näinkö se menee
alussa jumala
loi maan, meren
ja levätessään
merestä nousee
ihminen,
korkeamman perikuva,
joka repii, raastaa
ja hiellä ansaitsee
kunniansa,
veronsa,
jälkipolvelle
maksettavan kiitollisuutensa
antamalla
ruumiin tyydytystä
seuraavan sielun,
ihanteet, jotka
puukottavat
upeaan näkymään
avatessaan neljän
ristikon ikkunassaan
tilan, joka
uinuu sukupolvelta
toiselle
sisältöön, jossa
kunnioitus tuntui
olevan pelkkä
toverillinen läimäytys
jylisevän naurun
epäpuhtaus
määrittelemässä tilan
kiireestä kantapäähän
kiinnostumattomuuteen
ikävystyneeseen
kuluneeseen fraasiin
puheeseen uudesta
elämästä
kirjoitettuna
puistonpenkin grafiittiin
kuinka kytevän
elämän viehätys
tuntui saavan
tuoksunsa kytevän
puun uskollisesta
yksinäisyydestä
olinko saanut
oikean lempeyden
kasvoista
huulia, jotka
on sinetöity
kaikelta,
hukatakseni järkeni
riisuen sieluni
epäpuhtaudesta
tutkiakseni syvällisemmin
pitkään kasattua
ajatusmaailman tunkiota
itsepetosta, jonka
luulen itsestäni
löytävän
hyvyyttä joka
puhdistaisi omantuntoni
katsoisi ahneutensa
rumia kasvoja,
herättäisi katumuksen
syvimmän sävelen ja
musertaisi surunsa
olisi elämänhalua
suurempi kokonaisuus,
paikka ja katsomus,
jossa oikeudenmukaisuus
kutsuisi sylikoiraansa
lähimmäisenrakkautta
näinkö elämä kirjoitti
kumouksellisia
ajatuksia sieluuni
ja herättää
kumouksellisen jännityksen
särön, joka
saapuu syntymässä
ja elettyään
yltäkylläisyydessä
pysähtyy
miettimään
kuningasta ja
hovinsa kaunottarien
kertomaa tarinaa,
joka terävyydellään
viilsi sydän alaa
haaveitteni
lennellessä tuulessa,
ilmassa leijailevana
pyyntönä
kuinka halun polte
teki kaikesta
vastaantulevasta
palavaa tuhkaa
terroria, joka
osaa helposti
murtaa sydämiä
yrittäen samalla
vapautua pakostaan,
vankilastaan
en ymmärrä
en osaa selittää,
se vaan repii
polttaa
osaamatta sanoa
mitä tahtoo
vai tahtooko
miettien
haavoitettujen ihmisten
siteitä
kielletyn lain
vuodattamia
sydänveriä,
lihallisen kärsimyksen
palaselle
juoksuhiekkaa
kaikkia niitä
alistavia uhrauksia,
maallisia jumaluuden
hiveniä
omistamisen mitalla
hankittua hyvinvointia
lapsia,
omaisuutta,
jokaista feminaa tai
päämäärää elämälle
kaikkia todellisen
alkulähteitä
tahtoa,
sisällä rehottavia
syntejä
loputtomalta tuntuvaa
valtapeliä
joka liikuttaa
jopa painajaisiani
nyt kun istun
tässä
ja ajattelen
ettet pahastuisi
unelmieni hintaa
parfymoituja hiuksia,
kiihottavan vartalon
painaumaa tai
tulta joka
polttaa sieluun
luojan armeliaisuuden
uhrinsa vaativaa
unelmaa
luvatun maan
neitseellisyyttä
nuoruuden kukoistusta
esittämässä
ilmaisuvoimallaan
jalkovälinsä avuttomuutta
vastustamatonta himonvaltaa
palavaa nuolta,
jonka voisi
luulla pettävän sydämensä,
sielunsa,
jumalansa
kaikki ruumiilliset
tarpeensa
muistamatta
haavettaan valtakunnasta
ihanteitaan, jotka
ovat kaukana
sielun kurjuudesta,
koska niissä asuu
valintamme ja tekomme
halumme olla
yhteydessä ja
tehdä halullamme
yhteys
antaa
jumalalle mahdollisuus
olla enemmän
kuin elämän,
kuoleman ja
syntymän kiertokulku
mutta ei
ei sittenkään
................jatkuu
alussa jumala
loi maan, meren
ja levätessään
merestä nousee
ihminen,
korkeamman perikuva,
joka repii, raastaa
ja hiellä ansaitsee
kunniansa,
veronsa,
jälkipolvelle
maksettavan kiitollisuutensa
antamalla
ruumiin tyydytystä
seuraavan sielun,
ihanteet, jotka
puukottavat
upeaan näkymään
avatessaan neljän
ristikon ikkunassaan
tilan, joka
uinuu sukupolvelta
toiselle
sisältöön, jossa
kunnioitus tuntui
olevan pelkkä
toverillinen läimäytys
jylisevän naurun
epäpuhtaus
määrittelemässä tilan
kiireestä kantapäähän
kiinnostumattomuuteen
ikävystyneeseen
kuluneeseen fraasiin
puheeseen uudesta
elämästä
kirjoitettuna
puistonpenkin grafiittiin
kuinka kytevän
elämän viehätys
tuntui saavan
tuoksunsa kytevän
puun uskollisesta
yksinäisyydestä
olinko saanut
oikean lempeyden
kasvoista
huulia, jotka
on sinetöity
kaikelta,
hukatakseni järkeni
riisuen sieluni
epäpuhtaudesta
tutkiakseni syvällisemmin
pitkään kasattua
ajatusmaailman tunkiota
itsepetosta, jonka
luulen itsestäni
löytävän
hyvyyttä joka
puhdistaisi omantuntoni
katsoisi ahneutensa
rumia kasvoja,
herättäisi katumuksen
syvimmän sävelen ja
musertaisi surunsa
olisi elämänhalua
suurempi kokonaisuus,
paikka ja katsomus,
jossa oikeudenmukaisuus
kutsuisi sylikoiraansa
lähimmäisenrakkautta
näinkö elämä kirjoitti
kumouksellisia
ajatuksia sieluuni
ja herättää
kumouksellisen jännityksen
särön, joka
saapuu syntymässä
ja elettyään
yltäkylläisyydessä
pysähtyy
miettimään
kuningasta ja
hovinsa kaunottarien
kertomaa tarinaa,
joka terävyydellään
viilsi sydän alaa
haaveitteni
lennellessä tuulessa,
ilmassa leijailevana
pyyntönä
kuinka halun polte
teki kaikesta
vastaantulevasta
palavaa tuhkaa
terroria, joka
osaa helposti
murtaa sydämiä
yrittäen samalla
vapautua pakostaan,
vankilastaan
en ymmärrä
en osaa selittää,
se vaan repii
polttaa
osaamatta sanoa
mitä tahtoo
vai tahtooko
miettien
haavoitettujen ihmisten
siteitä
kielletyn lain
vuodattamia
sydänveriä,
lihallisen kärsimyksen
palaselle
juoksuhiekkaa
kaikkia niitä
alistavia uhrauksia,
maallisia jumaluuden
hiveniä
omistamisen mitalla
hankittua hyvinvointia
lapsia,
omaisuutta,
jokaista feminaa tai
päämäärää elämälle
kaikkia todellisen
alkulähteitä
tahtoa,
sisällä rehottavia
syntejä
loputtomalta tuntuvaa
valtapeliä
joka liikuttaa
jopa painajaisiani
nyt kun istun
tässä
ja ajattelen
ettet pahastuisi
unelmieni hintaa
parfymoituja hiuksia,
kiihottavan vartalon
painaumaa tai
tulta joka
polttaa sieluun
luojan armeliaisuuden
uhrinsa vaativaa
unelmaa
luvatun maan
neitseellisyyttä
nuoruuden kukoistusta
esittämässä
ilmaisuvoimallaan
jalkovälinsä avuttomuutta
vastustamatonta himonvaltaa
palavaa nuolta,
jonka voisi
luulla pettävän sydämensä,
sielunsa,
jumalansa
kaikki ruumiilliset
tarpeensa
muistamatta
haavettaan valtakunnasta
ihanteitaan, jotka
ovat kaukana
sielun kurjuudesta,
koska niissä asuu
valintamme ja tekomme
halumme olla
yhteydessä ja
tehdä halullamme
yhteys
antaa
jumalalle mahdollisuus
olla enemmän
kuin elämän,
kuoleman ja
syntymän kiertokulku
mutta ei
ei sittenkään
................jatkuu
Vastaukset 9
Vanhimmat
....................jatkuu
miksi mietin
aina ensin
naimatonta tai
naimisissa olevaa,
intohimon lahjaa
ei,
nyt revin
kaiken vanhat
roolit ja
ajattelumallit
katoamalla tyhjyyteen
ihmisen muutosprosessiin,
jossa kotelo
ravistuu luomistyön
lopputuloksena neitseellisen
sieluun
haluan polvieni
notkahtavan
kauniiden sanojen
painosta aivan
kuin ne syleilisivät
lämpimyydellään
miten kaikki on
sidoksissa,
tiheäsilmäisen verkon
ominaista
vahvuutta tai heikkoutta
tulinen taistelija
taiteellisessa sydämessään
luottaen uskonsa
iskevän hampaansa
kaiken pyhimmän
olemassaoloon
maahan, jota
on viljelty
rakkaudella
tekemällä
tietämyksen
tiedostamattomaksi,
antamalla ymmärryksen
uudelle ja unohdetulle
oli nähtävä
enemmän kuin
pihalla kasvava
omenapuu, maa ja
taivas voivat
olla todellisuus
kauneus ja
tapa saada sielunsa
hiljentymään luomistyön
kiihkeydestä
maailmankaikkeuden
keskipiste,
arkku
johon ei
ohikulkeva ymmärrys
tai
tiedostamattomuuden
juuri
osannut kiinnittyä
käännettävä tahdollaan
vuoroveden suunta,
pintaa syvempi
merkitys kohdata
heikkoutensa
ja tehdä
niistä meri,
joka tulvii
yli äyräiden
ja sekoittaa
käsikirjoituksen
merkit ja
tutkimattoman katseen,
joita
seurata
tienhaara,
josta ei voi erehtyä
ja kun
se liina
riisutaan silmiltä
rakkautta koetellaan
viimeisen kerran
lausumaan sanat ja
herättämään messias
sydämessä
antamaan ruumiin
lisäksi sielun
kirkkaimpaan valoon
ja tässäkö
nyt olen
loogisen järjen
ja materian yläpuolella
aivan kuin
värisokea ei näe
vihreää ja
kuule
sydämensä tykytystä
mutta miksi
tuo orjuuttava
himo edelleen
vainoaa minua
eikä paranna kateuden
märkiviä haavoja
haluamalla
tehdä kauniita
taideteoksia
pitelemällä sivellintä
höyhenissä
juomalla pulloittain
viiniä ja
leikkimällä tulella
jumalaisessa
naisellisuudessa
janoisen ja
nälkäisen sielun
raastinraudalla, jossa
miehuuden elinvoima
ei pysty läpäisemään
sitä valoisaa
pyhyyden pintaa
ja tyytyy
maallisen temppelin
kulkuporttiin
ja jatkaa rukoilua
kuninkaani
anna minulle
voimaa
herättää
eloon ihmeitä
suutelemalla
ja olla tulossa
kohti valtakuntasi
jakamatonta
epäitsekkyyttä,
josta kaikki
hyvä sikiää ja
saa perustansa
http://www.youtube.com/watch?v=tB7BK5-aUew
Niin tota...
Tässähän se minun dialemmani juuri onkin.Halu olisi kovempi kuin rohkeus antaa myöden. Minkähänlainen tämä maailma loppujen lopuksi olisikaan, jos kaikki tekisivät niin kuin sydämmessä oikealta tuntuu ja mistä tuntevat tai kokevat saavansa onnellisuutta.Maanpäällinen paratiisiko?
Tähän samaan asiaan se aiemmin keskustelemamme pelkotila omallakohdallani joskus osuu, miettiessäni tapaa tehdä asioita vähemmän stressiä ja synkkyyttä sydämessäni. En vain taida olla vielä valmis siihen mitä tie totuus ja elämä oikeastaan sanan mukaisesti otettuna tarkoittaa ja miten se valjastaa erilaisen otteen kaikkiin kysymyksiin ja tekemisiin. Ehkäpä joskus jonakin päivänä...sekin päivä koittaa.
Kiitos hmpf ja ihku ja voimia teille sen oikean tien löytämiseen ja siellä pysymiseen. "Elämä on ihmisen parasta aikaa ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus" ;)
Kumpi vai kampi . Ikäväpalstalta terveisi
Vai ei ole vielä valmis... mulla on sulle tuorempia uutisia - maailma onkin pyöreä :)))
Huomasin myös pyöreyden jatkeena, että kyllä yhteen sydämeen mahtuu vain yksi äm, ei kahta ;)
Moro
Nyt en ihan pysynyt perässä, mutta terveiset ovat aina toivottuja ja ilahduttavat mieltä.
Olin kuulevinani lähtölaukausta tuossa... johonkin uuteen suuntaan elämässäsi. Hieno runo, joka pysyi pituudesta huolimatta hyvin kasassa. Ja musa on nam.
Tuli taas mieleen niin paljon kirjoitettavaa tuosta sisällöstä, mutta mä säästän sut :)) paitsi en biisistä.
http://www.youtube.com/watch?v=ngiSiPAtlzY
Huomenta
Poistuminen omalta mukavuusalueelta sekä irtautuminen tutuista ja turvallisista ajatusmalleista, rooleista ja toimintatavoista voi avata oven johonkin suureen, pelottavaankin, mutta tunteepahan elävänsä.
Vaati syvää keskittymistä, jotta mieli ei lähde lentoon kesken runon. Sen verran pitkä oli, mutta tuttua ja taattua laatua tietenkin. Kiitän.
Hyvää alkanutta viikkoa
http://www.youtube.com/watch?v=yPqjIGuGEyU
http://www.youtube.com/watch?v=mkQb9yVFs-U