koulussa ja kavereissa, heille en ole eitä koskaan kokopäivää huutanut niinkuin te sijaisvanhemmat. Olen lapsilleni läsnä ja ruoka on pöydässä ruoka-aikoina. Kylässä käyttäytyvät hyvin, ei ole valituksia kuulunut. Sen sijaan seuraan useampia nuoria ihmisiä jotka ovat ollet sijoitettuina eikä mairittele. Kyllä monta kertaa olen ajatellut teidät sinne alimpiin kerroksiin etevyytenne kanssa, kun teillä on hakusessa oma elämännekin. Otteenne sijoitettuihin lapsiin on hauras, se näkyy myös täällä.
Teillä suurimmalla osalla on kurja lapsuus takana ja siitä sitten läheisriippuvuus. Liekö sijoitettuja lapsia pitämässä aviopuolisojannekin liekassa, hankaloittamassa teistä eroamista. Ainakin tämä kuumana käyvä sijaisäiti hahmottuisi joukosta.
Kun teillä on jokin ongelma ette yritäkään ratkaista sitä vaan valitatte täällä kuinka on ollut huonot biovanhemmat ja voi teitä marttyyreita.
Jos lapsi on tarumatisoitunut biovanhempiensa luona mitä nyt epäilen siinä määrin kun esitätte, se korjaantuu oikein hoidettaessa ihan varmasti siihen mennessä kun lapsi aikuistuu.
Tänne kirjoittaa muutkin tavalliset vanhemmat, taitaa sijaisvanhempien valta alkaa rakoilla ja päädytte työttömiksi, hyvä niin.
onko sulla kenties ollut juuri huono päivä?? Kenties olet joutunut hokemaan EI sanaa useammin kun kerran tai sit sun lapset on paljon poissa tai olet saanut "pirttihirmun" roolin niin etteivät he uskalla suutaan avata tai väärin toimia....joku sulla mättää kun viitsi tällä palstalla käydä sijaisvanhempien kimppuun. Voi sanoa että perheessäni on biologisia ja sijaisperhelapsia ja jokaikinen päivä sanon Ei sanan todella usein, mitä suurenmpi perhe sen enempi kokeilevat rajojaan. Ja erittäin totta on se ettei näitä sijoitettuja lapsia voi verrata tavallista perheelämää elävään lapseen, mutta kn tarpeeksiusein osaa rajat asettaa tiukasti ja rakkaudella kentie jonakinpäivän huomaa ettei se olekaan enää yleisin sana jota joutuu käytämään ja jota he myös itse paljon käyttävät.
Esimerkki:jos lapsi elää ilman kasvatusta ja rajoja viisivuotiaaksi asti ja sen jälkeen asuu lastenkodissa vuoden ei normaaliin perhekuvioon tuleminne ole helppoa lapsele sen enempää kun siajisperheellekään/vanehmmille. HEI MIETI VÄHÄN SE VOI SELKEYTTÄÄ.
>Jos lapsi on tarumatisoitunut biovanhempiensa luona mitä nyt epäilen siinä määrin kun esitätte, se korjaantuu oikein hoidettaessa <
Kyllä se ongelma korjaantuu siinä vaiheessa, kun lapsi kuolee vanhempiensa käsittelyssä.
Äläkä edes yritä väittää, etteikö niin olisi tapahtunut.
eli siis VANHEMMAT pahoinpitelevät, kuulutko joukkoon?
"Uusperheen nuoria uhkaa väkivalta
Julkaistu 15.1. 22:05
Äidin ja isäpuolen kanssa elävistä 15-vuotiaista helsinkiläistytöistä joka neljäs on saanut vanhemmiltaan fyysistä kuritusta vuoden aikana. Uusperheiden pojatkin joutuvat usein väkivallan uhreiksi, mutta yleensä koulussa tai koulun pihalla.
Väkivallan riski kohoaa entisestään, jos nuorella on monta sisarusta.
Tiedot käyvät ilmi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (Optula) tutkimuksesta, jossa selvitettiin 15-vuotiaisiin helsinkiläisnuoriin kohdistunutta väkivaltaa. Tutkimusjohtaja Janne Kivivuori ja erikoistutkija Jukka Savolainen tekivät kyselyn 1 135:lle Helsingin yhdeksäsluokkalaiselle. Nuoret vastasivat nimettömästi.
Kyselyyn vastanneista joka kuudes oli vuoden 2002 aikana joutunut väkivallan – ryöstön, seksuaalisen väkivallan tai muun väkivallan – kohteeksi. Teoista ilmoitettiin suhteellisen harvoin poliisille: vain yksi tapaus kymmenestä johti rikosilmoituksen tekemiseen.
Pojat ja tytöt joutuivat hyvin erilaisen väkivallan kohteiksi. Koko elämän aikana pojat olivat joutuneet ruumiinvamman aiheuttavan väkivallan kohteiksi kaksi kertaa yleisemmin kuin tytöt.
Sen sijaan seksuaalinen väkivalta oli yli kymmenen kertaa yleisempää tyttöjen parissa.
Useimmiten kyse oli nuorten keskinäisestä väkivallasta, mutta myös vanhemmat pahoinpitelivät nuoria. Vanhemmat kohdistavat kurituksensa useammin tyttöihin kuin poikiin.
Tiedoksi vain; minua ei ole hakattu eikä kuritettu lapsena eivätkä vanhempani ole käyttäytyneet väkivaltaisesti toisiaankaan kohtaan.
Ja vieläkin ovat onnellisesti naimisissa ja ihme: olen sijaisvanhempi.
Voiko tämä olla tottakaan.
Sinun on oltava jollain lailla psyykkisesti sairas, vaikket sitä tietenkään itse myönnä.
Hakeutuisit hoitoon ennen kuin on liian myöhäistä.
Useinhan henkisesti sairas ei itse ymmärrä olevansa mitenkään poikkeava.
Kuule Näkivä, lapset jotka huostaanotetaan ovat useimmiten kokeneet sellaisia traumoja, ettei edes
korvaava hoito sijaisperheessä poista niitä tyystin.
Niitä traumoja ei tule sijaisperheessä asuessa.
Olet niin katkera sijaisperheille, että voisin laittaa pääni pantiksi, että sinullakin on traumoja.
Ja aivan varmasti syntyneet siitä, kun sinulta on huostaanotettu lapset.
Ryhdistäydy jo!
Mitä apua lapsillasi on sinusta, jos olet noin katkeroitunut. Sinun tulisi olla tukena lapsiesi elämässä, asuivat he sinun luonasi tai toisessa perheessä. Onneksi kuitenkin eivät varmaan asu sinun luonasi, siirtäisit vain tuota luulosairautta heillekin kasvatuksessasi.
Kun olet noin etevä vanhempi ja selkeästi, jostain kumman syystä, kiinnostunut sijaisvenhemmuudesta niin miksi sitten et ala sijaisvanhemmaksi?????????????
Omasta mielestäsi näytät olevan täydellinen kyseiseen hommaan, tee siis osasi ja ryhdy sijaisvanhemmaksi!!!!!!!!!!!!!!!!
On huutava pula sijaiskodeista eikä mitään lohtua meille sijais kodeille että tämä työsarka olisi kuihtumassa pois.
Uskoisin että, suurin toive on meillä kaikilla sijaisvanhemmilla että tällaista "rumbaa" ei kenenkään lapsen tarvitsisi käydä läpi "ongelma" biovanhempiensa huostassa ollessaan.
Minulla on senverran pitkä "ura" (aloitin 16 v huostassani pieni lapsi jonka äiti oli vankilassa) näistä ongelmatilanteista ja niiden setvimisistä että, en näe muuta kuin lapsen joka on se pahin "uhri".
Kuten täällä ketjussa myös näkee sen kuten sinun kertomuksesi että, ongelmat ovat sinulle itsellesi vielä tiedostamaton totuus. Olkoot se ongelma kohdallasi tai näkemilläsi niin ota ja pane vaakalaudalle ajatuksesi.
Eikä lapsen häiriintynyt ja henkinen kehitys lopu siihen jos lapsi sijoitetaan perheeseen, olkoot miten hyviä ja päteviä asiantuntijoita sijaisvanhemmat tahansa työssään.
Koska ongelma ja se biovanhempien aiheuttamat häiriöt, -traumat senkuin jatkuvat, koska onhan se lapsen lähinsuhde ollut juuri biovanhempiin/-vanhempaan heidän ongelmallisesta elämästään huolimatta.
Huostaanoton tapahduttua lapsi muuttaa sijaiskotiin. Sitten lapsi rupeaa näkemään ja kokemaan sitä täysin vastakohtaista eli hyvää huolenpitoa ja luottamusta aikuisiakohtaan, siihen ei lapsi ole tottunut.
Tulee tietenkin ristiriitoja varsinkin jos biovanhemmat antavat tunteen että on väärin sijoittaa lapsi joillekkin "ääliö" sijaisvanhemmpien kotiin aivopesuun. Sijaiskodeissa usein myös saattaa olla omia ja muitakin sijaislapsia, mikä kateus kodin biolapsiakohtaan "noi saa asuu kotonaan ja on hyvät vanhemmat". Sijaisvanhemmat tiedämme kyllä mitä tapahtuu.
Lapsi/nuori ei enään saakkaan tehdä kuin kotonaan joutui tekemään. Lapsi saa olla lapsi muiden lasten tavalla.
Taistelu omista tunteista omiavanhempia kohtaan alkaa se on väistämätön ja myös välttämätön. On viha, katkeruus, syytökset, toivottomuus jne. Tämä paljolti johtuu syystä kun lapselle niin rakkaat vanhemmat eivät anna tunnetta että he rakastaisivat, välittäisivät lapsestaan, koska he elävät jatkossakin siinä ongelmakierteessä.
Lapsi tekee kaikkensa saadakseen omat vanhemmat huomaamaan että olen olemassa ja tarvitsen tunteen että te rakastatte/välitätte minusta.
Lapsi nuori menee jopa niin pitkälle että tekee itsemurhan kun ei jaksa elää tunteessa "minun vanhemmat eivät rakasta minua" silloin ei ole kysymys vaan pelkistä sanallisista tunnustuksista, vaan on kysymys siitä näytöstä jota nämä lapset eivät usein saa vanhemmiltaan.
Kuulee näkee ja joutuu lukeamaan kun huostaanotto tehdään että, syyt usein
ovat vääristynyt käyttäytyminen, heitteillejättö, väkivalta,seksuaalinen hyväksikäyttö jne. tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Enkä yleistä, vaan meinaan että näin on totuus hyvin, hyvin monen lapsen/nuoren elämän arkjessa.
Meinaatko "nähnyt" että lapsella olisi kaikki oikeudet elää tällaisessa arjessa ja kehittyä tasapainoiseti aikuisuuteen???
Tuli liian pitkä vaikka poistin paljon tärkeitäkin asioita.
Mahtuuhan tänne.
En ole samaa mieltä kanssasi monessakaan asiassa, mutta lämpöä sinussa on lapsiasi kohtaan, kansainvälinen tyyppi, pohdit laidasta laitaan.
Lapset eivät kaipaa kuitenkaan surkutteluja vaikka olisivat sijoitettuja, heille on tärkeää tulla hyväksytyksi yksilöinä. Ja oikein vahtivat tulla tasapuolisesti kohdelluiksi, kateutta ei saisi päästää syntymään. Ei luunappia vaan rakastamista silloin, kun tuntuu että lapset sitä kaikkein vähiten ansaitsevat. Ei sanat mahdollisimman vähiin ja kehuminen siitä, että lapsi on vain olemassa.
Monta juttua joutuu vanhempana nielemään, olemaan aikuinen.
Olen sitä mieltä, että hyvässä hoidossa vauriot oikenevat hyvinkin pienellä viiveellä.
On sattuman sanelema juttu, miksi tänne kirjoitin, en ole uusperhe enkä teinien pahoinpitelijä enkä arvauksista mikään muukaan. Jouduin läheltä seuraamaan virkamiessijaisvanhempia, kunnan hommissa molemmat, kun tuli ero, sijoituksia ei enää ollut, äiti kaiken päälle pahoinpiteli biolapsensa.
En aio alkaa sijaisvanhemmaksi, ammatin puolesta saattaisi onnistua, enkä halua pitää yhdestäkään sosiaalitantasta sosiaalivirastoissa.
Sinun tehtäväsi on pitää huoli siitä, ettei yksikään sinulle uskottu sijoituslapsi tee itsemurhaa. Heittäydy elämään lasten seurassa ja nauti. Ja jos sijoitus puretaan ole siitäkin onnellinen.
Voiko tätä nyt monimutkaisemmin sanoa, toivottavasti jotain selkoa ajatuksistani.
Ymmärrän noi ei-päivät. Ei on kuitenkin negatiivinen sana. Voisitko ajatella ein vaihtamista positiivisempaan muotoon? Esim. "Ei saa juosta kadulle." -- "Kadulle juokseminen on tosi vaarallista." Tää oli vaan pikku ajatus...
Jos vois niinkun välttää noita Eitä. Meinaan kun noi lapset yleensä niistä ei pidä.
Ei aina voi eikä SAA olla lapselle mieleen.
Siinähän tämän jutun pointi juuri on!
Vääpeli kuuluu armeijaan, eikä sielläkään ole erityisen pidetty henkilö, kuka haluaa kotiinsa vääpelin. Lapset tutustuvat persoonaan armeijassa, sitä ennen tarvitsevat tasapainoiset vanhemmat/sijaisvanhemmat.Toisaalta, vääpeli ei huuda ei, ei, ei.
Jaksamista teille kaikille sijaisperheille!!!
Teette todella tärkeää ja vaikeaa työtä kaltoin kohdeltujen lasten hyväksi. Olette tärkeimpiä ihmisiä niille lapsille, joiden biologiset vanhemmat eivät osaa olla vanhempia. Älkää missään nimessä antako tällä palstalla häiriköivien häiritä tai nujertaa itsejänne. Te olette hyviä vanhempia ja yritätte ja teette parhaanne lasten arkielämässä. Tavalliseen arkielämään kuuluu myös Ei-päiviä, vanhempi joka ei lasten oirehtiessa komenna ja vedä rajoja ei ole välittävä vanhempi. Teille sijoitetut lapset eivät ole helpoimmasta päästä entisten kokemuksien vuoksi, joten näitä päiviä on varmasti tavallista enemmän. Älkää siis missään nimessä lopettako häiriköijien yrityksistä huolimatta. Mielestäni heidän yrityksensä iskeä vyön alle on todella raukkamaista.
Yksi välittävistä