onko kellään samaa ongelmaa
tuntee olevansa jo aikuinen tai aikuisempi kuin muut saman ikäiset ja ei jaksa niitä ja hakeutuu vanhempien seuraan.
monet ihmiset joille olen puhunut ja kenen kanssa on tullut viettettyä aikaa ovat sanoneet minua paljon vanhemman oloiseksi kuin muut ikäiseni.
minua häiritsee vielä se ettei vanhempani ymmärrä tätä ja pitävät minua vielä noin kymmene vuotiaana ja asettavat minulle liikaa rajoja
tuntee olevansa jo aikuinen tai aikuisempi kuin muut saman ikäiset ja ei jaksa niitä ja hakeutuu vanhempien seuraan.
monet ihmiset joille olen puhunut ja kenen kanssa on tullut viettettyä aikaa ovat sanoneet minua paljon vanhemman oloiseksi kuin muut ikäiseni.
minua häiritsee vielä se ettei vanhempani ymmärrä tätä ja pitävät minua vielä noin kymmene vuotiaana ja asettavat minulle liikaa rajoja
Vastaukset 5
Vanhimmat
moi! miulla on ihan samanlainen ongelma tai oikeastaan en pidä sitä ongelmana. Kaikki muut ovat sanoneet miten kehittynyt ja aikuisen oloinen olen ikäisekseni. Mä viihdyn paljon paremmin vanhempien ihmisten kanssa. Seurustelen nykyään 19 vuotiaan jätkän kanssa ja olen aina seurustellut itseäni reilusati vanhemman kanssa. En ole seurustellut kuin kolmesti sillä minua ei kiinnosta vaihdella poikia kokoajan minä rakastan nykyistäni ja ollaan seurusteltu kohta puolitoista vuotta.
viihdyn viikon loput poikaystäväni ja sen äidin ja naapureiden kanssa. olen viikonloppuna menossa nightwishin konserrttiin ja olen menossa sinne kummieni kanssa jotka ovat vanhoja. ei kiinnosta mennä kavereideni kanssa. mutta äiti pitää minua yhä lapsena vaikka muut ovat lujasti eri mieltä. varsinkin poikaystävän puolelta kaikki kehuvat kuinka vanhempi mieleltäni olen verrattuna muihin!!!!
En tiedä sukupuoltasi mutta tuntuisi siltä että ainakin 80% teinitytöistä on sama "ongelma".
olen sukupuoleltani mies
Totesinkin vain että se on tytöillä yleistä.
Kyllä sitä joskus tuollainenkin tuntu oli. Toisaalta se on ihan hyvä, toisaalta jää paljon kokematta jos on vain aikuisten parissa. Jos ikäisesi stressaavat sinua, niin kokeilepa mennä välillä pikkumuksujen pariin leikkimään. (Olen tosissani!) Siitä tulee mielenkiintoinen kontrasti.
Lapsista huolehtiminen ja rajojen asettaminen kuuluu vanhemmuuteen. Nuorten parissa tehtyjen kyselyidenkin mukaan te itse kaipaatte selkeitä rajoja (joita vastaan taistella)!
Kirjoitit yksikössä: 'ettei vanhempani'... Yksinhuoltajaperheessä lapsi on joskus ainoa mitä vanhemmalla on jäljellä, joten ylihuolehtivaisuutta voi olla hyvin vaikea välttää.
Noin yleisesti ottaen vanhempien ylisuojelemiseen ja paapomiseen taitaa auttaa ainostaan se, että tekee itse lapsia. Tällöin vanhemman sukupolven huomio kohdistuu lapsenlapsiin ja pääsee itse pälkähästä. (Lasten tekemisen kanssa kannattaa kuitenkin odottaa, että tulee täysi-ikäiseksi JA kypsyy vanhemmuuteen.)