Hei,
tällainen on tilanne: Eronneet henkilöt menivät naimisiin. Äidillä entisestä liitosta kaksi lasta, isällä yksi, joka puolestaan asui isän ex-vaimon kanssa. Uudesta liitosta syntyi 3 lasta. Yhteensä 6 lasta siis.
Äiti kuoli, silloin pesänjakoa ei tehty. Isä kuoli 20 vuotta myöhemmin, ei testamenttiä. Miten tässä tapauksessa perinnönjako tapahtuu?
tällainen on tilanne: Eronneet henkilöt menivät naimisiin. Äidillä entisestä liitosta kaksi lasta, isällä yksi, joka puolestaan asui isän ex-vaimon kanssa. Uudesta liitosta syntyi 3 lasta. Yhteensä 6 lasta siis.
Äiti kuoli, silloin pesänjakoa ei tehty. Isä kuoli 20 vuotta myöhemmin, ei testamenttiä. Miten tässä tapauksessa perinnönjako tapahtuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äidin perintö 2 3:lle ja isän perintö 1 3:lle, eli uuden liiton yhteiset lapset ja puolisoiden aiemmat lapset (sisarpuolet) ovat perimyksessä tasa-arvoiset.
Toivottavasti erotessa on tehty myös ositussopimukset, ettei ex-puolisotkin tule pesien osakkaina sekaan ja vanhat eron aikaiset varallisuudet pitää sumplia.
Äidin kuoltua on laadittu perukirja, jonka perusteella saadaan selvitettyä ositus lesken (isän) ja äidin perillisten (lasten) välillä, että äidin perintö voidaan jakaa.
Edellisen ohella selviää mitä hautaus ym. maksujen jälkeen jää isän perillisille.
Nuo omistukset selvitetään erojen/kuolemien ajalta (osituksen peruste), mutta myös äidin jättämä perintö arvostetaan jako päivän arvoilla, ei siis perukirjan arvoilla. Jos on avioehto tai puolisoiden saamaa lahjaa/perintöä on seurannut avio-oikeuden poisto, niin se vaikuttaa ositukseen ja mahdolliseen tasinkoon.
Molemmat pesät (äiti ja isä) käsitellään siis erikseen ja suunnilleen näin hommeli menee paperille, mutta parasta on palkata asiantuntija avuksi.
Juuri noinhan se menee. Pahimmillaan on tehtävinä toimituksina, perunkirjoituksen jälkeen, 3 eri ositusta (jos ex-puolisotkin roikkuvat vielä mukana) ja 2 perinnönjakoa. Lakimiehen käyttäminen papereiden laatimiseen on suositeltavaa.
Exät eivät ole kuolinpesän osakkaita!
Olisko sulla perusteluja? Käsitykseni on, että ellei avioerossa ole tehty omaisuudesta ositussopimusta, niin exälläkin on intressinsä kuolinpesässä. Ositusperuste (erohakemuksen rekisteröinti) ei tietääkseni vanhene koskaan.
Hiljakkoin luin myös joltain palstalta lainhuudatuksen tyssänneen vuosikymmeniä vanhan osituksen puuttumiseen, vaikka perintöverotus, perinnönjako ja pankkitilien lopetukset olivat menneet läpi asiaan puuttumatta.
Nimenomaan näin. Isäni kuoli joitakin vuosia sitten. Oli ollut naimisissa äitini kanssa yli 40 vuotta, mutta ennen avioituimistaan äitini kanssa hän oli ollut muutaman vuoden kestäneessä avioliitossa toisen naisen kanssa. Tuo ex oli vielä elossa. Perunkirjoituksen hoitanut oikeusavustaja oli hyvin tarkkana siitä, onko ositus tehty avioeron jälkeen silloin puoli vuosisataa sitten, ja sanoi että jos sitä ei ole tehty, niin ex on isäni kuolinpesän osakas.
No eihän meillä tietenkään mitään osituspaperia ollut esittää. Homma ratkesi sitten koska selvitimme että kyse oli kahden parikymppisen liitosta jossa molemmat olivat köyhiä liittoon tullessaan eikä erotessa ollut sen enempää omaisuutta ja kumpikin otti omat kamansa.
Joten isäni perukirjaan merkittiin sitten että ositus ensimmäisen avioliiton jälkeen oli "käytännössä tehty".