Ne teistä kanssatuhertelijoistani, jotka kuuntelevat mielellään musiikkia kirjoittaessaan, voisivat joskus joutessaan kokeilla elokuvamusiikkia - siis ihan oikeaa soundtrackia, jolla on enimmäkseen tunnelmaa luovaa taustamusiikkia, eikä näitä nykyisiä joutavia hittikokoelmia.
Satuin nimittäin tuossa jokin aika sitten panemaan soittimeen joskus muinoin hankkimani Huuliharppukostajan soundtrackin ja yllätyin positiivisesti: se oli miellyttävä kuuntelukokemus eikä vienyt huomiota pois kirjoittamisessa, niin kuin hyvä musiikki yleensä. Sittemmin olen kokeillut muitakin soundtrackeja (lähinnä Morriconea, Schifriniä ja Glassia) ja tulos on aina ollut sama. Mozartin sinfoniat ovat yhä ykkössuosikkini taustamusiikiksi, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan elokuvamusiikkiakin.
Satuin nimittäin tuossa jokin aika sitten panemaan soittimeen joskus muinoin hankkimani Huuliharppukostajan soundtrackin ja yllätyin positiivisesti: se oli miellyttävä kuuntelukokemus eikä vienyt huomiota pois kirjoittamisessa, niin kuin hyvä musiikki yleensä. Sittemmin olen kokeillut muitakin soundtrackeja (lähinnä Morriconea, Schifriniä ja Glassia) ja tulos on aina ollut sama. Mozartin sinfoniat ovat yhä ykkössuosikkini taustamusiikiksi, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan elokuvamusiikkiakin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itselleni sattui somasti, laitoin tekstiviestin sipsipussin kyljessä olleeseen arvontaan ja voitin! Hämähäkkimiehen soundtrackin... En olisi koskaan ostanut moista levyä. Iloinen yllätys.
Levyllä on pari raitaa jota kuunnellen pääsen oikeaan tunnelmaan etsiessäni sanoja kauhulle, jonka tietää olevan jossain lähellä, mutta jota ei aivan vielä näe...
Tuon innoittamana kävin levypinoni läpi ja löysin paljon hyviä taustoja, joilla virittäytyä tunnelmaan. Kuten sanoin luovuuteni kukkii hälinässä, mutta musiikin haluan kuulokkeista suoraan aivoihini, pelkkä taustamusiikki ei riitä. Musiikin täytyy ujuttautua syvemmälle alitajunnan sekaan vaikuttaakseen toivomallani tavalla.
Danny Elfman on myös loistava valinta.
Minulla on ongelma. Jos kirjoitan, en voi kuunnella musiikkia, koska sanat sekoittavat minut. Muutenkin musiikki ohjailee liikaa tekstini suuntaa. Rauhallinen vie minut teksteissäni patetiaan, ja riehakas ohjaa kirjoittamaan muuten sekavia. Eniten pidän siis hiljaisuudesta, jolloin kaikki valta jää minulle. Ja sitten kun kuuntelen, niin kuuntelen. Joten ei kai tämä keskustelu sitten minulle ollutkaan.
Nyt mä sen vasta tajusin kun sanoit sen ääneen.
Mä soitan kuulokkeilla päähäni Rammsteiniä melkein niin että korvat valuu verta. Naapurit hakkas aiemmin ikkunaan kattiloilla ja kiipeilivät tikapuilla pitkin seiniä ennen kuin älysivät hommata mulle taloyhtiön rahoilla yleishyödylliset kuulokkeet. Nyt kaikki nuo epäbalanttiset ajat ovat onnellisesti takanapäin ja rauha maas....vaan ei tietenkään mun pääs.
Mä taidan sitten taas olla enemmän musiikinystävä kuin kirjoituksen kaveri.
Tampiolle: Koita joskus boleroa. Lopussa saattaa sormet mennä solmuun ;)
Bolero on jo kokeiltu. Harvinaisen tylsä ja monotoninen biisi. Melkein harmittaa että tuli ostettua. Onneksi samalla levyllä on Ravelin parempaakin musiikkia.
Kokeiles itse Koyaanisqatsia. Siinä on pitkä ja monotoninen pätkä, jota ei kuulemma kannata kuunnella autolla ajaessaan - varsinkaan suorilla valtateillä, koska se on niin hypnoottinen. Siinä on vieläkin vähemmän vaihtelua kuin bolerossa: se ei edes nopeudu vaan jatkuu koko ajan samana.
Minä en ole huomannut mitään sellaista, mutta ehkäpä sinä onnistuisit vaipumaan hypnoosiin korjoittaessasi.
Jos ei tehoa, etsi käsiisi Philip Glassin levy, jolla on Two pages, Contrary motion, Music in fifths ja Music in similar motion. Paljon sen tylsemmäksi ja monotonisemmaksi ei musiikki voi muuttua. Kuuntelemalla sitä kovaa kuulokkeilla voi ehkä jopa saada oksennuksen tulemaan.
jos kuuntelee Sigur rosia, niin voi nukahtaa.
Miltä ihmeen vuosisadalta te jätkät oikein olette. Luulin tunteneeni musiikkia jónkin verran, mutta en tunnistanut yhtäkään mainitsemistanne tanssiorkestereista.
:)
Olemme eri taajuudella heidän kanssaan. Tuntemattomia ovat nuo suuruudet. Oma suppea levykokoelmani käsittelee perin tylsää rock/pop vaikutteista musiikkia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Piipahdahan seuraavan kerran kirjastossa käydessäsi myös levyosastolla ja lainaa nivaska levyjä, joista et tiedä mitä ne sisältävät. Niin se kokemuspiiri laajenee.
Tossa on kyllä ideanpoikasta. Lyhyt anekdootti:
Joskus mopoiässä mä seurustelin erään todella tyylikkään ja kauniin ja yliopistoon matkaavan lukiolaistytön kanssa.
Hän piti mua vähän kai dorkana kun en oikein tiennyt mistään mitään: en tuntenut Tsehovia enkä Hesseä, en Rimbaudia enkä Camus'ta - ja kun kävelimme kirjastossa, hän ohitti erään, kokonaisen hyllyrivin vedoten siihen etten ymmärtänyt sellaista kirjallisuutta jota siinä oli.
Tyttö katosi elämästäni, mutta tuo hylly ei. Eräänä kuulaana syyspäivänä mä sitten menin siihen samaiseen kirjastoon ja otin miettimättä siitä kirotusta hyllystä käteeni kirjan - olihan ihan samantekevää mikä kirja se oli - ja marssin lainaamani teoksen kanssa ulos kirpeään ilmaan ollen aivan varma siitä että lukisin koko kirjaston läpi vaikka siihen menisi satavuotta aikaa.
Kirjan nimi oli "Unia, ajatuksia, muistikuvia."
C.G. Jung
Tämä ei ole vielä mitään ilman tätä seuraavaa:
Kului aikaa noin kaksikymmentäkolme vuotta. Paljon oli virrannut vettä kaikkien maailman siltojen alla. Monia päiviä painunut yöksi ja noussut taas valona taivaalle kattojen takaa saaden ihmiset kaivamaan taskuistaan esiin aurinkolasinsa ja pitelemään tiukasti kiinni lehtiensä kulmista tuulisilla terasseilla.
Me tapasimme jälleen. Meillä on aivan mainio hoitosuhde :)
Kun kirjoitan esim. romaania, en oikein voi keskittyä, jos musiikki soi voimallisesti, enkä varsinkaan, jos telkkari on auki.
Muuten töitä atk:lla tehdessäin mulla soi taustalla joku verkkoradiokanava, juuri nyt SouthRock.FM (ilmaista musiikkia nettijohtoa pitkin).
Tänään on soinut mm. Stevie Ray Vaughan, AC/DC, Scorpions, Black Sabbath jne. Paraikaa kitaroi Jonny Lang biisiä There's Gotta Be A Change varsin näppärästi. Mainittu kanava löytyy Windows > Suosikit > Radioasemaopas niin kuin tuhat muutakin asemaa, myös sitä klassista.
Nyt muuten tupsahti kuuluviin Lynyrd Skynyrdin Whiskey Rock-A-Roller, ei ihan paska biisi.
Olla sanomatta että luin joskus jostain miesten hälynsietokyvystä. Siis onko teissä miehissä niitä jotka vastatessanne puhelimeen suljette radion, tv:n tai muut hälynlähteet. Jos noin on tuskin taustamusiikki toimii omalla kohdallanne.
Ehkä tämä on tottumiskysymys. Itse olen suuresta perheestä jossa hiljaisia nurkkia ei löytynyt, pako hälystä tapahtui toiseen hälyyn eli kuulokkeiden kautta kuunneltuun musiikkiin.
Mikä sopii toiselle, voi olla kauhistus toiselle jne.
Minäpä teen omat 'sound trackit' kirjoittamiini teksteihin. Kuuntelen paljon erilaista musiikkia ja keräilen sellaisia kappaleita, jotka tunnelmansa puolesta sopivat kirjoittamaani tekstiin. Tuotosten laadusta en tiedä, mutta kirjoittaminen sujuu kuin tanssi ja tunne pysyy vahvana.