Hei! Haimme tänään kauan odotetun sekarotuisen komean 7 viikkoisen koiranpennun. Pentu itki auto matkalla ensimmäiset 10 min, mutta nukahti sitten syliini ja loppumatka sujui suotuisasti. Sopeutui myös kotiimme heti ja tutki kaikki paikat häntä heiluen, leikki ja otti päikkäritkin. Nyt illalla kauhea vinkuminen (ilmeisesti ikävöi sisaruksiaan ja emoaan), niin kuinkakohan kauan tämmöinen ilta-''itkeminen'' mahdollisesti yleisesti ottaen kestää ja mitä silloin kannattaisi tehdä. Meillä on kyllä paljon koiraexperttejä tuttava- ja lähipiirissä, mutta haluaisin ihan näin yleisiä juttuja, että mistä tämmöinen johtuu, kauanko se kestää ja miten siihen voisi itse heti vaikuttaa? :) Kiitos. Koira on aivan ihana ja täydellinen. Uteliaisuuttani tulin tänne vain kyselemään jos joku osaisi jotakin sanoa.
Hankimme tänään sekarotuisen pennun ja...
kaikenkarvainen
16225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Saattaa "itkeä" muutamana iltana, ei välttämättä enää tämän ensimmäisen illan jälkeen, riippuu vähän tapauksesta... Se on tosiaan emon ja sisarusten ikävöintiä, mutta pian se loppuu. Siihen EI pidä reagoida yhtään mitenkään, vaan olla kuin ei huomaisikaan. Typerintä mitä voi tehdä on alkaa lohduttamaan koiraa.
Tuota semmoista, että mitä tarkoitat tuolla lohduttamisella? Tai siis mukaanhan ei pidä lähteä, mutta itse olen tulkinnut, että itku johtuu pelosta. Näin ollen olen yrittänyt viihdyttää pentua, leikkimällä sen kanssa, pitäen ikään kuin mielen korkealla. Illalla yritetään touhuta niin, että uni tulisi samantien silmään, eikä jäisi aikaa mietiskellä ja pelätä.
Tärkeänä pidän myös, että pentu nukkuu samassa tilassa perheen kanssa. Jotkut jättävät pennun yksin olohuoneeseen tm suljettujen ovien taa ja sitten ihmettelevät, että se itkee. Raukkahan pelkää pimeässä yksin aivan kuollakseen. Kyllä se on koiranpennulla, samoin kuin ihmisillä vauvaoina, että selkäytimessä tietävät olevansa pulassa, kun ei ole mammaa turvana. 7 viikkoinenhan on niin pieni kun vaan mitenkään on laillista, 10-viikkoinen on suositeltu luovutusikä. 7-8-viikkoinen kerää juuri nyt niitä stressikokemuksia muistikuviinsa.
Perusturvallisuuden tunne on tärkeintä, kun yritetään ehkäistä myöhempää rähjäystä. Jos pentu jätetään pienenä ikään kuin huolehtimaan itsestään hädän hetkellä, pyrkii se toimimaan myöhemmin samoin.
Lohduttamisella tarkoitan sitä, että kun pentu alkaa ulista sen luokse mennään paijaamaan ja lässyttämään... Tällä tavalla pentua palkitaan pelosta ja sen myötä se oppii pelkäämään. Kun eläin säikähtää tai pelkää sitä ei pidä lohduttaa vaan olla kuin ei huomaisikaan. Koiraa pitää paijata vain silloin kun se on iloinen, rauhallinen ja kaikin puolin tasapainoisessa mielentilassa, eli pelokasta, vihaista tai muulla tavalla epätasapainossa olevaa koiraa ei pidä huomioida. Ne ei ole ihmisiä ja ne ymmärtää asiat eri tavalla kuin ihminen. Et voi puhua niille "järkeä" kuten ihmislapselle ja kertoa ettei pelättävää ole, koska ne ei ymmärrä asioita samalla tavalla kuin ihminen... Ja oikeastaan pentu olisi hyvä laittaa eri tilaan nukkumaan jo heti alusta lähtien. Tällä tavalla se oppii olemaan yksin ja myöhemmin ei tarvi taistella kaiken maailman eroahdistusten yms. kanssa, koska pentu tietää jo että yksin ollessaankin se on ihan turvassa.
nimenomaan juurikin näin nimim. "Menee ohi".
Toisinkun taas nimim. "vauveli" ihmettelen jos koirasi ei ole eroahdistunut tai pelokas, koska olet palkinnut sellaista käytöstä. Toivottavasti aloittaja ei ota neuvoistasi vaaria.
En oikeastaan sitä tarkoittanutkaan, että mennään paijaamaan, kun itkee. Sehän on tavallaan juuri sitä mukaan lähtemistä. Pointtini ole, että esimerkiksi tohotetaan, enemmän tai vähemmän kunnes koira nukahtaa. Tuolla alempana joku mainitsikin siitä, että ollaan seurana, kunnes pentu vaipuu uneen.
Eli minusta on huono, jos pentu jätetään yksin nukahtamaan, koska silloin tulee niitä pelkotiloja. Ei sitä pentua siis sylissä kuulu uneen tuudittaa, mutta ollaan samassa tilassa, vaikka sitten katsotaan telkkaria, tai ollaan itse jo nukkumassa omassa sängyssä, jos pentu on samassa huoneessa.
Meillä yksinolo on opetettu niin, että pentu on aluksi ollut yksin ollessaan häkissä, joka on tavallaan sen koiran oma pesä. Ei siis mikään kantokoppi, vaan ihan täysikokoinen häkki, jossa mahtuu olemaan. Aluksi yksinoloa lyhyitä aikoja, ja aina niin, että sitä ennen on touhuttu, jotta pentu nukahtaa sinne häkkiin. Vähitelln pidennetty yksinoloa, lopulta ollut keittiöön aidattuna pitkääkin aikaa, siis käytännössä työpäivää.
Eroahdistusta ei ole ollut yhdelläkään koiristamme.
Ajatus siitä, että koirasta tulisi sekoileva eroahdistustapaus siksi, ettei sitä ole pentuna tarpeeksi ahdistettu jättämällä jo aivan vauvaiästä alkaen yksin, on vähintäänkin vanhentunut. Perusturvallisuuden tunne on ykkösasia, kun pentua opetetaan elämään.
Aina kai pitäisi selostaa kaikki juurta jaksain, mutta ajattelin siis että on itsestään selvyyksiä, että pentu väsytetään illasta ennen nukkumaan menoa ja kun nukahtaa niin sitten vasta häippästään, mutta jos herää jossain vaiheessa yöllä ja alkaa vinkua niin ei mennä luokse. Itsestään selvyyksiä lienee sekin, että alussa on joku riepu joka haisee emolle ja sisaruksille ja myöhemmin joku oma vaate pennun vuoteessa turvaa tuomassa. En tietenkään tarkoittanut että vaan kylmästi ovi kiinni ja virkeä pentu jää yksin ulisemaan.
Kiitos vastauksestasi! Täytyy tehdä sitten juuri näin. Muutenkin tarkoitus olisi reipas ja kunnollinen koira tästä kouluttaa :)
Toivottavasti yö meni hyvin. Itse tein tämän nuorimmaisen kanssa niin, että nukkui kyllä huoneessamme omassa kopissaan. Ok, kokemusta on koirista, joten hankin jo etukäteen sellaisen "näyttelykopin", josta saa myös kattoluukun, eli koko katto avoinna. Laitoin sängyn viereen ja koiran sinne. Tosin rajasin myös yöksi pienen tilan pissapaperille ja juomakipolle. Tosin ne poistin jo muutaman päivän jälkeen. Saipa se sinne mukaansa tietty alustan lisäksi fleecepeiton, jonka sisään on kiva kääriytyä ja ison pehmolelun, joka oli vähän niin kuin sisko ois yöpyny mukana. Meillä ei ulistu oikeestaan yhtään yötä. Olo oli turvallinen ja tiesi, että olimme lähellä. Eihän seitsenviikkoinen vielä osaa edes lämpöään säädellä jne. Tsemppiä uuden tulokkaan kanssa. Ja molemmat koirani ovat sosiaalisia, tottelevaisia, jotka tulevat toimeen niin lajitovereidensa kuin ihmistenkin kanssa. Oppiakin ottavat ihan kivasti vastaan. Ei liikaa inhimillistämistä, mutta kyllä ne laumaani kuuluvat ja saavat myös hellyyttä ja hyvää hoitoa.
Olen samaa mieltä Vauveli -nimimerkillä kirjoittavan kanssa.
Terve järki antaa vastaukset, miten toimia. Koira hakee lohdutusta vanhempanakin, ja se että sen emäntä tai isäntä sitä lohduttaa, rakentaa luottamusta.
Yleensä ihmiset, joilla itsellään on vaikeuksia tunteiden ja empatian kanssa, järkeistävät liikaa eläinten ja ihmisten välistä kanssakäymistä. Luota itseesi ja toimi oman sydämesi mukaan.
"Perusturvallisuuden tunne on tärkeintä, kun yritetään ehkäistä myöhempää rähjäystä. Jos pentu jätetään pienenä ikään kuin huolehtimaan itsestään hädän hetkellä, pyrkii se toimimaan myöhemmin samoin." (Vauveli)
Juuri näin. Me annoimme kodin nuorelle, vielä pentuiässä olevalle koiralle, joka ei ollut saanut tuntea perusturvallisuutta, ja sen näki. Me olemme antaneet sen tuntea , että sen emäntä/isäntä suojelee sitä, ja antaa sille myös läheisyyttä ja paijaamista. Sitä ei todellakaan jätetä yksin erilliseen huoneeseen. Hyvin tuloksin olemme näemmä toimineet.
nimimerkki "vauveli" itse vastailee ja kehuu kommenttiaan... säälittävää. pelkkä koirien inhimillistäjä olet.
tuolla liialla paapomisella kasvatetaan eroahdistus koiria. kaikki eläimet (kissat, sudet, koirat, karhut jne.) jättää pentunsa toisinaan yksin pesään ja lähtevät esim. saalistamaan. pentu jää sinne oman onnensa nojaan vaikka olisi vain yksi penikka, eihän niille aina synny kuin vaan yksi koirille ja kissoillekaan. pennun on hyvä oppia olemaan yksin heti alusta asti.
ja kuka vittu luovuttaa seitsen viikkoista pentua ja kuka vittu ottaa sellaisen vastaan?! pitäis jo olla tiedossa että se on liian aikaisin.
Pistin jo tuonne aiemmin yhden vastauksen, ja sitten huomasin tämän, niin laitetaan nyt sitten toinenkin kommentti tänne.
Eläinten pennut ovat "yksin" samassa pesässä, johon ovat syntyneetkin. Tämä aloittajan kuvaama vikinähän liittyy nimenomaan siihen, että koira on vieraassa paikassa, ja vielä ilman emoaan.
Toisekseen, enemmistöllä koirista ja kissoista nyt ainakin, on sisarukset siellä pesässä tuomassa turvaa. Juuri uuteen kotiin luovutettu pentuhan on nyt yleensä ensimmäistä kertaa aivan yksin, jos se jonnekin huoneeseen lukitaan. Sitä en tiedä, onko pentueiden ainoilla pennuilla sitten vähemmän eroahdistusta, en usko.
Kiva kuulla etten ole ainoa, joka tietää ettei noin pieniä kuulu eteenpäin vielä luovuttaa. Aika yleistä se tuntuu silti valitettavasti olevan...
heippa! olin ostamassa koiran valjaita mutta peruin tilauksen. sitten olin niin surullinen koska ne maksoi että pää laahasi maata ja tulin kaljuksi. voin lähettää kuvan minun kiiltävästä päästä. mutta sitten yht äkkiä supermanin ja ninan että pöksähin. sitten näin pomppuponeja. mutta kaiken huippu oli että näin miehen joka on syntynyt perseestä eli selän puolelta.!!!!!!
ja hän on homo-sami
Kun asuin vielä vanhempien luona meillä aina laitettiin koiranpennut heti ensimmäisestä yöstä yksin keittiöön nukkumaan. Nukutettiin ne sinne illalla ja hiivittiin pois, kun nukahtanut. Koirat "itki" ehkä yhtenä tai kahtena yönä ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa ollut. Koirista kasvoi reippaita ja rohkeita, eikä niillä mitään turvattomuuden tunteita ollut ja hakivat pelottavissa tai uusissa tilanteissa turvaa oman perheen ihmisistä.
Kun muutin omille asumaan ja eka asunto oli yksiö, niin kun otin ihan oman koiran se tietysti oli koko ajan mun kanssa samassa tilassa kun ei ollut kuin vaan yksi huone. Koiralle oli paljon vaikeampi opettaa yksin oloa ja se huusi perään, kun täyty lähtee kauppaan tai jonnekin. Minusta jos vain on mahdollista niin hyvä nukuttaa eri huoneessa, eikä pidä mennä koiran luo, jos se vinkuu kun jää yksin.
Heippa.
Toivottavasti en toista jo sanottuja vastauksia, mutta en jaksanut kaikkien neuvoja lukea, vaan kerron omani :)
Silloin kun meille tuli meidän sekarotuinen kotiin, niiin se itki 3 yötä. Aiina sen pari tuntia ettei vaan yksinkertaisesti jaksanut. Se johtuu siitä, että se itkee äitiään, ja sisaruksiaa, ja myös sitä ettei se ole tottunut nukkumaan yksin. Yksi asia mitä olisi hyvä välttää on koiran luona oleminen öisin alusta asti, tai se että sen luokse menee kun se itkee -> tällöin palkitset sen "huonon"(surullisen) käytöksen, ja se voi kostautua sinulle myöhemmin.
Meidän vauveli oli yksin ensimmäisestä yöstä asti, eikä mitenkään siitä traumatisoitunut.
Yksi mikä auttoi meillä myös oli eläinkaupasta/eläinlääkäristä ostettava feromoni. Tälläinen:
http://www.petnetstore.fi/adaptil_ent_dap_feromonihaihdutin_ja_liuos_48_ml#.UtWNz7Suo7o
toivottavasti joku vinkeistä edes auttoi :)