Monet suomalaiset lähettävät vieläkin ulkomaille Amnesty- kirjeitä , joissa anotaan vangeille puolueetonta oikeudenkäyntiä. En ole havainnut kampanjaa suomalaisten lapsivankien puolesta. Myös Suomessa on ihmisiä, joita tuomitaan elinkautisiin ilman puolueetonta tutkintaa ja oikeudenkäyntiä nimittäin lastensuojelun asiakkaat. Erona on vain, että he eivät saa medianäkyvyyttä eivätkä poliittisia painostuskampanjoita tuekseen.
Yhä useammin huostapäätöksen takana on epäpätevän sosiaalityöntekijän ja vanhempien erimielisyys neurologisista tai psykiatrisista häiriöistä kärsivälle lapselle annettavasta hoidosta, joka suomalaisessa lastensuojelussa muuttuu YK:n suositusten vastaisesti valvomattomissa koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyövissä lastensuojelulaitoksissa yli 100 000 euroa/ per lapsi vuosihintaan annettavaksi laitossäilytykseksi.
Valtio palkitsee kuntia lastensuojelukertoimella pelkistä huostaanotoista, ei ongelmia ennaltaehkäisevistä toimista.
Lastensuojelun 75 vuotta säilytettävät ala-arvoiset perheitä mustamaalaavat asiakasdokumentit, joita asiakkailla ei ole lupa nähdä tai korjata takaavat , että mikä hyvänsä lastensuojelukontakti tai avunpyyntö lapsuudessa tuottaa lapselle ongelmia myös tulevaisuudessa ja voi johtaa jopa seuraavan sukupolven huostaanottamiseen ongelmien ylisukupolvisen periyttämisen vuoksi.
Sama rikollinen meno tulee jatkumaan niin kauan kuin huostaanottoasiat käsitellään sosiaalityöntekijöiden kumileimasimina toimivissa hallinto- oikeuksissa, joita ei kiinnosta tosiseikkojen selvittely eikä näytön arviointi ja joissa tuomareina toimivat entiset hallintovirkamiehet esim. sosiaalityöntekijät oikeusoppineiden sijaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on langettanut Suomelle lastensuojelurikkomuksista lukuisia tuomioita, jotka eivät tunnu vaikuttavan lainkaan lastensuojelun työ- ja tuomiokäyntäntöihin tai niistä uutisointiin.
Puolueettomiksi kansalais- ja lastensuojelujärjestöiksi naamioituvat sijaishuollon yritykset ja edunvalvojat ovat pitäneet huolta mediasensuurista tarjoamalla toimittajille ja poliitikoille good williä tuovia pestejä järjestöissään ja yrityksissään tai suoraan uhkaamalla lastensuojelukriittisiä toimittajia.
Maria Syvälä ihmettelee kirjassaan Hukassa huostassa miksi suomalainen media ei usko aikalaiskertojia vaan haastattelee ja lobbaa aina vain virallistettuja lastensuojelun viranomaistahoja, joiden kytköksiä sijaishuoltobisnekseen kukaan ei tutki. Usein "lastensuojelu-uutisia" ei voi edes erottaa sijaishuollon markkinoinnista. Suomessa mitään ei ilmeisesti saa julkaista kysymättä ensin lupaa ja kantaa lastensuojelukremliltä.
Koska toimittajat heräävät ja alkavat tehdä työtään? Ei ihme, ettei kansa enää tilaa sanomalehtiä.
Yhä useammin huostapäätöksen takana on epäpätevän sosiaalityöntekijän ja vanhempien erimielisyys neurologisista tai psykiatrisista häiriöistä kärsivälle lapselle annettavasta hoidosta, joka suomalaisessa lastensuojelussa muuttuu YK:n suositusten vastaisesti valvomattomissa koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyövissä lastensuojelulaitoksissa yli 100 000 euroa/ per lapsi vuosihintaan annettavaksi laitossäilytykseksi.
Valtio palkitsee kuntia lastensuojelukertoimella pelkistä huostaanotoista, ei ongelmia ennaltaehkäisevistä toimista.
Lastensuojelun 75 vuotta säilytettävät ala-arvoiset perheitä mustamaalaavat asiakasdokumentit, joita asiakkailla ei ole lupa nähdä tai korjata takaavat , että mikä hyvänsä lastensuojelukontakti tai avunpyyntö lapsuudessa tuottaa lapselle ongelmia myös tulevaisuudessa ja voi johtaa jopa seuraavan sukupolven huostaanottamiseen ongelmien ylisukupolvisen periyttämisen vuoksi.
Sama rikollinen meno tulee jatkumaan niin kauan kuin huostaanottoasiat käsitellään sosiaalityöntekijöiden kumileimasimina toimivissa hallinto- oikeuksissa, joita ei kiinnosta tosiseikkojen selvittely eikä näytön arviointi ja joissa tuomareina toimivat entiset hallintovirkamiehet esim. sosiaalityöntekijät oikeusoppineiden sijaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on langettanut Suomelle lastensuojelurikkomuksista lukuisia tuomioita, jotka eivät tunnu vaikuttavan lainkaan lastensuojelun työ- ja tuomiokäyntäntöihin tai niistä uutisointiin.
Puolueettomiksi kansalais- ja lastensuojelujärjestöiksi naamioituvat sijaishuollon yritykset ja edunvalvojat ovat pitäneet huolta mediasensuurista tarjoamalla toimittajille ja poliitikoille good williä tuovia pestejä järjestöissään ja yrityksissään tai suoraan uhkaamalla lastensuojelukriittisiä toimittajia.
Maria Syvälä ihmettelee kirjassaan Hukassa huostassa miksi suomalainen media ei usko aikalaiskertojia vaan haastattelee ja lobbaa aina vain virallistettuja lastensuojelun viranomaistahoja, joiden kytköksiä sijaishuoltobisnekseen kukaan ei tutki. Usein "lastensuojelu-uutisia" ei voi edes erottaa sijaishuollon markkinoinnista. Suomessa mitään ei ilmeisesti saa julkaista kysymättä ensin lupaa ja kantaa lastensuojelukremliltä.
Koska toimittajat heräävät ja alkavat tehdä työtään? Ei ihme, ettei kansa enää tilaa sanomalehtiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos jossain vanhainkodissa ilmenisi vanhusten vakavia laiminlyöntejä, joista lukuisat vanhukset kertoisivat yhdenmukaisesti toimittajat tuskin ryntäisivät heti tekemään tutkivaa journalismia haastattelemalla vain vanhainkodin johtajaa ja uutisoimaan vanhainkodin johtajan hoidokkien kertomukset mitätöivää lausuntoa.
Lastensuojelua käsittelevissä aiheissa näin on toimittu kauan ja toimitaan vieläkin.
Suosittelen kaikille Syvälän kirjaa Hukassa huostassa kaikille lastensuojelusta kiinnostuneille. Erinomaisesti kirjoitettu, niin asiakas- kuin tutkijapuheenvuoroja sisältävä silmiä avaava teos.
Puhut oikeasta asiasta.
Syvälällä on sana hallussaan. Hänen kiinnostuksensa heräsi samankaltaisesti kuin Kaisa Hintikallakin, joka ihmetteli ulkoakäsin vallitsevaa tilannetta: tutkivasti, ei asettunut mitenkään kenenkään puolelle, vaan rupesi ottamaan selvää; etsimään faktoja. Molemmat ovat äitejä eikä kummallakaan ole omaa kokemusta lapsen riistosta.
Syvälän kirja jätti sanattomaksi! Tilasin sen ennakkoon ja minulla ei kyllä ollut mitään rajaa, kun tajusin miten seikkaperäisesti hän olikaan rakentanut teoksensa. Kirja henkii kunnioitusta ihmisen ainutkertaisuuden puolesta, lapsen ja vanhemman kiistattomasta oikeutuksesta rakentaa keskinäinen suhde ja oikeudesta saada tarvittaessa hyvää palvelua. -Ja samalla lukija huomaa kuinka karkealla tavalla perheenjäseniä saatetaankaan kohdella.
Eli suosittelen minäkin ihan jokaiselle jota kiinnostaa historia tässä ja nyt!
Yle on poistanut uutisen liittyen stensuojeluviranomaisia koskevaan uutiseen.
En varma selviääkö tässä se, että uutinen on poistettu. -Kokeillaan.
http://yle.fi/uutiset/lastensuojelun_viranomaisia_haastetaan_-_mista_se_kertoo/7024279?ref=leiki-es
-------------
"Not Found"
YLEN Uutinen löytyy edelleen, en tiedä miksi sitä ei löytynyt toisessa linkissä.
http://yle.fi/uutiset/lastensuojelun_viranomaisia_haastetaan_-_mista_se_kertoo/7024304?ref=leiki-es
-----------
Tuon edellisen uutisen toimittaja on tyyppiesimerkki lastensuojelun toimintakäytäntöjä täysin tuntemattomasta henkilöstä.
Varma merkki siitä, ettei toimittajalla ole mitään tietoa eikä käsitystä lastensuojeluprosesseista ja suomalaisen sosiaalityöntekijän diktatorisesta yksinvallasta esim. mielipiteestä huostaanoton perustana, huostaanottohakemusten fabrikoinnista, tutkimustahojen manipuloinnista "ennakkotiedoilla" ja rajattomasta tiedonsaanti-, manipulaatio- ja leimaamisoikeudesta on väite, etteivät sosiaalityöntekijät voisi muka kommentoida huostaanottotapauksia.