Eilen kävin alkutarkastuksessa kaihileikkaukseen. Kovin tuntui positiiviselta lääkäri joka laittoi mahdollisimman pian leikkaukseen ja sanoi että näköni tulee kohentumaan huomattavasti heti eka päivästä lähtien. Ketä muita on ollut kaihileikkauksessa, olisi mukava kuulla kokemuklsistanne.
Samalla mietin kotimatkalla eilen mitä tärkeää nää aisit on ja jos jostain tarvis luopua niin ei se ainakaan näkö olisi. Olisko silloin parempi olla kuulematta ihan kaikkea?
Samalla mietin kotimatkalla eilen mitä tärkeää nää aisit on ja jos jostain tarvis luopua niin ei se ainakaan näkö olisi. Olisko silloin parempi olla kuulematta ihan kaikkea?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Omalta kohdalta auttoi ja niin on muutkin sanoneet.Toimenpide on nopea, siitä vaan jos lääkäri on sitä mieltä.
Tästä on kiva lähteä eteenpäin kiitos kannustuksesta :)
en oo ollu leikkauksessa
mutta monelta oon kuullu
että ihan simppeli homma
kuulo ja näkö hmmmm...
ehkä kumminkin näkö olis tarpeellisempi
sitä kun on tarkkanäköinen
näkee ihmisestä kun se puhuu
tarkoittaako se sitä
tietysti jos olis kuuro niin sen toisen pitäs kirjoittaa
mutta siitäkin huolimatta silmistä näkee.
Kuuloaisti on tietenkin tärkeä myös, mutta valita ikuisen yön ja hiljaisen maailama välillä...
Jos olisi pakko valita, kyllä näön valitsisin. Pystyisi lukemaan tekstiä, esim tekstiviestejä, näkisi telkkarista ohjelmia jne. Minulla on nytkin jo huono kuulo, käytän kuulolaitetta. Telkkarista katson vain ne missä on teksti. Tosin, jos viitsisin laittaa kuulolaitteen korvaani kuulisin puheenkin, en vain aina viitsi. Ja jos kuuntelisin ilman kuulolaitetta, pitäisi telkkari olla niin kovalla, että naapurit häiriintyy. Sitä paitsi olen jo tottunut äänettömään telkkariin, jos laitan siihen ääntä, se häiritsee minua. Vain uutisiin laitan ääntä.
Huomenta Paloma@
Kyllähän leikkauksiin meno pistää mietityttämään mikä on tärkeää mikä taas ei.
Kun sain tietää rintasyövästäni taistelin kahteen otteeseen rintani säilyttämisen puolesta ja taistelu kannatti en menettänyt sitä.
Kävin kaksi kertaa rasvaimussa, jolla rinnan arpea parannettiin. Edessä olisi ollut kolmas, jonka peruin. Samoin peruin polvileikkauksen ja sappikivileikkauksen.
Kerran mökkiä siivotessani katosta tipahti sahanpuruja silmilleni. Jouduin menemään päivystykseen koska tunne vasemassa silmässäni oli kiusallinen.
Silmistäni ei löytynyt mitään, mutta omituinen musta pilvi leijaili peittäen välillä näkökenttääni. Menin yksityiselle lääkärille. Hän kertoi sen olevan vanhuuden tuoma hyvin luonnollinen oire. Ihmettelin kuinka se nyt yhtääkkiä sen sahanpurun takia ilmestyi, en uskonut lääkäriä.
Pari viikkoa nuo pilvet leijailivat silmissäni ja sitten hävisivät. Silmässä oleva vaiva on kiusallinen en haluaisi menettää näköäni vaikka olen valmis taistelemaan muitakin kehon toimintojen menetyksiä vastaan.
Kyllähän leikkauksiin meno pistää mietityttämään mikä on tärkeää mikä taas ei.
Kun sain tietää rintasyövästäni taistelin kahteen otteeseen rintani säilyttämisen puolesta ja taistelu kannatti en menettänyt sitä.
Peruin polvileikkauksen, koska glucosamin teki leikkauksen tarpeettomaksi. Polvestani ei lääkärin mukaan olisi koskaan tullut niin hyvää kuin se tänä päivänä on. Peruin sappikivileikkauksen koska pystyn hallitsemaan sitä ruokavaliolla eikä oireita ole enää ollut.
.
Sorry, tuli kahteen otteeseen tuo etuosio kirjoituksesta koska muutin sen jälkiosioksi enkä muistanut poistaa etuosiota ; (
Kaihileikkaus on pikku toimenpide, melkein kuin kaupassa käynti
Huomenta korpeen :)
joo ilman muuta toi rintasyöpä on paljon dramaattisempi ja varmasti on ajatteluttanut paljon; teit oikean valinnan.
Valitettavasti noissa leikkauksissa on aina se huono juttu että ne keinotekoset nivelet tms. ei ole koskaan alkuperäisen vertaisia. Niin ei ole muovilinssikään.
Kaupassa menee enemmän rahaa ;)
"Paloma.se.co"
Kummankohan näölle rinta-syöpä-leikkaukset säästävästi tehdään :)
Parenpi kivuttomasti taipuva polvi, kuin tuska ja hammasten-kiristys.
Parenpi jäykistetty selkä-ranka, kuin sänky ja levytys.
H.
Säästävä rintaleikkausta ei tehdä näölle vaan naisen psyykelle.
Eikä mene kunhan ei käy autokaupassa.
Molempien silmieni leikkausten klinikkaosuus oli yli 2200€.
Kun siihen summataan muut kustannukset niin ollaan 3000€:n tasossa.
Menopelipuoteja lukuun ottamatta minulla ei ole ollut muita yhtä kalliita keikkoja paitsi olkapääni joka maksoi suunnilleen saman verran.
"Viher-Varpunen"
Niinhän minä ymmärtääkseni annoin ymmärtääkin.
Kaksin aina kaunihimpi.
Kun ei ole silkkoa sisältä.
Kauneus on katsojan silmissä.
Ota kiinni mistä saat.
Sun silmissäs nään.....naisen.....
Psyykkinen yhteys on aina kahden kauppa.
H.
Eiköhän toi mun leikkaus mee tavalliseen päiväkirurgian laskutukseen eli siis jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin kyllä ruokakaupassa menee viikon ruokaostoksiin minulta enemmän.
Minun olisi pitänyt jäädä temppuilemaan julkisen puolen kanssa ja odottamaan heidän "heikkousnormiensa" saavuttamista.
En viitsinyt leikkiä edes heidän ensimmäistä 6kk jaksoaan.
Molemmat silmät oli leikattu 3:n viikon kuluttua lähetteestä
Häikäisyherkkyyden häipymisen lisäksi pidän arvokkaampana laseilla korjaamatta tarkkaa näköäni jonka ihanuutta en edes muistanut.
Kuka arvostaa mitäkin.
Voihan sen kait noinkin sanoa. Minä hakeuduin silmälääkärille n. kolmen kuukauden sisällä kun huomasin silmän samentumisen itse haittaavasti.. Kolmen kuukauden sisällä tuli lähete sairaalaan leikkaukseen, joten ei se nyt niin paha odotusaika ollut etenkin kun en ole enää mukana työelämässä ja olen nyt antanut Mr. Lutusen ajaa autoa etenkin pimeällä ja hämärässä. E_A:n matkallani oli hieman haittaa kaihista, etenkin rappujen korkeuserojen arvioimisessa ja kaikissa kuvissa mitä minusta otettiin kun kävelen katson kyllä tiukasti mihin astun: siis katse maassa.
Eri elämäntilanteissa rahan suhde elämänlaatuun vaihtelee.
Kiinnostusta. Milloin leikkauksesi on / ovat? Edellisestä sai sen käsityksen, että se / ne ovat vielä edessä.
Mikä on viiven lääkärin toteamasta kaihista viimeisenkin leikkaukseen?
Leikataanko vain toinen?
Jos molemmat niin samanaikaisesti vai erikseen?
Jos erikseen niin millä aikaerolla?
Keskussairaala oli välittänyt lähetteeni yksityiklinikalle mutta siitä huolimatta, juuri ennen 6kk:n umpeutumista minulle soitettiin Espanjaan, että voisin tulla näyttämään silmiäni.
Syy yksityisen käyttöön oli ennen kaikea se, ettei näköni ollut huonontunut julkisen puolen vaatimiin rajoihin ja toinen syy oli tuo ajallinen vetkuttelu.
Miksi olisin kärsinyt pitempään koska apu oli nopeasti saatavilla?
Olin ollut eläkkeellä muutaman vuoden.
Leikkaus on kahden kuukauden sisällä. Lähete sairaalaan lähti elokuussa ja täällä on kolmen kuukauden hoitotakuu joten sain kutsun esitarkastukseen joulukuun alussa, jolloin olin matkalla, olin jo siirtänyt sen itse tammikuulle siitä syystä. Elokuussa jo lääkäri totesi että se on leikattavissa. (Olin itse huomannut sumentumisen kevätkesällä). Eilisessä tarkastuksessa otettiin kaikki kokeet ja tohtori sanoi että minulla on paljon kaihia ja että kyllä hän suosittelee leikkausta ja hän tekee sen todennäköisesti itse. Kysyin aikahaarukkaa ja hän sanoi että jono ei ollut kovin pitkä ja kahden kuukauden sisällä.
Ymmärrän kyllä syysi miksi hakeuduit yksityishoitoon. Minulla ei kaihi ole vielä ehtinyt häiritä elämääni niin pian että olisin edes miettinyt muuta vaihtoehtoa.
Niin, siitä toisesta silmästä: kaihin alkua joka leikataan mieluummin aikaisemmassa vaiheessa, sanoi tohtori. Ei puhunut mitään arvoista.
Ettei tuo glucosamin olisi samaa ainetta, josta muuan eläkkeelle jo jäänyt amerikkalainen lääkäri kertoi, että samaan tulokseen ja halvemmalla pääsee kun järsii broilerin luista ne rustot. Kypsiin rustoihin hammas pystyy, kaupassa myytäviin grillattuihin puolikypsiin ei. Samalla nälkäkin väliaikaisesti helpottaa, kun ei heitä lihoja hukkaan.
On myös samaa ainetta kuin ne kalliit kukonhelttauutteet.
Helppoa olisikin jos saisi itse valita mistä aistista luopuisi, jos pakko tulisi.
Mutta kun ei saa, niin kyllä mieluummin kuulosta kuin näöstä.
Nyt kun näköni on heikentynyt melkoisesti, huomaa kaikki ne hankaluudet jotka siitä seuraavat.
Mikäli silmäni olisi leikattu, siihen olisi takuuvarmasti tullut kaihi, leikkauksen jälkiseurauksena. Voi se tulla nytkin, mutta huonontaako enää näköä, sitä en tiedä. Sen näkee sitten ja leikataan jos yhtään auttaa.
Minulla on kaihin alkua myös toisessa silmässä lääkäri tykkäsi että sitä ei tarvi päästää yhtä pahaksi vaan leikataan aikaisemmin. Katselin juuri aamuteeveestä jotain juttua kaihista ja että jos syö paljon hedelmiä jne antioksidantteja niin kaihin kasvu hidastuu. Olen aina syönyt tosi paljon hedelmiä, mutta joutunut viime vuosina vähentämään diabeteksen takia. Joten sekin voi olla syynä miksi kaihi alkoi yhtäkkiä kasvamaan nopeasti: olen itse huomannut sen vasta viime keväästä.
Kaihi on onneksi helppo hoitaa kuntoon ja näkökyky palautuu hyvin.
Minulla on tuo silmänpohjanrappeuma, joka hitaasti, mutta varmasti huonontaa näköä. Onneksi se on vain toisessa silmässä, eikä kokonaan sokeaksi pitäisi tehdä.
On lähes varmaa, että luultavasti lapsesta saakka sairastamani keliakia on syynä moniin terveysongelmiini.
Se todettiin vasta ollessani jo 37-vuotias, joten monenlaista vahinkoa oli ehtinyt jo tapahtua.
Puutosta kaikista tarpeellisista vitamiini- ja kivennäisaineista, osteoporoosinikin on takuulla seurausta niistä.
Äsken tuolla pakkaslumella peltoa pitkin kävellessäni ajattelin, että hajuaisti auttaa paljon, kun vain muisti pelaa.
Suljin silmäni ja lumen, pakkasen tuoksu yhdistettynä rahisevaan heinikkoon toi heti mieleen sen, miltä kaikki näyttää.
Helen Kellerin tarina kiehtoi minua aikoinaan.
Ihminen eli tunto-aistillaan.
Jokainen meistä on varmaan huomannut että pimeässä se on hyvä.
Melkeinpä yli-voimainen aisti.
Tämän päivän leikkaukset, silmiinkin, ovat myös hämmästyttäneet minua.
Niin, nopeasti, luotettavasti, eli hyvin tuloksin saadaan paljon pahaa korjatuksi.
Minä suhtaudun leikkauksiin hyvinkin myönteisesti ja luottavaisesti.
Kuten niin monelle, minullekin näkö on tärkein.
Kuurona kaipaisin ralli-auton ääntä tietenkin.
Ja paistuvan kalan tirinää.
H.
Ilman näköä olisin...kuin sokea kyyhkynen :(
Kaikki kuullostaa tosi positiiviselta olisi kantsinut vain mennä tarkastukseen nopeemmin, kun leikkausta saa aina odottaa. Toisaalta ihan hyvä että on saanut vähän miettiä minäkun ryntään pää kolmantena jalkana tekemään elämää tärkeämpiä päätöksiä.
Paistuvan kalan tirinän korvaa kalan ja voin tuoksu kun ne yhdistyy siinä tirinän aikana.
Ralliauton äänen korvaisi katsella niitä ankaria pölypilviä ja auton tärinä....tai sitten ei. (Pikkuflikkana käytiin aina katselemassa pikataipaleita Päijänteen ympäriajon aikan)
"Paloma.se.co"
Hienoa että sinäkin...
Tosin Päitsi on motskari-juttu.
Tiedäthän, kun moottori käyntiin hyrähtää, niin istuma-lihaksiin jyrähtää...
Mene vaan rohkeasti imutettavaksi.
Sinusta tulee sitten kaunis linssi-lude.
Voit tarkka-silmäisenä katsella kuinka Lohetkin kutevat.
H.
Siis Jyväskylän rallin pikamatkoja tarkoitin.
Mielestäni näkö, kaikkea ei ole tarvis kuullakaan, sanoo hän jolla molemmat aistit toimivat :). Vasemmassa silmässäni on silmänpohjarappeuma, mutta toistaiseksi sitä parempaa laatua, eli en tarvitse pistos hoitoa silmään, mutta rappeuman laji voi pahimmassa tapauksessa muuttua ja silloin uhkaa jo silmän sokeutuminen, pidetään peukkuja ja elän päivässä, tulevaisuudesta ei tarvia tietääkään. Kaihileikkaus on nykyään jo rutiinia ja tulokset aina hyvät, vanha 84 vuotias enoni sai lasittoman näkönsä takaisin leikkauksella, onnea paloma.
Kiitos pirre niinhän se on että aika monella meistä alkaa jo olla silmissä jotain juttuja ja harmaakaihi on varmaan niistä helpoimpia korjata.
Jos pitäis valita niin kuulosta luopuisin ennemmin ku näöstä. Johan sitä on tähän ikään kuullut tarpeeksi ja iän myötä se heikkenee muutenkin.
Eipähän tarttis kuunnella ton ukon pölinöitä jatkuvasti. :)) vitsi vitsi.....
Ja jos tulisit sokeaksi niin voisit kuvitella että se joka höpisee siinä vierellä on joku tyyppi Brad Pitt tai Antonio Banderas :)
Kyllä miehensä äänestä ja puheista tunnistaa vaikka ei häntä näkisikään.
Joo toi olikin ihan vain kevennys, ei tarkoitettu vakavasti otettavaksi.
Suurimman osan informatiosta saamme näköaistin välityksellä.
Ehkä tärkeämpää kuin varhaisten kaihien leikkaukset, oli minulle -6:n diopterin näöstä pääsy -0,25 ja 0,5 tasoon. Eli 52:n sankalaisvuoden jälkeen en ole tarvinnut silmälaseja.
Odotellessani junaa ensimmäisen leikkauksen jälkeen, luin leikatulla silmällä sanomalehteä ilman laseja.
Pidin merirosvolappua leikkaamattoman silmän päällä.
Leikkaukseen asti oli tarkan näön kaukaisin piste noin 40cm:n päässä.
Kadun ainoastaan sitä, etten leikkauttanut silmiäni aikaisemmin mutta kaihien haittavaikutus oli lähinnä häikäisyherkkyys.
Ehdottomasti näköaisti on tärkeämpi kuin kuulo. Ja kaihileikkaus (harmaakaihi) on lääketieteen arkipäivää, onnistumisprosentti oikein hyvä ja toipuminen nopeaa. Lähipiirille on tehty paljon kaihileikkauksia ja kaikki ovat onnistuneet hyvin. Hyvin sinunkin leikkaukset menee, onnea vaan ;-D
Itselläni on valitettavasti todettu glaukooma (aik. viherkaihi), mikä ei ole ihan yhtä simppeli juttu. Mennessä "näkee" miten sen kanssa pärjään, toivottavasti tipat auttavat hyvin ja kauan...
Apilla oli glaukooma ja kun hän kuoli 94-vuotiaana hänellä oli vielä hieman näköä jäljellä. Tää oli kaksikymmentä vuotta sitten, kehitysmaassa. Uskoisin että hoidot ovat siitä parantuneet Kiitos kannustuksesta :)
Onko parempi?
Pahempi olisi olla sokea, kuin kuuro, minun mielestäni.
Kun on sokea, on myös liikuntavammainen, kun ei näe esteitä tiellään.
Toki näkövammainen/sokea korvaa muilla aisteillaan tilannettaan.
"Olisiko silloin parempi olla kuulematta ihan kaikkea"?
Ei olisi.
Huippumusikaalisen mieheni olisi todella surullista menettää kuuloaistiaan.
Mutta kukin surkuttelee omaansa.
"taipperi"
Nonni, siinäpä tuli yhdistelmä toisten kommenteista.
Aika-lailla yleismiehistä.
H.
Katsopas, kaalinkeräni, minä keskustelen aina ja vain aloittajan kanssa.
Välihuomautukset saavat jäädä kenkän kantani alle. Sinne, minne kuuluvatkin.
- k g
En haluaisi kyllä luopua mistään aisteistani, mutta haju ja maku tuntuvat helpoimmilta luopua. Sokeus on minunkin mielestäni eniten vammauttavaa etenkin täysvisuaaliselle ihmiselle niinkuin minäkin. En usein edes muista vaikka olisin kuullut jotain, mutta lukemaani en helposti unohda.
kaikille tulee kaihi vanhempana, sano yks lääkäri ja tuo häikäisy on monella harmina, ja liian kirkkaat valot pitää himmentää..
On se vaan niin että silmälaseja tarvii tässä iässä melkein jokainen ja vikoja on monellaisia.
Itsekkin oon ajatellut varata silmälääkärille ajan, se on tavallista tässä muitten vaivojen lisääntyessä.
Pitää vaan hyväksyä, mutta en viitsi tehdä sen suurempaa numeroa.
Näkö on hyvä olla että näkee tehdä joulunjälkeisiä hommeleita