jouduin vähän aikaan sitten poliisien toimesta putkaan (päihteiden takia) ja nyt tuli sossuilta kirje että haluaa tavata mut ja mun vanhemmat. mua pelottaa hirveesti mennä sinne. pelkään että se sossut tekee tästä liian ison jutun ja oon lukenu netistä niin paljon kaikkia kauhutarinoita näistä... lisäksi kumpikaan mun vanhempi EI halua (tai aio) mennä sinne. voiko sinne siis jättää menemättä? ja mitä tästä edes seuraa?
olen myös harkinnut avun hakemista itsetuhoisuuttani ja syömishäiriötäni koskien, mutta pelottaa että ne sossumerkintä pahentavat vain asiaa. ovatko ne kaksi erillään olevaa asiaa vai vaikuttaako ne toisiinsa jotenkin?
ANTEEKSI jos tämä on väärä paikka kysyä tätä (niinkuin varmaan onkin....) mutta mua huolestuttaa tää asia ja kaipaan vinkkejä asiaa tuntevilta henkilöiltä. ikää mulla on 16 vuotta, täytän vuoden lopussa 17. kiitos etukäteen :--)
olen myös harkinnut avun hakemista itsetuhoisuuttani ja syömishäiriötäni koskien, mutta pelottaa että ne sossumerkintä pahentavat vain asiaa. ovatko ne kaksi erillään olevaa asiaa vai vaikuttaako ne toisiinsa jotenkin?
ANTEEKSI jos tämä on väärä paikka kysyä tätä (niinkuin varmaan onkin....) mutta mua huolestuttaa tää asia ja kaipaan vinkkejä asiaa tuntevilta henkilöiltä. ikää mulla on 16 vuotta, täytän vuoden lopussa 17. kiitos etukäteen :--)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lastensuojelusta vastaavat eivät valitettavasti aina ymmärrä milloinka kysymyksessä on paniikki, tai hysteria,
Tässä linkissä saattaa löytyä vastaus
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/oikeusmurhat-psykiatrien-harhat-pedofiliasta
------------
Kannattaa hakea apua syömishäiriöliitosta, nimettömien ongelmasyöjien ja nimettömien alkoholistien anonyymeista vertaistukiryhmistä. Niissä riittää, että kerrot etu- tai lempinimesi. Muuta ei kysellä.
Sosiaalityöntekijöille pitäisi riittää lyhyt puhelu tai lyhyt selvitys tilanteesta esim. vanhemmiltasi. Täydellinen kieltäytyminen kaikesta yhteistyöstä voi johtaa vaikeuksiin. Vanhempien tai sinun kannattaa siis ainakin soittaa tai lähettää sähköpostia. Jos teitä painostetaan tai kiristetään tapaamiseen, äänittäkää se väärinkirjausten estämiseksi. Teidän ei tarvitse kysyä lupaa äänitykseen etukäteen, nauhuri vain kassiin. Älä missään tapauksessa suostu mihinkään kahdenkeskisiin tapaamisiin ilman tukihenkilöä tai muuta aikuista todistajaa ja pyydä tapaamisesta tehdyt kirjaukset nähtäväksesi heti.
Itse en missään tapauksessa kertoisi mainitsemistasi vaikeuksista viranomaisille vaan kuittaisin jutun nuoruuden törttöilynä. Sosiaalityön ja lastensuojelun laatu vaihtelee, on hyviäkin työntekijöitä mutta keskimäärin palvelu on olematonta ja asiakkuus on aina oikeusturvariski, jonka lopputulema on täysin arvaamaton. Itse en suostuisi asiakkuuteen.
Apua kannattaa silti aina hakea. Sellaista apua, joka oikeasti toimii eikä aiheuta lisää vaikeuksia. Sellaisia ovat esim. anonyymit 12- askeleen ryhmät. Etsi netistä sinua lähinnä oleva ryhmä ja mene paikalle, kuuntele toisten jutut ja kokeile. Vertaistuki yleensä auttaa. Jos ensimmäinen ryhmä ei miellytä etsi toinen.
Sitoudu ryhmään pariksi kuukaudeksi ja tunnustele oloasi sen jälkeen. Yleensä olo helpottuu jo muutaman käyntikerran jälkeen.
http://oafinland.comlu.com/
http://www.syomishairioliitto.fi/
http://www.aakokoukset.net/haku.htm
http://www.al-anon.fi/ryhmat
Virallisesta järjestelmästä ei kannata hakea apua, koska niissä kirjaaminen voittaa auttamisen. Aiemmin kuitenkin ainakin Helmi ry:ssa on ollut hyvä ja palvelujärjestelmän kupruista tietävä palveluneuvoja, jolta on saanut apua.
http://www.mielenterveyshelmi.fi/
Varma vapautus kaikenmaailman kirjaamiselta on vain aa- ja na- ryhmissä.
kiitos kaikille avusta & linkeistä! en halua että sossut alkaa syyttelemään vannhempiani, koska tää ei oo mitenkään niiden vika. mulla on vanhempiin loistavat välit, vietän niiden kanssa aikaa ja muutenkin. mutta jos menee vaikka koulupsykologin luokse joka ohjaa eteenpäin niin saako ne sossut tietää siitä?
Kyllä saa tietää . Koulupsykologilla on lakisääteinen velvoite kutsua koolle oppilashuoltoryhmä ja ilmoittaa lastensuojeluun. En luottaisi koulupsykologiin enkä varsinkaan koulukuraattoriin, joka on koulutukseltaan sosiaalityöntekijä.
Tietysti joukossa voi olla tolkun ihmisiä jotka eivät heti ilmianna vaikeuksiin joutunutta mutta keskimäärin ihmiset suojelevat vain omaa virkaansa ja varmistelevat turhillakin lastensuojeluilmoituksillaan omaa asemaansa, ettei vaan tulisi puuttumattomuusmoitteita ylempää.
Siitä, että sinut toimitetaan turhaan jonnekin valvomattomaan laitokseen tiettömien taipaleiden taa, kukaan ei loppujen lopuksi ota vastuuta eikä saa mitään seuraamuksia.
Kannattaa tutustua näihin:
http://www.al-anon.fi/nuorille
http://www.aasuomi.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=25&Itemid=105
Myös osa yksityisistä terapeuteista kunnioittaa vaitiolovelvollisuutta ja tietää lastensuojelun vaaroista.
Peukkusääntö on , ettei kannata ottaa psykoanalyyttisesti tai -dynaamisesti suuntautunutta terapeuttia, he uskovat loputtomiin keskusteluihin ja menneisyyden kaiveluun ja haluavat syyttää vanhempia kaikesta .
Valitse mielummin lyhytterapiaan, kognitiiviseen terapiaan, NLP:n tai taideterapiaan perehtynyt. Paras vaihtoehto on sellainen, joka on opiskellut monia suuntauksia eikä ole fanaatikko tai yhden oppisuunnan orja. Varo sellaisia, joilla on lastensuojelun työhistoria. Löydät sen googlaamalla.
Ota mielummin mies kuin nainen sillä miehet ovat paremmin kartalla virallisen palvelusysteemin vaaroista kuin lastensuojelun aivopesemät naiset. Heillä ei myöskään keskimäärin ole työhistoriaa lastensuojelussa.
Voit kysyä alkuhaastattelussa terapeutilta suoraan kaiken haluamasi esim. miksi toimit alalla, voinko luottaa sinuun, miten suhtaudut lastensuojeluun, miten voit auttaa minua, mihin uskot jne. Hyvä terapeutti on luotettava , vastaa kysymyksiisi ja kunnioittaa toiveitasi. Varo alentuvaa tai ylimielistä besserwisseriä.
Et välttämättä tarvitse terapeuttia vaan vain paikan, jossa pystyt rehellisesti ja ilman lastensuojelupelkoa työstämään ongelmiasi esim. anonyymin vertaistukiryhmän ja raittiuttasi tukevaa seuraa. Hengelliset yhteisöt eivät yleensä läträä oli sitten kysymys buddhalaisista, kristityistä tai luonnonuskontoihin uskovista esim. shamanisteista. Luonnonsuojelijat ovat usein myös päihdevastaisia. Tiukkaan ammattilaisuuteen ja osaamiseen esim. musiikissa, urheilussa tai taiteissa pyrkivillä ei myöskään ole varaa päihteillä. Toki poikkeuksiakin löytyy.
Vertaistuki ja mielekäs päihteetön tekeminen yleensä auttaa. Hyvä terapeutti on bonusta. Jos /ennenkuin menet terapiaan googlaa terapeuttia nimellä ja katso onko tyypistä varoituksia netissä.
Toivotan onnea matkaan ja toivon, että näistä neuvoista on jotain apua.
http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/hae_psykoterapeuttia
https://www.tukinet.net/
http://www.paihdelinkki.fi/
Tässä vielä lisäinfoa:
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?page_id=4
http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/ratkaisukeskeinen-psykoterapia
http://www.nlpyhdistys.fi/nlp-tietoa/usein-kysyttya?showall=1&limitstart=
http://raitis.fi/raitisfi/artikkelit/terveys-ja-paihteet/taideterapia-auttaa-eheytymaan.html
Itseapuohjeita:
Voit myös opetella ihan itse ahdistusta helpottavia tekniikoita:
http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/mindfulness-mita-se
http://mindfulness-sivut.fi/tuotteet/mindfulness-harjoituksia/
http://kuntoplus.fi/hyvinvointi/jooga-korkea-askelkyykky
http://www.steffit.com/2013/04/meditaatioharjoitus-valkoinen-kaytava.html
kiitos linkeistä! =) tuo "Nimettömät Ongelmasyöjät" jäi mietityttämään että onko niitä tapaamisia ihan joka perjantai? että kun siellä sivuilla ei näy päivämääristä (tai minä en nähnyt) mitään. että onko se ihan päivitettyä infoa :D
oon monta kertaa meinannut mennä koulupsykologin luokse koska se olisi se ns. helpoin ratkasu, mutta kai mä koitan selvitä ilman sitä. ainakin aluksi. katon noi linkit läpi ja yritän miettiä jotain. välillä vaan tekis mieli romahtaa ja kertoo jollekki ammattilaiselle... vanhemmat ei tiedä tästä mitään joten millekkään maksulliselle tai yksityiselle kallonkutistajalle en ole menossa.
Jos olet hyvissä väleissä vanhempiesi kanssa, kerro heille tai ensin vaikka jommalle kummalle. On tärkeää ettet joudu salaamaan mitään omassa kodissasi.
Sinun ei heti tarvitse osata määritellä tilanetta tai diagnosoida itseäsi esim. kärsin itsetuhoisuudesta. Voit vain kertoa, että esim. "olen voinut huonosti viimeaikoina ja pyydän, että ette panikoi vaan autatte minua".
Jos et vielä uskalla mennä ryhmiin lähetä sähköpostia Syömihäiriöliiton tyypeille ja kokeile nettiaa:ta.
http://www.syomishairioliitto.fi/toiminta/sp-vertaistuki.html
http://aawebbi.activebb.net/forum
https://sites.google.com/site/bollesuomi/home
Sähköpostivertaistukea syömishäiriöön sairastuneille
Sähköpostitse annettava vertaistuki sopii kaikille, jotka haluavat purkaa ajatuksiaan ja vaihtaa kokemuksia syömishäiriöistä kirjoittamalla. Sähköposti on hyvä tukimuoto myös silloin, jos omalla paikkakunnalla ei ole toimivaa vertaistukiryhmää tai jos kynnys lähteä ryhmään tuntuu vielä liian suurelta.
Sähköpostivertaistuki ei ole hoitoa korvaavaa toimintaa, vaan parhaimmillaan toimii hoidon tukena. Vertaistukea antavat ovat itse sairauden läpikäyneitä ja siitä toipuneita henkilöitä. Vapaaehtoiset tukijat eivät kuitenkaan hoida eivätkä anna terapiaa, he ovat vertaisia ja työskentelevät aina oman jaksamisensa mukaan.
http://www.syomishairioliitto.fi/toiminta/sp-vertaistuki.html
Myötätuuli ryhmä kokoontuu
Perjantaina klo 18.00-20.00
Osoitteessa: Myllykallionrinne 1 D
Lauttasaaren kirkolla
http://oafinland.comlu.com/ryhma.html
Tänne voi soittaa nimettömänä, puhelinnumero etusivulla: http://www.mll.fi/nuortennetti/
Täältä saa nettineuvontaa anonyymisti: http://www.nuortenlinkki.fi/nettineuvonta
http://www.nuortenlinkki.fi/
http://www.nuortenlinkki.fi/mista-apua/live-vertaisryhmat
Tuntuu niin ikävältä lukea noita varoituksia sosiaalityöntekijöistä. Eikö heidän tehtävänään ole vain auttaa? Kai sosiaalityöntekijät omat rajansa tuntevat, ettei asioista tehdä liian järeitä? Sosiaalityöntekijät toimivat usein myös asioiden kerääjinä, kai he osaavat myös asioita suodattaa oikeisiin mittakaavoihin vai onko se niin, kun tieto sosiaalityöntekijälle tulee, on se aina jo valmiiksi järeä?
Huomattavasti ikävämpää on tuhota terveytensä ja tulevaisuutensa luottamalla valheisiin. Paha kätkeytyy aina vastakohtaansa. Väärinkäytökset ja kiusaaminenkin on yleisintä auttamisammateissa.
Toki sosiaalityöntekijöissä on aidosti auttamishaluisia mutta ammatti, jossa on rajoittamatonta ja valvomatonta valtaa altistaa itsessään vallan väärinkäytölle. Usein oman aseman varmistelu ohittaa asiakkaan toiveet. Nuorella ja kokemattomalla , ehkä epäpätevälläkin työntekijällä ei ole päätöksiin tarvittavaa tietoa, kokemusta eikä ymmärrystä, vain harhainen usko järjestelmän toimivuuteen , sijaishuollon paremmuuteen ja omaan oikeassaoloonsa.
Ja yleensä myös opinto- tai asuntolaina ja pakko saada vakituinen pesti. Vain alireagoinnista tulee moitteet ja virkavirhesyyte, ylireagoinnista ei, vaikka sen seurauksena tulisi ruumiita.
Koulutettu työntekijä pysyy lastensuojelussa töissä korkeintaan vuoden pari ja siirtyy sitten auvoisempiin pesteihin. Uraputken varmistaneet ja virkavirhesyytteet jo ennakolta estäneet keskimäärin puutteelliset ja sosiaalityöntekijän vääriäkin päätöksiä oikeuttamaan manipuloidut asiakkuusmerkinnät, joita asiakas ei saa nähdä tai korjata jäävät kuitenkin 70 vuodeksi kytemään uusia oikeusturvaongelmia asiakkaalle.
Kyse siis ei ole pelkästään sosiaalityöntekijän henkilökohtaisista ominaisuuksista vaan siitä, että lastensuojeluprosessien menettelytavat ja työ- ja oikeuskäytännöt sinänsä ovat epäoikeudenmukaisia ja mielivallan mahdollistavia eikä asiakkailla ole oikeusturvaa tai toimivia valiltusreittejä missään vaiheessa. Ehdottamasti pahin puute on se, ettei asiakkaille anneta puolueetonta tutkintaa eikä oikeudenkäyntiä vaan huosta-asiat käsitellään sosiaalityöntekijöiden omissa hallinto- oikeuksissa puolueettomien käräjäoikeuksien sijaan. Soppaa pahentaa, ettei sosiaalityöntekijöillä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita virheistään.
Lähtisitkö itse pyytämään apua polvivammaan epäpätevältä kirurgin korvanneelta " jalkatyöntekijältä", jolla on puutteellinen koulutus ja usko amputaation parantavaan voimaan mutta ei vastuu- ja korvausvelvoitteita virheistään vain sen perusteella, että työntekijä vaikuttaa auttamishaluiselta ja ystävälliseltä?