Kun olen ystävieni parisuhteita seurannut ja samoin täällä näitä keskusteluja, tulee väistämättä mieleen kysymys, miksi me naiset niin usein rakastamme ja vihaamme samaan aikaan. Ihan kuin viha ja rakkaus kuuluisivat rakkaussuhteeseen automaationa. Johtuneeko viha siitä, että emme siedä pettymyksiä, joita jokainen rakkaussuhteissaan väistämättä toiselle joskus tuottaa vai mistä oikeastaan on kysymys. Mietinpä vaan!?
Viha ja rakkaus vai viharakkaus
Ninni-Liini
2477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..turhautumisesta saattaa jopa viha nostaa päätään.
Mutta onko monikaan todella perillä tunteittensa vaikuttimista ja siitä, mitä todella oikeasti milloinkin tuntee.?
Joskus tuntuu, että olen tavannut naisia, joidenka tunnemaailma on kuin pyörremyrskyn jäljiltä - kaikki rikki. Ja jos todellakaan ei tiedosta tunteittensa vaikuttimia, niin sitä helposti sortuu syyttämään toista.
No kyllähän sen arvaa, miten siinä käy. Toinen ei ymmärrä syyttelyä ja syyttäjälle syntyy viha, kun muka syytettyyn ei pysty vaikuttamaan - hän ei huomioi, rakasta tai muuta vastaavaa. Ja jos tässä tilanteessa syytetty ei ole vahva, vaan syyllistyy ja alkaa vastasyyttämään tai jopa masentuu, niin soppa on valmis.
Ainoa vaan, että kukaan ei syö sitä..:)
Tämä oli nyt vaan yksi esimerkki, miten voipi käydä.
tunteet ovat kaikki sukua toisilleen, myös viha ja rakkaus. Kuinka voisi vihata jotain, jos se on itselle yhdentekevä? Kuinka voi rakastaa jotakuta, jos hän on yhdentekevä? Vain yhdentekeviin asioihin voi suhtautua rauhallisesti ja viileästi.