Vaatetusliikkeen takahuoneesta kuului ahkera naputus. Työpäivä oli jo ohi, mutta päätteen äärellä istui nainen. Hän oli aivan liian suurikokoinen yllään oleviin vaatteisiin, mutta naisen mielestä se oli vain muodikasta. Ja tokihan hän sisäänostajana tiesi, mikä muotia on.
Nainen mutristeli suutaan ja nyppi persilja silppua hampaiden välistä. Lounaaksi nautittu salaattiin oli mokomia heitelty. Kuinka hän odottaakaan illan mässäily/oksennus sessiotaan.
Nainen kirjoitteli deitti-ilmoitusta. Itsensä kuvaileminen ei todellakaan ollut helppoa, etenkään kun totuudessa pysyminen vaati melkoista itsetuntoa. Sellaiset sanat kuin ”matalajalkainen, riskivittuinen” tai ”ahkera, mutta yksinkertainen” eivät kenties vakuuttaisi. ”Sporttinen, menestynyt ja uhkea” kuulostivat paljon paremmilta. Myös professorin mainitsemin jutuissa antoi itsetuntoa ja antoi ymmärtää, että sivitystäkin löytyy.
Eikä hän edes kauheasti yleensäkään valehdellut, sillä hän rakasti Formula 1:ä ja uhkea hän totisesti oli. Menestynyt… aivan varmasti, jos vertasi siskoon, joka istui parhaillaan turkkilaisessa vankilassa salakuljetuksesta.
Nainen painoi entteriä ja ilmoitus singahti bittiviidakkoon. Nainen sulki tietokoneen ja lukitsi ovia poistuessaan. Hän oli matkalla päivälliselle, jolle hänet oli työtoveri Matti kutsunut. Ravintola oli kävelymatkan päässä ja hän suunnisti sitä kohti nilkat korkeakorkoisissa saappaissa muljahdellen.
Nainen oli Heini Makkonen. Tai nykyisin Heini McCone, sillä hän muutti nimensä oitis muuttaessaan Hämeenlinnaan parikymmentä vuotta sitten. Hän pyrki kaikin tavoin peittelemään maalaistaustansa, sillä eihän ollut sopivaa, että hänen kaltaisensa maailmankansalainen olisi kotoisin syvältä maaseudulta. Ympäristössään Heinin rooli herätti hilpeyttä ja jos asiasta hänelle vihjaisi, sylki Heini suunnattoman solvausryöpyn tätä tietämätöntä ja ymmärtämätöntä poloista kohti.
Heini saapui ravintolaan. Matti oli jo paikalla ja ohjasi Heinin pöytään auttaen takin tämän yltä. He istuutuivat alas ja jutustelivat niitä näitä ruokalistoja silmäillen.
-Siis.. mä oon kyl ihan täys.., sanoi Heini kumpuilevaa vatsaansa taputellen, jossa kangas oli ratketa vartalon paineesta.
-Heini, mies alkoi..
-Se sanotaan toisin tiukaisi Heini ja siemaisi viiniä ryystäen kuuluvasti.
-Ehkä tämä talon salaatti.. vaikuttaa oikein hyvältä.., mies ehdotti. Heini nyrpisteli huokaillen nenäänsä, mutta myöntyi lopulta.
-Onpa nuhjunen mesta, Alli sanoi ja sytytti savukkeen kuin tukkijätkä tuiskutuulessa. Mies myötäili ja katseli hymyillen Heiniä. Matti ei ollut hullumman näköinen. Itse asiassa työpaikan naiset puhuivatkin usein Freshmann-Matista, joka todella oli sulavakäytöksinen ja miellyttävä mies.
-Heini ..ööö…Äli, mies sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja jatkoi,
-Olet minusta viehättävä ja kiinnostava nainen. Pidän sinusta… pidän todella paljon..
Heini tuijotti miestä kuin vähä-älyinen Kauniita ja Rohkeita, tumppasi tupakkansa ja sanoi kulmiaan kohotellen ja persilja-hampaitaan väläytellen:
-Vittuiletsä?
Mies hätkähti hieman, vaikka osasi odottaakin Heiniltä aikamoista ulosantia.
-Ei..en ollenkaan.. minä vaan.. siis.., mies etsi sanoja lautasliinaa puristellen.
-Tarjoilija! Kossukola..triplana!, kailotti Heini kuuluvasti salin poikki.
Heini kiskoi kaksin käsin juomaa kurkkuunsa. Hän tutkiskeli miehen sanoja mielessään jokseenkin järkyttyneenä. Toki häntä oli ylistetty, palvottu ja himoittu, mutta tuo kaikki oli tapahtunut chatissa. Virtuaali- Heini oli rakastettu ja himoittu nainen, sähköisen maailman ruhtinatar. Koko aikuisuutensa hän oli peilannut tunteen purkaukset pois itsestään, antanut kuorensa lujittua. Ja nyt tämä Matti oli päässyt yllättämään ja saanut kilven särölle.
Matti siirsi tuolinsa lähemmäs Heini Matti hymyili pehmeästi ja laski kätensä Allin käden päälle. Sormet koskettivat Heinin tupakan kellastamia sormia ja silittivät hiljaa ihoa. Hitaasti Heini käänsi katseensa Mattiin ja ensi kertaa vuosiin hän todella katsoi toista ihmistä silmiin.
Heini kaivautui Matin tummiin silmiin, tutki pieniä naururyppyjä silmäkulmissa ja tunsi armeliaan tunteen valtaavan koko kehon. Suupielet liikahtivat ja hymy levisi hitaasti Heinin punakoille kasvoille.
Heinin vuosia kovettunut ulkokuori mureni kuin meikkikerros hänen kasvoillaan. Heini laski kätensä Matin käden päälle ja kumartui eteenpäin. Hän painoi huulensa Matin huulille ja suuteli miestä. Heini vetäytyi aavistuksen, kietoi kätensä Matin niskan taakse ja sanoi hiljaa: Mie tykkäään susta Matti. Lähdetäänkö meille?
Ei aikaakaan kun kaksi onnellista ja toisensa löytänyttä häipyivät Hämeenlinnan pimenevään iltaan.
Nainen mutristeli suutaan ja nyppi persilja silppua hampaiden välistä. Lounaaksi nautittu salaattiin oli mokomia heitelty. Kuinka hän odottaakaan illan mässäily/oksennus sessiotaan.
Nainen kirjoitteli deitti-ilmoitusta. Itsensä kuvaileminen ei todellakaan ollut helppoa, etenkään kun totuudessa pysyminen vaati melkoista itsetuntoa. Sellaiset sanat kuin ”matalajalkainen, riskivittuinen” tai ”ahkera, mutta yksinkertainen” eivät kenties vakuuttaisi. ”Sporttinen, menestynyt ja uhkea” kuulostivat paljon paremmilta. Myös professorin mainitsemin jutuissa antoi itsetuntoa ja antoi ymmärtää, että sivitystäkin löytyy.
Eikä hän edes kauheasti yleensäkään valehdellut, sillä hän rakasti Formula 1:ä ja uhkea hän totisesti oli. Menestynyt… aivan varmasti, jos vertasi siskoon, joka istui parhaillaan turkkilaisessa vankilassa salakuljetuksesta.
Nainen painoi entteriä ja ilmoitus singahti bittiviidakkoon. Nainen sulki tietokoneen ja lukitsi ovia poistuessaan. Hän oli matkalla päivälliselle, jolle hänet oli työtoveri Matti kutsunut. Ravintola oli kävelymatkan päässä ja hän suunnisti sitä kohti nilkat korkeakorkoisissa saappaissa muljahdellen.
Nainen oli Heini Makkonen. Tai nykyisin Heini McCone, sillä hän muutti nimensä oitis muuttaessaan Hämeenlinnaan parikymmentä vuotta sitten. Hän pyrki kaikin tavoin peittelemään maalaistaustansa, sillä eihän ollut sopivaa, että hänen kaltaisensa maailmankansalainen olisi kotoisin syvältä maaseudulta. Ympäristössään Heinin rooli herätti hilpeyttä ja jos asiasta hänelle vihjaisi, sylki Heini suunnattoman solvausryöpyn tätä tietämätöntä ja ymmärtämätöntä poloista kohti.
Heini saapui ravintolaan. Matti oli jo paikalla ja ohjasi Heinin pöytään auttaen takin tämän yltä. He istuutuivat alas ja jutustelivat niitä näitä ruokalistoja silmäillen.
-Siis.. mä oon kyl ihan täys.., sanoi Heini kumpuilevaa vatsaansa taputellen, jossa kangas oli ratketa vartalon paineesta.
-Heini, mies alkoi..
-Se sanotaan toisin tiukaisi Heini ja siemaisi viiniä ryystäen kuuluvasti.
-Ehkä tämä talon salaatti.. vaikuttaa oikein hyvältä.., mies ehdotti. Heini nyrpisteli huokaillen nenäänsä, mutta myöntyi lopulta.
-Onpa nuhjunen mesta, Alli sanoi ja sytytti savukkeen kuin tukkijätkä tuiskutuulessa. Mies myötäili ja katseli hymyillen Heiniä. Matti ei ollut hullumman näköinen. Itse asiassa työpaikan naiset puhuivatkin usein Freshmann-Matista, joka todella oli sulavakäytöksinen ja miellyttävä mies.
-Heini ..ööö…Äli, mies sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja jatkoi,
-Olet minusta viehättävä ja kiinnostava nainen. Pidän sinusta… pidän todella paljon..
Heini tuijotti miestä kuin vähä-älyinen Kauniita ja Rohkeita, tumppasi tupakkansa ja sanoi kulmiaan kohotellen ja persilja-hampaitaan väläytellen:
-Vittuiletsä?
Mies hätkähti hieman, vaikka osasi odottaakin Heiniltä aikamoista ulosantia.
-Ei..en ollenkaan.. minä vaan.. siis.., mies etsi sanoja lautasliinaa puristellen.
-Tarjoilija! Kossukola..triplana!, kailotti Heini kuuluvasti salin poikki.
Heini kiskoi kaksin käsin juomaa kurkkuunsa. Hän tutkiskeli miehen sanoja mielessään jokseenkin järkyttyneenä. Toki häntä oli ylistetty, palvottu ja himoittu, mutta tuo kaikki oli tapahtunut chatissa. Virtuaali- Heini oli rakastettu ja himoittu nainen, sähköisen maailman ruhtinatar. Koko aikuisuutensa hän oli peilannut tunteen purkaukset pois itsestään, antanut kuorensa lujittua. Ja nyt tämä Matti oli päässyt yllättämään ja saanut kilven särölle.
Matti siirsi tuolinsa lähemmäs Heini Matti hymyili pehmeästi ja laski kätensä Allin käden päälle. Sormet koskettivat Heinin tupakan kellastamia sormia ja silittivät hiljaa ihoa. Hitaasti Heini käänsi katseensa Mattiin ja ensi kertaa vuosiin hän todella katsoi toista ihmistä silmiin.
Heini kaivautui Matin tummiin silmiin, tutki pieniä naururyppyjä silmäkulmissa ja tunsi armeliaan tunteen valtaavan koko kehon. Suupielet liikahtivat ja hymy levisi hitaasti Heinin punakoille kasvoille.
Heinin vuosia kovettunut ulkokuori mureni kuin meikkikerros hänen kasvoillaan. Heini laski kätensä Matin käden päälle ja kumartui eteenpäin. Hän painoi huulensa Matin huulille ja suuteli miestä. Heini vetäytyi aavistuksen, kietoi kätensä Matin niskan taakse ja sanoi hiljaa: Mie tykkäään susta Matti. Lähdetäänkö meille?
Ei aikaakaan kun kaksi onnellista ja toisensa löytänyttä häipyivät Hämeenlinnan pimenevään iltaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kirjoitat muuten hyvin, dialogi vain on kamalan kökköä :(
Heini kirjoitti varmaan omasta elämästä mutta huono esitys. Kirjoittaminen ei ole Heinin juttu tässä muodossa mutta persuja hän osaa kehua.
Hyvin huomaisit kehen kirjoitus oli kohdistettu! Tapasi yrittää kääntää keskustelu itsestäsi pois on sen sijaan lapsellinen. Tarinahan oli osittain fiktiota, mm. vaatetusliike. Mutta mehän Heini tiedämme asian oikean laidan, eikö?
Mitä professoriystäväsi tähän sanoisi`?
Minusta Heini paljasti hyvin elämäänsä ja ketä kiinnostaa onko se tositarina. Mikä professori?!?!!?
Lue Heini akuankkaa. EVVK.
Vai, että sytytti savukkeen... ravintolan pöydässä? Taitaa olla jostain vanhasta ratosta kopsattu tarina ilman jatkoja. Aitoa kasari KID Hytöstä?
Samaa ajattelin ettei Heini ole itse kirjoittanut.
Heini ei ole kirjoittaja. Tuskin hän itseään alentaisi tavisten kastiin. Kirjoitan myös nikillä FaktaaM ja parilla muullakin nikillä. Olemme Heinin kanssa kinastelleet joskus, mutta Heini on joutunut lopulta antamaan periksi. En tunne h- kohtaisesti Heiniä, mutta kuvittelin Heinin juuri sellaiseksi nettiaditiksi jollainen hän todellisuudessa luultavasti onkin. Kirjoitan jakoa tästä orastavasta suhteesta, jos aikaa sattuu löytymään.
Heini ei tosiaankaan ole kirjoittaja, sen näkee tekstin kömpelyydestä, mutta hyvä on kopioimaan muualta. Tylsän tarinan kirjoitti. Sitä en ihmettele että Heini joutuu antamaan periksi Faktaalle sillä ei persu asiallisuudessa pärjää. Odotan mielenkiinnolla jakoa.
Teksti on parasta täällä aikoihin. Mistä mahtavat olla kopipuheesi peräisin? Kateudesta vai mistä? Tarina oli hieno ja aivan samoin voisi tapahtua myös todellisuudessa ja on varmaan tuhansia kertoja tapahtunutkin. FaktaaM on osoittanut moneen otteeseen monialaisen tietämyksensä, eikä Heini pärjää hänelle alkuunkaan, eikä kukaan muukaan.
"...tapahtua myös todellisuudessa..."
Anna mun kaikki kestää. Vain Ridge puuttuu.
Olet todella tööttööttööt. Luuletko tosiaan, ettei nettitapaamaamisia ole tuhansittain?
Kopiopuheet varmaan tulee siitä, että siinä oli ikään kuin kopioitu edellisen kommentoijan (xcvn45g** = Tarinaa KKL = Heini) elämän tarina. Tosin muutamaa fiktiivistä kohtausta lukuunottamatta.
Heinillä muuten alkaa response delay olemaan taas kohdillaan. 13 minuutissa hän ehti kommentoimaan FaktaaM:n kirjoitukseen. Ennätykseen silti vielä matkaa.
Näin on ja vielä kehuu veksi nimmarilla itseään. Tarina on ala-arvoinen eikä todista kun peruskoulun käynnistä. Kopio vielä selvästi.
Tarina on hieno ja sekös sinua saamatonta tumpeloa harmittaa:-)) Kertanikkisi ei sekään vakuuta.
Tarina on minusta myös hieno ja osaat kirjottaa vaikka joku pilkkaa.
Minustakin se on hieno. Tunnen myös jollain perverssillä tavalla myötähäpeää Hneiniä kohtaan. Jaksaa vielä päivystää, eikä tajua että hän on tehnyt itsestään pellen. Sääliksi alkaa käymään reppanaa...
Samaa mieltä, ettei Heinillä ei ole mitään hävettävää tarinassa. Rehellisyys ja avoin mieli omaassa sielunmaisemassa on asioita joita jokaisen pitäisi arvostaa enemmän kuin salailua.
hyi inhoon koko heiniä,kun joka paikassa.. ja jos jostain muusta tahtois puhua niin aina samaa paskaa tulee..hyi.. TERVE HEINI!!
Hieno kirjoitus ja tyylitaju kohdallaan. Kannustan jatkamaan - sinulla on selvästi lahjoja.
Varmaan käynyt viikon äidinkielen pikakurssin Kiipulassa.
Ei Heini hassummin kirjoita.
Haluaisin tavata Heinin.
Minäkin haluan taas tavata Heinin, mutta ei vastaa enää puhelimeen:-(
I love Heini!
I love Heini too!