Rakastan sua salaa, ystäväin...

lady6u99 kirjoitti:

Onko vähän maailman vanhin tarina, että lesbo on rakastunut ystäväänsä? Noloa... Ollaan oltu ystäviä vasta pari kk, mutta tultiin hyvin äkkiä bestis-tasolle. kaikki käy vain niin yksiin. ja yritetään kovasti olla huomaamatta seksuaalista jännitettä välillämme. alussa mä luulin että se liehitteli mua tyttöystäväksi ja pyörittiin kerran lakanoissakin. Sitten mulle kävi selväksi että se halus vain olla ystävä lisäeduilla ja sillä oli samaa menoa parin muunki kamun kans. tuli vähän petetty olo. semmonen kuin olisin pelurin uhri. hyvin äkkiä tein selväksi, että haluan olla vain platonisia ystäviä, mutta pitäisin hänet mielelläni elämässäni. siitä se sitte lähti. välissä platonisuus on helpompaa kun etsin hänestä vikoja, mutta ei mene kauaa että pidän jo niistä vioistakin sitten. joskus hän itkee mulle kun muut ystävät/hoidot on satuttanu sitä sanoillaan tai teoillaan. joka kerta kun luulen että se on lopettanut ne hommat, käy jotain ilmi. juttuja kuunnellessa tulen vähän vihaiseksi, että hän menee laittamaan itsensä niihin tilanteisiin, mutta yritän olla tukena ja kuunnella. joskus haaveilen, että joku päivä näen että hän on päässyt yli kaikista entisistään ja hoidoistaan ja olisi oikeasti avoin rakkaudelle ja kunnon parisuhteelle. sitten voisin tunnustaa rakkauteni, vietellä hänet... huh... järkihän tämän kanssa lähtee.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä