Kuulin jonkun kutsuvan.....

Huomenta

http://www.youtube.com/watch?v=GUfS8LyeUyM

ääni on kuin tummaa suklaata, hyvä tässä on heräillä.

Kiitos! Romantiikasta ja runosta proosaan. Kehtaan vielä kertoakin, mutta kun hyvin kävikin, niin voitte lisätä uuden ohjeen tekin keittokirjaanne.
Laitoin mehuksi kiehumaan karpaloita ja puolukoita !? tarkoituksena kiisseli.
Hämärässä keittiössä otin purkin jääkaapista, punaista oli purkissa, muutaman lusikallisen lisäsin keitokseni sekaan, vähän kyllä oudolta näytti ´puolukka´.

Sitten siilatessani lientä, huomasin ettei laittamani ollutkaan puolukkaa, vaan venäläisestä kaupasta ostamaani hapankaalia ! No...ei se mitään, valmistin kiisselini loppuun, mahottoman hyvän makuista tulikin, hapankaali sopii erittäin hyvin karpalon kanssa nautittavaksi. Joten suosittelen!

Tanssi menee niin ytimiin, ei ihme että se uniinkin tulee. Olenkin tässä katsastellut, näkyisikö vatsatanssikursseja seniorittarille, voisi verestää taitojaan. Jo yksikin huivi lanteille sidottuna vie aitoihin tunnelmiin. Tarja Halonenkin suositteli napatanssia selkävaivoihin, omaankin napaan siis kannattaa tuijottaa. Zumbaa olen pari vuotta tavalliseen kuntojumppaan kyllästyneenä harrastanut, vetäjä on ollut sallivainen , saa huiliakin välillä. Latinorytmit vetävät, vaikka väsyttäisikin välillä.

Ei varmaan hassumpi tuo makuyhdistelmäsi, eläköön luovuus vahinkojenkin kautta ! Haudutettuun punakaaliin tulee ihan reseptinkin mukaan etikkaa ja mustaviinimarjamehua. Mansikoiden ja balsamicon liitto kiehtoo makunystyröitä, suklaalla maustettua lammaspaistin kastikettakin olen saanut.
Lapset keksivät leipoa pullien sisään suklaakonvehteja, eipä hassumpia tullutkaan.

Voi kun alkoi tehdä mieli kirpeää karpalokiisseliä, kermavaahtopilvin...mutta minun pitäisi suunnistaa kaupan pakastealtaalle. Jokohan olisi myös blinien aika, kun pakkanen paukkuu, olisi sienisalaattitarpeitakin.

oi miten miehekäs ääni, iho kananlihalle nousee.
Ruoanlaitossa kokeilut ja luovuus ovat parhaimmillaan. Noin sitä susmorsiankin vahingossa löysi hienon makuyhdistelmän. Tuo sattumus osoitti myös optimistisuuden, et harmissasi kipannut keitostasi vessapyttyyn vaan olit valmis maistamaan ja ilmeisesti syömäänkin "suden".
Minun tanssiaskeleeni jäävät olohuoneeseeni ja päällä voi sattua olemaan vaikka yöpaita. Nyt tarvitsisin kunnon tönäisyn kunnon kohotukseen kuntosaliini. Keksikääpä siihen taikasanat. Eikä tätäkään pyyntöä tarvitse miinuksella palkita.
Tänään saankin vieraan, hyvä voin nyt valmistaa meille aterian tuosta laatikollisesta hornetteja.
Se onkin sitten ensimmäinen kerta. Paras kai laittaa uuniin kypsymään. Pitäisköhän ne vaan ruskistaa ja grillata rapeiksi, tai ripotella päälle broilerimaustetta ja vähän kermaa.

Ihan syötäviähän nuo hornetit olivat. Huuhtelin ensin ne marinaadit viemäriin,sillä vierastan niitä lihatiskien marinaadimössöjä. Ripottelin horneteille vaan suolaa ja broilerimaustetta ja paistoin laakeassa vuoassa 225 asteessa kypsiksi, siis kerman jätin pois. Tulos, ei huono.
Mitäs tänänä syötäisiin?

Tänään on liian ajattelemisen päivä, kotonaolo päivä, ja kun ei liiemmalti ole huusholli- tai muita ruumillistuttavia hommia, aivot toimii liikaa. Halonhakkuu olis unelmatyö tänään. Siis ajatus kulkee Hornetin voimalla, muttei osaa pysähtyä ja keskittyä.

Mitäkö syödään....no jo muikkuja paistoin, oli aika pienikokoisia, joten pyöräyttelin niitä vaan yhessä kasassa ruisjauhoissa. Osaan jo ostaa just sopivan määrän, että yks pannullinen tulee....noin 360 grammaa. Ja sit onhan vielä karpalo-hapankaalikiisselii jäljellä. Ilman kermavaahtoja minä. Joululahjaks sainki fiksulta lahjan antajalta omenan ohuita liuskaviipaleita kuivattuina, yllättävän hyviä ovat välillä ohikulkiessaan suuhunsa pistää.

Kas vain, vähän vaientu ajatusmyllerrys päässä, ehkäpä kohta pystyn keskittymään aiihen isoisä-stooriin, ei olis paljon jäljellä enää - vois kenties sanoo sitten valmiiks. Voihan myöhemmin lisäillä, mut hyvä ihan tältäänkin, sehän olikin tavoitteena. Nyt oon jo menossa Saksaan piiaksi kesähommiin sinne Baijeriin, vuosi on 1960.

http://www.hs.fi/elama/ADHD-lapsen äiti Suu auki ja lääkettä sisään/a1389792480994

Me ollaan kaikki saatu ne eväät plakkariimme, joilla on pärjättävä! Ihan segert varmaa( sen olen oppinut cc:ltä, se verran ruotsinsukuinen on:) että ei elämä ikuna ole hemppoa, niin kun sanoi kaksospoika, Pelastakaa Lapset ry:n kautta kesälapsistani!
Eikä sen edes soisi olevankaan kovin helppoa, milläs me sitten kasvettaisi?
Kyllä suomensukuiset kansat on olleet selviytyjiä, ja lahjakkuuksiakin löytyy !
Ollaanhan jo päästy iässä näinkin pitkälle, sekin jo kertoo jotakin.

Ei täällä siltojen alla majailevia ole,...joten terveiset capitain:ille,...tänään juuri muistelin simpukka keittoasi, josta kerran kerroit:)

Valo tulvii nyt yötäpäivää, joten usko sen vaikuttavan meihin kaikkiin elvyttävästi!

heippa, ja kissanrentoja öitä!

19 17:lle
Ai tuolla yhdellä, aika rumasti sekin sanottu. Miksi, mistä syystä minusta on sinulle päähänpinttymä tullut., olenko aina mielessäsi. Pelkäätkö, että sanoessasi, kirjoittaessasi susmorsian....puraisen sinulta sormet.
Kaikenlaisena olen nimittelyissäsi palstalla ollut, en ole muistiin kirjoittanut. Mutta esimerkiksi Kellokosken Prinsessa oli tuossa jokin aika sitten, yllättäen sekin jossain viestissä tuli vastaani. Puhut kierrellen ja kaarrellen, salavihkaisesti vihjaillen, varmasti on mennyt montakin ´nimittelyä´ ohi, kun osaan joskus väistää enkä koskaan suurennuslasilla tiiraile.

Niin, tiedän toki, että Kellokoski on ollut ja on ilmeisesti vieläkin mielisairaala aika lähellä Helsinkiä, hullujenhuone, hourula, ja kun en ollut kuullut tästä prinsessasta aiemmin, luin kertomuksen ko. persoonasta. Erittäin myönteisen kuvan sain, hänhän on ollut aikamoinen kulttuurihenkilökin, ilahduttanut ihmisiä monenlaisilla taidoillaan, kiitos tästä vertauksesta.

Lukekaapa tekin! Vastausta ei kai kysymykseen ´ kuka on hullu ja kuka on viisas´ koskaan ole saatu. Vai onko.

Aikaisin myllyyn ja myöhään kirkkoon, pääsee nopeammin pois.
Vanhaan aikaan myllyn pihalla sai jonottaa jyvien pääsyä jauhatukseen, kirkossa meni pitkään kun pappi saarnasi koko viikon synnit kaikille anteeksipyydettäviksi.
Tiedä moniko niitä anteeksi pyyteli, kirkkoon meno nyt oli jotenkin tapakin, pitihän muille näyttää se hurskaus, vaikka kotona olisi riehunut kadotuksen perkeleet.

Moninaista on tanssi saanut allensa, aloitus jatkoksensa.
Itselleni tanssi on se henkireikä jonka kautta pitää usein mitata kelpoisuutensa miesten maailmassa ja ilman sitäkin, tanssi on parasta kuntoliikuntaa sivuvaikutuksiensa vuoksi. Sosiaalista kanssakäymistä jossa saa olla vietävänä ja viedä, olla liki toista sukupuolta ilman, että se katsottaisiin lähentelyksi ja sopimattomaksi. Jopa luvan kanssa saa puristaa, kun ei väärästä paikasta likistä.

Tyynytanssia kotona, muuta sitten vauhdikkaimmista mielitansseista alkaen, jenkkaa, polkkaa, humppaa niin, että paidan selkä kastuu.
Tanssireissu on pilalla, ellei ole paidan selkä märkä kun kotiin palaa.
Näin pakkasella pitää olla lämmintä ylle kun istuu autoon tai kävelee hikisenä.

Tuosta ruokapuolestakin. Herkkujahan ne leivonnaiset, muta- ja kuppikakut, niistä olen, ei makean ystävänä hiljalleen luopunut. Puolimakea juustokakku sen sijaan maistuu, sekin perin harvoin osuu vaikka kahvilassa minun tassilleni.
Siirryinkin tässä täyttämään osan päivän energiatarpeestani juomapuolella.
Laitan tehosekoittajaan kaikkea vihreää mitä kaapissa on, salaatti, varsiselleri, kurkku yms. pala tuoretta ananasta tai mangoa, miksi ei molempiakin, raakaa punajuurta ja porkkanaa, sitruunan mehua, pinaattia, ja muita tuoreita mausteyrttejä tilanteen mukaan, basilikaa aina, ja tietenkin vettä. Siitä mylly pyörimään, lasillinen heti ja toisen lasillisen voi jättää huomis aamuun tai juoda illallisena.
Kaiken tuon voi tehdä vihermehuksi puristamalla mehulingossa tai puristimessa, mutta mehuna nautien jäävät kuidut saamatta.

Kannattaa kokeilla, omien makuyhdistelmien kokeilu on kyllä tuloksen ja terveellisyyden arvoista. Siitä vaan aamiaiselle, lasillinen vihersmoothieta.

Kokeillaanpas uudestaan!
Kirjoitin jo jutun tähän ja 'lähetinkin', tuliko painettua väärää näppäintä mutta poissa on ehkä sittenkin voimissaan jossain biittitaivaan pilven reunalla.
Kellokoski on edelleenkin olemassa, suuri laitosalue omassa rauhallisessa ympäristössä.
Siellä laiduntaa Miina Äkkijyrkän peltilehmät toisella rinteellä, ja liikenneympyrät on taidetta tulvillaan.
Elokuvan Kellokosken Prinsessasta kävin katsomassa elokuvateatterissa, ja tykkäsin, Prinsessa oli ystävällinen kaikille oma aloitteinen ja toi koko laitokselle hyvää mieltä, katsoin uudestaa tvstä.

Meillä kun on täällä oma Teatteri Kino Juha, taitaa olla talviaikaan suljettu.

Siinä ison tien varrella suuret sairaalarakennukset seisovat puistikon keskellä.

http://www.studio55.fi/terveys/article/prinsessa-toi-aurinkoa-kellokosken-sairaalan-harmaaseen-arkeen/126434

Kun tässä harmaassa arjessa monet vastoinkäymiset ahdistavat, tuntuu pelkkiä ylämäkiä olevan koko taivallus, joskus on tullut ajateltua kuinka sellainen ihminen selviytyy elämänsä halki, joka ei aina tiedä elääkö totta vai unelmaa.

Luulenpa, että itsekin olisin onnellisempi kun aina ei tätä todellisuutta edes tunnistaisi todeksi ja ajatuksissaan voisi siirtyä kuin Prinsessa kesäpalatsista talvipalatsiin.
Pitääpä sanoa, ettei Prinsessa ollut tyhmä.
Kuinka moni tietää ja tuntee palatsien eron?
Onnellinen ei ole hän joka suree huomisia, vaan hän, joka näkee huomisten huolien yli.

Lorenan*
Kalataginea guueloidessani tarjolle tuli Kanatagine. Löytyihän se kalaversiokin lopulta.
Marokkolaisiin ruokiin olen paikan päällä tutustunut ja tulipa taginepatakin ostettua kotiintuomisiksi. Olen oppinut myös käyttämään kuskusta, joka kuuluu marokkolaisen keittiön perusaineisiin makeutta lisäävien taateleiden ja aprikoosien lisäksi.
Pitääkin seuraavalla kerralla kun nuorisoa tulee mammalle syömään tehdä tuota kanataginea. Pidän sikäläisistä hyvin kypsytetyistä ruoista.