..on se, että parisuhteessa joutuu tekemään erilaisen määrän kompromisseja.
Missä ja miten paljon, riippuu tietenkin parisuhteesta. Mutta minkälaisia kompromisseja juuri te olette joutuneet tekemään?
Mistä olette joutuneet luopumaan ja mistä kumppaninne on luopunut?
Onko sopua löytynyt ja tasapainoa saavutettu, vai onko omista tarpeista kenties luovuttu katkeruutta tuntien ja siitä aina sopivassa tilanteessa muistutetaan.?
Missä ja miten paljon, riippuu tietenkin parisuhteesta. Mutta minkälaisia kompromisseja juuri te olette joutuneet tekemään?
Mistä olette joutuneet luopumaan ja mistä kumppaninne on luopunut?
Onko sopua löytynyt ja tasapainoa saavutettu, vai onko omista tarpeista kenties luovuttu katkeruutta tuntien ja siitä aina sopivassa tilanteessa muistutetaan.?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmisten näkemys kompromisseista vaihtelee suurestikin, eikä niitä aina olla kovin halukkaita tekemään.
Itse en ole suuren suuria kompromisseja joutunut tekemään viime vuosina enää, en käytännön puolella, mutta henkisellä puolella kyllä. En ole saanut tarvitsemaani ymmärrystä, huomaavaisuutta, hellyyttä ja muita sen sellaisia tunteita. Olen tavallaan tehnyt kompromissin että pärjään vähemmälläkin, koska rakastan ja haluan olla juuri tämän ihmisen kanssa. Mutta pidemmän päälle tilanne ei saatakaan toimia, syntyy juuri katkeruutta yms.
Toinen osapuoli on joutunut tekemään kompromisseja jossain määrin. Kumpikaan ei arkielämässään kuitenkaan paljoa, johtunee siitä että viimeisimmät kumppanini ovat olleet arvoiltaan ja mieltymyksiltään aika samanlaisia, niinpä suuriin kompromisseihin ei ole ollut tarvetta.
Jos esim. kovin menevä, kapakoissa viihtyvä nainen tielleni sattuisi saisi hän tehdä paljonkin kompromisseja. ;) Mutta ei kannata suhdetta edes aloittaa kovin erilaisen ihmisen kanssa, en ole sellaiseen ryhtynytkään enää vuosiin.
Toiset ovat huonoja tekemään kompromisseja, ja se rasittaa suhdetta. Itse väitän olevani yleensä aika joustava ja valmis kompromisseihin, joskaan en aina.
kiinnostava kysymys. Kompromisseja on todellakin tehtävä mutta kun niitä näin ajattelee niin ei äkkiä osaa sanoa missä. Ovat sellaista arkipäivän tavaraa, johon on aina silloin tällöin tarvetta. Eli ilmeisesti meillä ei ole ollut tarvetta kompromisseihin kovin isoissa asioissa. Tällä hetkellä sitä on tehty tilanteessa, jossa toinen on palannut työelämään opiskelujen jälkeen ja toinen vielä jatkaa opiskelua. Asiat tapahtuvat eri kaupungeissa ja siinä kohtaa piti hiukan miettiä miten homma hoidetaan. Mutta meni kitkatta. Meillä puhutaan ja otetaan huomioon sujuvasti. :)!
Olemme tästä silloin tällöin jutelleet. Emme kumpikaan kyllä koe, että olisimme joutuneet erityisesti luopumaan asioista toistemme vuoksi. Alusta asti on ollut selvää, että meillä on erilaisia intressejä elämässä ja ne hyväksytään molemmin puolin. Taustamme ovat erilaiset, samoin hiukan elämänkuviot mutta ne eivät ole ongelmia aiheuttaneet. Minusta yksi parisuhteen rakennuspalikoista on juuri joustavuus ja sen ymmärtäminen, että kaksi aikuista ihmistä ei voi olla täsmälleen samasta puusta veistetty.
Suurin kompromissi on tietenkin se, ettei voi yksin päättää asioita vaan on aina otettava huomioon myös toisen tunteet ja mielipiteet.
Jos aikoo mennä jonnekin, jos aikoo ostaa jotain suurempaa/tehdä kotiin muutoksia/jos haluaa pelata pleikkaria ja toinen haluaa nukkua, jos haluaisi tilata pizzaa ja toinen haluaakin mennä mäcciin...LISTA ON LOPUTON!
..nyt menee suu väkisinkin hymyyn..;)
Yritäpäs nyt vähäsen löytää ihan tavallisesta arjesta onnen pieniä pipanoita..
Milloin viimeksi keskustelitte vakavasti kultasi kanssa?
Illallinen kynttilän valossa tekee ihmeitä..;)
Noh ehkäpä tuo oli sinulla vain tämän päivän mielialaa, mutta jotenkin tavoitin siitä alakuloa...?
Onneksi tulee uusia päiviä ja uusia mielialoja ja jonain päivänä se lamppu syttyy edes hetkeksi ja sillä valolla taas pärjää pitkälle..;)
KESKUSTELUSTA ei ole pulaa!
Olen sellainen "totuuden torvi" (katos kiinalaisessa horoskoopissa kukko), ettei meillä kovin hiljaista ole...(älä sekoita huutamiseen) ;)
Joo ehkä tuli vain etsittyä niitä huonoja puolia, mutta kun se kysymyskin oli sellainen että mitä "joutunut tekemään"...
Joo, ottaisin ihan mielelläni sen kynttiläillallisen...Kiitoooos... ;)
Ai niin, maanantaina viimeksi olimme ulkona syömässä ja oli kynttilöitäkin kun niin pimeetä oli siellä raflassa (Santa Fe).
siinäpä se olikin
koko elämä enemmän tai vähemmän jos meinaa olla edes jonkin verran sosiaalinen. Parisuhde vaatii joustavuutta ja kompromisseja molemmilta ja mielellään tasapuolisesti, mutta aina asia ei ole valitettavasti näin, vaan jompikumpi joutuu liian usein siihen joustajan rooliin....kunnes naps..tai kunnes suhde on jo vääristynyt hyväksikäytöksi:(
Itse olen joustavaa tyyppiä, lähes liian joustavaa, anteeksiantavaa, kilttiä jne., mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Tuon pisteen jälkeen on moni ollut ihmeissään, että mihin lähden kun on jo kuukausikaupalla ollut vaikeaa ja hankalaa. Heille minun väsymiseni on muka tullut yllätyksenä...ja pah. Luojan kiitos en anna sentään kenenkään käyttää hyväksi itseäni...vain ehkä sen ajan kun oma rakkauteni on liian sokea huomatakseni totuuden...
eläminen on yhtä kompromissien tekoa. Jos toisen ei tarvitse niitä tehdä, toinen tekee todennäköisesti sitäkin enemmän.
Onnea on myös se, että pystyt näkemään toisen tekemät kompromissit ja arvostamaan sitä, että hän tekee valintansa ottaen huomioon sinun toiveesi ja mielipiteesi.
Ei aina niin helppoa, ei ainakaan minulle.