Moikka kaikille.Aattelin täs kirjoittaa omasta elämästäni elikkä aloitan nyt vaik siintä että olen naimissa.Mieheni joutui noin kuukausi sitten vankilaa meillä on 8v. poika ensin aattelimme että emme voi kertoa pojalle totuutta.Siis siintä mihin isi menee siinä aikani mietittyä päätin että kerron kumminki koska muuten poika ei nää isäänsä pitkää aikaa ja silloin ikävä olisi vieläkin kovempi.. Joten kerroimme pojalle asiasta nyt olemma poikani kanssa käyneet isiä tapaamassa ja kirjoittelemme usein. Tää tilanne on minulle aivan uusi ja pelottavakin koska nyt minä huolehdin yksin kaikesta..onko kellään samanlaisia kokemuksia.. Kaikkea hyvää teille..
uusi elämä
joku vaan
1331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen seuraillut josko joku vastaisi sinulle, jolla paremmin on kokemusta asiasta. Toivottavasti olet löytänyt jonkun, jonka kanssa keskustella asioista ja jolta saatte tukea ja voimia kestää vaikea elämänvaihe.
Kuitenkin teitte täysin oikein kertoessanne lapselle asiasta. 8-vuotias olisi saattanut kuulla asiasta jostain täysin ulkopuoliselta. Ihmiset tekevät erehdyksiä ja toivottavasti osaavat ottaa niistä opikseen. jaksamista sinulle!