Moikka. Haluaisin kysyä teiltä yhtä juttua. Mulla on pikkusisko, joka on syntynyt v.1990.
Hän ja hänen poikaystävänsä (19v) ovat nyt menneet kihloihin. Sanoin mun pikkusiskolle,että sä oot vielä kakara, toi ei kuulu vielä sun elämään. Se vaan sanoo että se rakastaa sitä. Ottakaa kantaa... Kohta se menee naimisiin.
Hän ja hänen poikaystävänsä (19v) ovat nyt menneet kihloihin. Sanoin mun pikkusiskolle,että sä oot vielä kakara, toi ei kuulu vielä sun elämään. Se vaan sanoo että se rakastaa sitä. Ottakaa kantaa... Kohta se menee naimisiin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
No ei kihloihin menolla ole nykyään mitään juridista merkitystä. Jengihän menee kihloihin ja purkaa kihlauksia tämän tästä. Ei se sen kummempaa ole kuin muutenkaan seurustelu.
Anna sen mennä ja olla sen "miehensä" kanssa, jos ne sopii yhteen niin sit jees, jos ei niin kyllä ne eroavat ennen naimisiin menoa.
On se jo kumminkin 19 eli vuoden yli täysi-ikäinen, kyl sen ikäisellä pitäs olla vähän käsitystä tästä maailmasta. Eri asia olis jos se olis 16.
Hehheh, näin käy kun lukee liian nopeasti. Jos siskos on tosiaan 15, niin sitten se on kyllä aika tenava. Sitäpaitsi, seksihommissa suojaikäraja on 16, joten kihloihin meno on aika aikaista. Ihmettelen sitä jätkää.
Aika hätiköityähän tuo on, ja minusta outoa käytöstä 19-vuotiaalta täysi-ikäiseltä (ei sillä että ikä henkistä kypsyyttä tarkoittaisi). Jos molemmat olisivat 15 v. niin sen voisi jo lyödä leikiksi, mutta täysi-ikäisellä on velvollisuus ottaa vastuu.
Minä haluaisin myös huomauttaa, että seksi 15 vuotiaan kanssa on alaikäiseen sekaantumista, ja rangaistava teko. Tästä kannattaisi tälle poikaystävälle hiukan huomauttaa.
Näin vähän kyynisenä ihmisenä väkisin tulee mieleen, että tämä 19-vuotias jätkä "kihlasi" tyttö-lapsen vain saadakseen helpommin "pesää".
"Kyllähän me nyt voidaan harrastaa kun ollaan kihloissakin..."
Toivon todella olevani väärässä!
Huhhuh, taas minä idiootti avaan suuni ja saan todennäköisesti halveksuvan viestiryöpyn niskaani sen ansioista. En silti malta olla hiljaa. =)
On totta että jos aikuinen ihminen harrastaa seksiä alle 16-vuotiaan kanssa niin se on rikos ja sen vuoksi siis rangaistava teko. Mutta aina ei kannata pykälien mukaan puuttua ihmissuhteisiin, JOS suhde vaikuttaa järkevältä ja turvalliselta. Tietysti tässä isosisarusten ja vanhempien kannattaa ehkä seurailla tilannetta.
Itse aloin 14-vuotiaana seurustella 23-vuotiaan kanssa.
Hui kamala! Sehän on pedofiili! Sairasta! Hyi helvetti!
Typerä muoti tuo teinikihlautuminen. Tässäkin tapauksessa kyse on luultavasti siitä, että toinen (luultavasti tämä tyttö) on keksinyt, että hei, mennään kihloihin! Sitten on hankittu sormukset ja ajateltu, että nyt ollaan kihloissa ja seurustelu on vakavaa.
Oikea kihlaus tapahtuu niin, että toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi. Kyseessä on siis avioliittolupaus, ei mikään sormustenvaihtorituaali.
Myöhemmin nämä teinikihlautuneet kakarat sitten ihmettelevät tällaisilla palstoilla, että miksi mies ei kosi. No ei tietenkään kosi, kun kerran ollaan jo kihloissa! Että kannattaisi miettiä ajoissa, mitä se kihlautuminen loppujen lopuksi tarkoittaa. Itse en pidä teinikihlauksia aitoina kihlauksina. Eikä se ole pelkästään iästä kiinni, vaan siitä, että teinit harvemmin tosissaan suunnittelevat avioliittoa.
Toivottavasti tämä naurettava teinikihlausmuoti menee pian ohi. Sitoutua voi ilman kihlaustakin. Kosinta kannattaa jättää siihen vaiheeseen, kun ollaan seurusteltu (ja mielellään asuttukin yhdessä) jo pitkään ja ollaan ihan tosissaan menossa naimisiin.
Ja kuten edellisetkin kirjoittajat ihmettelen tuota 19-vuotiasta poikaystävää, joka sekaantuu alaikäiseen. Ei taida olla henkisesti kovin kypsä kaveri. Tuosta voi ilmoittaa poliisille, mikäli harrastavat muutakin kuin kädestäkiinnipitämistä.
no joo, olin typerä murrosikäinen 15-vuotias, silloinen mies oli 22-vuotias, seksiä harrastettiin alusta asti, enhän minä siitä paljoa nauttinut, kun olin pelkkä pentu, toivottavasti muut ei alota liian aikaisin seksiä, tiedän moniakin aikaisin kihlautuneita, ei ole kestäneet. Nykyään olen kihloissa ihanan miehen kanssa ,joka on 4 vuotta minua vanhempi ja naimisiin ollaan menossa. Jälkeenpäin tuosta edellisestä suhteesta olen ihmetellyt, että mitä jätkä näki minussa. Iän? Nyt sillä on 9 vuotta nuorempi uusi tyttöystävä, tosin täysi-ikäinen.
Ei taida mennä muoti ohi. Itse olen 28 ja sillon kun olin yläasteella jotkut olivat "kihloissa". Ei tainnut kukaan heistä päätyä naimisiin "kihlattunsa kanssa.
Muutoinkin kihlauksen merkitys on muuttunut ja hämärtynyt ihmisten mielissä. Ei vain teinien.
Moni on ollut useasti kihloissa, mutta ei yhtä usein naimisissa kuitenkaan. Mitä se kertoo? No onneksi ainakin sitä, että tulivat järkiinsä ennen "papin aamenta".
Outoa käytöstä tosiaan 19 vuotiaalta, mutta ehkä hänkään ei ole vielä kypsynyt.
Muuten samaa mieltä, paitsi tästä mitä kirjoitit sulkeissa:
"Kosinta kannattaa jättää siihen vaiheeseen, kun ollaan seurusteltu (ja mielellään asuttukin yhdessä) jo pitkään ja ollaan ihan tosissaan menossa naimisiin."
Miten niin mielellään asuttu yhdessä? Kuuluuko mielestäsi avioliittoa edeltää jokin "koeasuminen"? Minä koen tämän asian niin, että yhteen muutto on jo varsinaisesti se (pitkän) harkinnan tulos, yhteisen elämän aloitus, eikä enää mikään kokeilu, joten siinä yhteydessä on luontevaa viettää sitten häitäkin jos ylipäätään on viettääkseen.
En käsitä sellaista ajattelutapaa, että kumppania tai yhteiseloa "kokeillaan" avoliitossa vuosikausia, ja sitten vasta vietetään häitä, ikään kuin päätös yhteisen taipaleen alkamisesta tapahtuisi vastaa siinä vaiheessa. Vai onko se niin? Kokeilevatko ja epäilevätkö ihmiset toisiaan niin, etteivät saman katon alle muuttaessaan vielä tiedä, haluavatko todella kyseisen ihmisen elämänkumppanikseen vai eivät? Kysymys on kieltämättä retorinen, koska tiedän, että monen mielestä yhdessä asuminen on hyvä tapa tutustua uuteen ihmiseen. Jos tutustumisen tulos sitten onkin ero, avoliitosta eroaminen on varmasti paljon ikävämpää ja käytännössä hankalampaa kuin seurustelusuhteen purkaminen. Mutta tämä menikin jo kauas alkuperäisestä aiheesta...
Kyllä avoliitto on mun mielestä hyvä juttu ennen mahdollista avioliittoa. Siinä TODELLA oppii tuntemaan kumppaninsa. On aivan eri asia seurustella ja säilyttää se oma koti, kun jakaa kaikki toisen kanssa. Siinä huomaa onnistuuko yhteiselo vai ei. Itse asuimme sulhaseni kanssa eri paikkakunnilla kun tapasimme, seurustelua kahden kaupungin välillä kesti lähes 3 vuotta. Sitten muutimme saman katon alle, mutta en todella olisi ollut valmis naimisiin siinä tilanteessa. Yhteiselo on sujunut onnellisesti parin vuoden ajan. Olemme kihloissa ja häät ensi kesänä.
Kirjoitit "Jos tutustumisen tulos sitten onkin ero, avoliitosta eroaminen on varmasti paljon ikävämpää ja käytännössä hankalampaa kuin seurustelusuhteen purkaminen." Entäpä jos avoliittoa ei olisi, todellinen tutustuminen ja yhteen muuttaminen tapahtuisi avioiliiton kautta. Ja siinä vaiheessa huomaa ettei juttu toimi... Se vasta hankalaa on...Siinä on jo juridiset "paperisodat", puolen vuoden harkinta-ajat ym... Enkä tarkoita että pitäisi heti luovuttaa jos tulee ongelmia, joskus yhteiselo ei vaan kertakaikkiaan suju...
mun mielestä tuon alaikäisen vanhempien pitäisi ottaa kantaa asioihin ja laittaa leikille loppu. että lapsi menee kihloihin... seurustella voi ilman kihlojakin.
kuten joku toinenkin sanoi, pelkään pahoin, että poika on kihlannut tytön "pahat"mielessä. toivottavasti joku järkevämpi puuttuu asioihin ja nopeasti.
Syntynyt 1990 eli on siis n. 14? (mikä vuosi nyt on? Joo oli se niin) Poika on kuitenkin jo 19, ikäeroa on paljon tuossa iässä.
No onhan näitä teinikihlauksia. Tosin suuriosa heistä ei ole ajatellutkaan naimisiin menoa... Mutta ehkä kannattaisi vaikka jutella, että mitäs mieltä he ovat kihlauksesta. Mitä se heille merkitsee ja miksi menivät kihloihin. Ovatko he muka lupautuneet menemään naimisiin? Kauanko he ovat seurustelleet? Sitä on turha puhua tuon ikäiselle rakastuneelle järkeä. He ihan oikeasti uskovat, että toinen on se oikea ja tämä on suurta rakkautta ja ovat tarpeeksi aikuisia.
No jotkut pyöräyttävät vauvankin 16 vuotiaana, joten kihloihin meno lienee pienempi paha.
Ja ihan heti he ei kai onneksi edes pääsekkään naimisiin, mikäs on ikäraja poikkeusluvalla? Ja sitä ennen suhde on voinut jo kuivua kasaan... Vaikken haluaisi olla mikään kyynikko, mutta tuossa iässä harvalla on vuosia kestäviä suhteita. Jollakin tietysti on.
Sun pikkusiskos on siis ilmeisesti kasiluokalla, jos oikein laskin? Itse menin kihloihin kasin ja ysin välisenä kesänä, riparin aikoihin. Aloin sillon syömään e-pillereitä ja seksistä nautin kun alkuvaikeuksista päästiin. Tossa ylempänä joku oli todennu ettei nauttinu seksistä koska oli kakara, mutta mä kyllä sainkin alusta asti. No, väliäkö tuolla.
Jätkä oli mua pari vuotta vanhempi ja me oltiin täydellisesti toisissamme kiinni (liiankin, kaverit unohtu). Vanhemmat "nauro" meidän kihlaukselle, eivätpähän suuttuneetkaan. Me sovittiin hääpäivä kesälle 2003 (mitä ei sit koskaan tullu) ja ihan tosissani ajattelin viettää loppuelämäni tän miehen kanssa. Meidän suhde kaatu 4,5 vuoden jälkeen mustasukkasuuteen ja väkivaltasuuteen, en kestäny että mua lyötiin. Sitä vaan haluan sanoa, että jotkut hyvin nuorenakin solmitut suhteet voi kestää. Siskos on ehkä menny kihloihin sen takia et saa näytellä sormusta kavereille, ehkä siks että tosiaan välittää siitä jätkästä. Tuskin se heti on menossa naimisiin, tarviihan siihen presidentin luvankin jos on alaikänen.
Ja monet 14-vuotiaat on todella kehittyneitä, en ihmettele yhtään miksei 19-vuotias jätkä vois sen kaa olla. Varsinkin jos ootte maalta.. Olin nimittäin käymässä maalla 14-vuotiaana ja 25-vuotias mies yritti mua sänkyyn. Siellä se oli ihan normaalia, ikäeroista ei puhuttu.
No, mun häät on sit ens kesänä, unelmieni miehen kanssa joka ei satuttais mua ikinä. Älä turhaan stressaa siskostas, kunhan käyttää ehkäsyä ettei tuu vauvoja:)
Joo mun maalaisserkuista moni on saanut lapsen jo 18 vuotiaana ja joku jopa 16 vuotiaana! Ja heidän äitinsä myös. Monestihan, jos äiti on saanut nuorena lapsen niin hänenkin lapsensa saa. Oli kokemukset millaiset vaan ja vaikka äiti olisi varoitellut. Nää serkut on kyllä olleet kaikki paitsi yksi lapsen isän kanssa jo vuosia. Tää joka oli lapsen saadessaan 16 on nyt ollut 15 tai 16 vuotta.
Mutta en kuitenkaan suosittelisi lasten hankintaa enkä edes naimisiinmenoa kovin nuorena! Itse en ainakaan voinut kuvitellakkaan! Eka poikaystävä oli vasta 15 vuotiaana ja me vain pussailtiin... Jotkut menee sänkyyn jo 13 vuotiaana. En koe itseäni kuitenkaan mitenkään jälkeenjääneeksi... Eikä ole harmittanut. Kyllä sitä ehtii. Ja vaikka joku 14 vuotias olisi ikäistään kypsempi, on hän silti vielä lapsi. Eikä valmis naimisiin. Eihän sen ikäinen saa (Suomessa) ajaa edes autoa tai juoda alkoholia... Lain mukaan.
Kunhan nää nuoret muistas sen ehkäisyn (joka monelta unohtuu) ja vois odottaa sitä naimisiin menoakin kunnes on 18. Miksi on oltava naimisissa tai kihloissa? Voi sitä muutenkin seurustella. Aikuiset on asia erikseeen. Ja voihan ne suhteet kestää, mutta aika harva on lapsuudenrakastettunsa kanssa loppuelämänsä. Ja jos kerta on koko elämä aikaa niin mitä se muutaman vuoden odottelu haittaa?
Ei nyt sentään mene niin, että maalla olis vain vapaamielistä. Itse olen maalta ja ei meidän seuduilla yksikään tyttö pamahtanut paksuksi teini-iässä tms. Kyllä ne oli ne keskustan ja kaupungin tytöt, jotka kulki fritsut kaulassa nopeasti vaihtuvien kumppanien tekosina (ties kunka paljon vanhempien kumppanien) ja tuli isoissa farkkuhaalareissa iso maha pystyssä kouluun sitten ysille. Eli ei sitä voi sanoa, että sitä maalla ja sitä kaupungissa. Se on vaan tapauskohtaista ja sä olet törmännyt siihen maalla ja mä kaupungissa.
Joo, ei ollu tarkotus loukata ketään, enkä tarkottanu etteikö kaupungissa tultais paksus, tarkotin että maalla otetaan ehkä yleisemmin eri ikänen kumppani. Siis mun kokemuksen mukaan. Oon kyllä itsekin todella pienestä kaupungista kotosin, joskaan en ihan maalta.
Ja sulle Hidastelija, en osaa vastata miksei sitä vois odottaa. Niin, miksei? Kaikenlaista tulee tehtyä ehkä sen takia, että se "tuntuu hyvältä", eikä tuu ajateltua et voitashan odottaa. Ehkä tää on osa sitä nuoruuden ajattelemattomuutta:)
Tässä on myös se pointti, että kukin tekee niin ku parhaaks näkee. Mä oon nyt 25 ja haluan mennä naimisiin, olen myös varma että mieheni sitä haluaa. Samanikäinen tuttavapariskunta on ollut yhdessä 8 vuotta, eivätkä ole edes kihloissa. Kirjotin omia kokemuksia kertoakseni tyttö1987:lle, ettei ehkä kannata niin murehtia pikkusiskon kihlausta tai sen jätkän motiiveja!
En nyt ehkä ihan sitä tarkoittanut!! Ja onhan esim. tuolla missä serkkuni asuu esim. hyvin paljon uskovaisiakin ja "vanhoillisia" ihmisiä.
En tarkoittanut vapaamielisyyttä vaan ehkä sitä, että asiat tehdään aikaisemmin. Kypsytään aikaisemmin tms. En tiedä... Ja maalla myös lapsia on usein enemmän kuin yksi tai kaksi. Näilläkin esimerkkitapauksilla viides tulossa ja toisella on nyt 8. No yhdellä on vain kaksi.
Mutta voi olla, että olen väärässä. Tämä nyt oli vain ajatukseni asiasta. Ja tuli mieleen tuosta yhdestä kirjoituksesta, jossa mainittiin maaseutu.
Että en mitään pahaa tarkoittanut ainakaan!
Lisäyksenä se, että mainitsin isän olevan edelleen kuvioissa ja heidän olleen yhdessä useita vuosia. Eli ei ollut kyseessä mikään yhden yön juttu tms. josta on "paksuksi pamahdettu"...
No yksi oli erilainen tapaus, mutta nämä muut.
Jaa... oliko kommentti ees mun kirjoitukseen kohdistettu? No kuitenkin... ettei tule väärinkäsityksiä!
Vielä jatkan...
Kaikki tekee toki niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta, kunhan ei loukkaa toista osapuolta. Mutta en olisi ihan 100%:sti sitä mieltä, että tämä pätisi jonkun niin nuoren kuin 14-vuotiaan kohdalla. Ei kaikki ole silloin niin kypsiä ja tiedä mitä tekevät ja voivat katua tekojaan myöhemmin jne. Haluja varmaan on, mutta järkeäkin olisi hyvä käyttää. Ei aina voi tehdä sitä mikä sydämessä tai muualla tuntuu hyvältä. Kyllä vanhemmilla (siskoillakin) on oikeus ja velvollisuus huolehtia, että heidän lapsensa ei tee tyhmyyksiä.
Jotkut voivat luulla olevansa rakastuneita. Osa suhteista toki voi kestääkkin. Itse joskus olin ihan varma, että joku on se oikea ja olin rakastunut korvia myöten. Ja todella uskoin, että se on rakkautta vaikka se oli jotain muuta. Ja kaikkea hölmöä tuli tehtyä teininä. Ja ajatteli silloin olevansa niin aikuinen. Nyt nuo toilailut naurattaa ja osa hävettääkin. Tietyt asiat "kuuluu" nuoruuteen ja sitä voi toilaillakkin. Mutta jotkut asiat voi vaikuttaa nuoren tulevaisuuteen ym. sen verran paljon, että ei niitä voi vaan ohittaa "no nuoret nyt on sellasia" ja "antaa niiden kokeilla" jne.
Niin Hidastelija, luulen et toi kommentti ei ollu sulle tarkotettu. Siis siitä maaseudusta. No, samapa tuo.
Ihmettelen, että kirjotat "jotkut asiat voi vaikuttaa nuoren tulevaisuuteen". Me puhuttiin vaan kihlauksesta, eikö? Totta kai jotkut asiat vaikuttaa ja saattaa vahingoittaa, mutta miten kihlaus vois vahingoittaa? Särkyneen sydämen voi saada, mutta elämä on oppimista ja viisastumista, jotkut asiat tulee opittua kantapään kautta. Kuka meistä olis eläny nuoruutensa niin ettei katuis mitään? Musta sä lähdit vähän hakoteille kun kirjotit yleisesti asioista ja siitä että vanhemmilla on velvollisuus huolehtia. Noihan on itsestäänselvyyksiä, kysymys oli siitä kuinka vahingollista on 14-vuotiaan kihlautuminen!
Ehkä kirjoitukseni tosiaan koski muutakin asiaa. Ja vähän rönsyili ja kun tuossa alettiin kirjoitteleen jo teiniraskauksista jne. Mutta jos palataan alkupisteeseen niin... Eihän kihlaus nyt vaarallista ja kovin vahingoittavaa ole. (tosin yksi asia voi johtaa toiseen jne.) Mutta kyllä kai sitäkin kannattaisi harkita oli nuori tai vanha. Enkä pidä pahana jos vanhemmat juttelee asioista lastensa kanssa. Ja yrittää puhua järkeä päähän. Meneekö se perille, niin se on eri juttu, mutta ainakin on yrittänyt. Toisia kun kieltää niin innostuvat vaan enemmän. Naimisiin 14-vuotiaana ei voi mennä mikä olisi isompi juttu kuin se kihlaus. Kirjoituksessa muistaakseni oli jokin maininta naimisiin menosta.
Mutta kyllä mua itseäni harmittaisi, jos olisin monta kertaa ollut kihloissa. Tai jopa naimisissa.
Vaikka aika moni tosiaan tekee kaikennäköistä nuorena ja katuu niitä tai sitten ei.
Tuollainen ikäero on jo laitontakin! Seksuaalinen kanssakäyminen tuollaisella ikäerolla, varsinkin kun toinen on täysi-ikäinen, on lailla kielletty. Uskon silti ettei heidän rakkautensa todellisuudessa kauaa kestä. Siskosi on kuitenkin vielä niin nuori!
joo.
ajattelin vastata, olen 16-vuotias tyttö, ollaan jätkäkaverin kanssa oltu pari vuotta yhdessä,se on 18,ja tavattiin rippileirillä. melkein asutaan yhdessä ja muutenkin menee hyvin, ei riidellä, ollaan oltu kihloissa nyt noin puoli vuotta tarkoituksena mennä naimisiin, ja itse ainakin pidän meidän suhdetta tosi vakavana, ja oon ihan tosissaan siinä mukana, niinku mun poikaystäväkin. vanhemmat kaverit, yli parikymppiset, jotkut lähellä kolmeakymmentä on sitä mieltä että meidän suhde on paljon syvempi ku monien niiden. mulla on ollu aikasemminkin "suhteita" ja osaan tehdä selvän eron aikaisempien ja nykyisen välille.
seksiä ollaan harrastettu lähes alusta lähtien, mä jo aiemminkin ja nautin siitä oikeasti. monessa paikassa toitotetaan, etteivät nuoret tiedä mitä on hyvä seksi. mä olen sitä mieltä, että se on hyvää silloin kun molemmat siitä nauttii. seksin laatu voi huomattavasti parantua, ja myöhemmin tuntuu siltä ettei aikaisemmin koettu seksi ollu ollenkaan hyvää, mutta entäpä sitten. hyvä asiahan tässä on, että parannusta on tapahtunut.
kihloihin mentäessä mietimme kauan kihlojen merkitystä. sillä jos oikeasti rakastetaan toisiaan, miksi siitä tarvitsee jonkun todisteen, miksi sanat eivät riitä? jos haluaa pitää kihlauksen salassa, tai vain kahdenvälisenä juttuna, kunnioitan sitä, koska usein kihlauksesta vain halutaan kertoa kavereille, varsinkin teini-iässä. mutta mitään pahaakaan en näe kihlauksesta kertomisessa, päinvastoin.
Ollessani yläasteella (noin 10 vuotta sitten) oli jo silloin valtava kihlausbuumi kaveripiirissäni. muistan kuinka 8 luokalla kihlautui ainakin 4-5 kaveriani..useat näistä pareista pysyivät yhdessä lukion loppumiseen asti, mutta kun jatkokoulutus ja elämän muut uudet tuulet puhalsivat kaikki näistä pareista erosivat..
Miettikää hyvän nuoret vähän pidemmälle...ja pitäkää ainakin huoli ettette ala tekemään lapsia..Aikuisiän saavutettuaan ja alettaessa miettimään jatkokoulutusta yms..voi seurustelun jatkuminen olla hieman vaikeaa..