Suhteellista tai kohtuullista alkoholinkäyttöä.

Siis voiko 50 nainen kohtuullisuuden nimissä ottaa muutaman kaljan iltasella ja viikonloppuna vähän tiukempaa juomaa.

Kysyppä työterveyslääkäriltä, niin sanoo että sinulla on ongelma.
Jos pitää ottaa muutama kalja iltasella, niin sinulla on riippuvuus.

Kohtuudelle ei ole yleistä mittaa. Terveys on eräs lähtökohta minkä perusteella kohtuutta voi arvioida. Päivittäinen alkoholinkäyttö on viisikymppiselle naisihmiselle selvä terveysriski.

Jos nainen ottaa töiden jälkeen kaljan ja viikonloppuna vähän kossua on hän silloin juoppo, jos sen tekee mies, niin hän on MIES.

Myrkkyhän tuo alkoholi on, mutta ei hätää meillä on maksa. Evoluution myötä meillä, kuten monella eläimelläkin, on säilynyt kyky hyödyntää alkoholikäyneitä elintarvikkeita. Ei alkoholissa mitään luonnotonta ole. Eihän sitä tarvitse räkäposkella kitata. Kohtuullisista määristä ei ole useimmille haittaa.

Mikä on kohtuus, riippuu ihmisestä. Kun naisen estrogeeni tasot ovat jo laskeneet huippu lukemistaan, niin maksa pääsee siltä osin vähemmällä, ja alkoholin sietokyky paranee. Jos kuitenkin on jokin lääkitys, niin se jo kuormittaa maksaa, ja alkoholin käyttö on sen päälle lisäkuorma.Toisaalta, kun maksalla on pientä puuhaa, se ei ehdi hajottaa estrogeeneja yhtä nopeasti.

Alkoholiin liittyi paljon tunnetason paheksuntaa jo pieniäkin määriä kohtaan. Yhtälailla voisi kysyä, onko kaikki ihmisten syömät lääkkeet tarpeellisia. Lääkärin reseptilläkin voi saada aivan turhaa kamaa. Niin, jos puhutaan nimenomaan naisista, niin vois esittää myös kysymyksen, kuinka paljon sokeria ylipäätään nainen voi käyttää. Veren sokerimolekyylit kun kiinnittyvät kollageenisoluihin ja estävät niitä jakautumista, eli iho rypistyy. Tossa eilen kuuntelin, kun viis-kuuskymppiset rouvat kehuskelivat pullan ym sokeriroskan leipomisillaan. Ihmiset tekevät paljon ei niin terveellisiä asioita. Osaa niistä paheksutaan, osaa arvostetaan aivan syyttä. On tunneasia, kumpaa pitää turmiollisempana hillomunkin syöntiä vai oluen juontia, vai peräti molempia.

Tarina kertoo yli 80 vuotiaasta vaarista joka oli ollut lääkärin tarkastuksessa.
Lääkäri oli kysynyt alkoholin käytöstä ja vaari oli sanonut joka ilta ottaneensa viskipaukun.
Lääkäri oli varoitellut, että siitä voi tulla tapa. Vaari tähän vastasi, että ei ole vielä tullut, vaikka oli näin tehnyt jo yli 50- vuotta.

Mielestäni muutaman kaljan ottaminen iltasella, jos ne ovat alkoholipitoisia, oli sitten mies tai nainen kyseessä on jo alkoholistin merkki.

Kun lääkäri kysyi tutultani hänen alkoholin kulutuksestaan, tuttuni sanoi että ottaa iltaisin tv:tä katsellessa lasin pari punkkua, niin lääkäri sanoi että on alkavan alkoholismin merkki, jos joka ilta on juotava, ja kyse oli muutamasta lasillisesta.

Muutama kalja on verraten suhteellinen käsite.

No, monen lääkärin mukaan yksi annos (4 cl) alkoholia per vuorokausi on terveellistä. Mutta onko väliä sillä, missä muodossa sen nauttii: paukkuna, pullollisena keppanaa, tai esimerkiksi parina pilsuna/lonkerona?

No, ei se sukupuolesta ole kiinni. Yhtä lailla naisella on oikeus ajautua alkoholistiksi kuin miehelläkin:)

Mielipiteesi kohtuullisuudesta tuntuu ihan kohtuulliselta. Kohtuullisuuden raja taitaapi kyllä olla aika häilyvä. Helposti runsastakin kulutusta itse pitää kohtuullisena, mutta nyt on pakko myöntää, että kohtuullisuuden raja on ylitetty aikoja sitten. Kaljan tissuttelu on vuosien myötä pikkuhiljaa lisääntynyt ja on viime aikoina ollut niin runsasta, ettei ole kaikkea kehdannut lähikaupasta ostaa, ja välillä terävämpääkin lisäksi.

Sainkin aloitettua ryhtiliikkeen. Tammikuun ajan sikspäkki vain saunapäivinä, muina ei yhtään. Helmikuussa sixpäkki vain lauantaisaunassa, kahdessa arkisaunassa yksi Radler. Tuo jos onnistuu, olen tyytyväinen. Sixpäkki viikossa omasta mielestäni olisi reilusti kohtuukäytön puolella. Ja siitäkin voisi tietysti vielä panna paremmaksi, .

Tuossa oli vaarin tarina ja joitain kommentteja alkoholismista. Missähän sekin raja mennee alkoholismin ja tavan välillä. Olen jo itseäni alkoholistina pitänyt. Yllättävän helposti nuo kaljattomat arki-illat kuitenkin menneet. Ensimmäinen oli vaikea. Tai ei niinkään ilta, koko päivän kävin henkien taistoa, että menenkö jo tänään kauppaan, että saan illaksi kaljaa. En mennyt ja ei se ilta enää niin vaikea ollutkaan. Se oli oikeastaan yllätys, ja myös helpotus. Oliko se jokailtainen tissuttelu sittenkin enempi tapa kuin riippuvuus.

Raivoraittiiksi en pyri mutta käsistä karanneen mopon aion ottaa haltuun ja tulla taas kohtuukäyttäjäksi.

Naisen näkemys miehen kohtuullisuuden suhteettomuudesta.

Tapani on ollut nauttia lauantaisin, saunan jälkeen kaksi olutta ja kaksi drinnkiä.
Vaimoni mielestä se on kohtuuttoman paljon.
Minusta se on suhteellisen kohtuullista.