Olen viime aikoina penkonut paljon nettiä, katsellut kuvia ja videoita aavehavainnoista.
Uskon aaveisiin ainakin jollain lailla, mutta mieleen tulee mielenkiintoinen kysymys.
Jos ajatellaan, että ihminen kuolee ja jää jonnekin kummittelemaan, eikö koko maailman pitäisi olla näitä aaveita pullollaan? Kuitenkin suhteellisen harva ihminen on niitä nähnyt. Vai onko niin, että aaveet kummittelevat aikansa, ja jatkavat sitten jotenkin matkaansa eteenpäin. Tätä ehkä puoltaisi se, että en usko kenenkään nähneen esim. kivikautista aavetta nuija kourassa...
Vai miten on? Kommentoikaa te, asiasta enemmän tietävät.
Uskon aaveisiin ainakin jollain lailla, mutta mieleen tulee mielenkiintoinen kysymys.
Jos ajatellaan, että ihminen kuolee ja jää jonnekin kummittelemaan, eikö koko maailman pitäisi olla näitä aaveita pullollaan? Kuitenkin suhteellisen harva ihminen on niitä nähnyt. Vai onko niin, että aaveet kummittelevat aikansa, ja jatkavat sitten jotenkin matkaansa eteenpäin. Tätä ehkä puoltaisi se, että en usko kenenkään nähneen esim. kivikautista aavetta nuija kourassa...
Vai miten on? Kommentoikaa te, asiasta enemmän tietävät.
Vastaukset 10
Vanhimmat
teoriasi eteenpäin matkaavista aaveista on ollut yksi suosituimmista ja todennäköisimmistä teorioista. Kuitenkin yhä suurempaa kannatusta on saanut ajatus ns. "tormäilevistä" aaveista - tällöin aaveiden antimateria tiivistyy ja jatkaa tiivistymistään uusien törmäysten voimasta.
Aaven kriittisen massan ylittäessä ksysmattisesti poleroidun pisteen tapahtuu supernovan kaltainen ilmiö, jolloin aave myös hetkeksi muuttuu meidän silmiemme havaitsemaksi materiaksi. Tuon "räjähdyksen" seurausena "aavemassa" imeytyy ikäänkuin mustaan aukkoon, jonka päätepistettä ei olla pystytty selvittämään. Tämä kuitenkin karsii aaveiden määrää riittävästi.
Onnekkaita aavehavaintoja!
Mina en ole koskaan nahnyt varsinaista perinteista haamua, jolla olisi ollut "kunnon hahmo" tms.....
...mutta sitakin enemman olen nahnyt valoilmioita, jotka joko valkkyvat tai "lentavat"...
Kylla minusta noita "valoja" maailmaan riittaa...eivat ne niin paljoa tilaa vie...
...uskon kuitenkin aika lailla myos sielujen uudelleensyntymiseen, eli "henkikierratykseen"...:)
uskotko että yksi sielu/henki on yksi kokonaisuus, "yksikkö", joka kierrätetään sellaisenaan, vai sulatuuko henki/sielu kuoleman jälkeen tunnistamattomaksi osaksi kosmista energiaa, josta sitten "ammennetaan kauhalla" ?
Tämä palautuu pitkäaikaiseen pohdintaan siitä, mitä aaveet ovat. Asiassa ei varmasti ole päästy vieläkään yksimielisyyteen, eikä varmasti päästäkään.
Joku ajattelee aaveen olevan ihmisen "ylimaallinen" osa; sielu, immateriaalinen osa kehoa tai sen energiaa. Tämä osa ei esimerkiksi olisi siirtynyt "eteenpäin" kuoltuaan vaan jäisi kummittelemaan. Tälläisen sielun pääsääntöisesti ajatellaan olevan näkymätön, joten kyllähän niitä mahtuu maailmaan. Ne eivät edes "tottele" luonnonlakeja, joten eivät sellaiset kummitukset vie ihmisten ja muiden elintilaa. Voimme vaikka kävellä aaveiden läpi joka päivä, sillä ne ovat ikäänkuin toisessa ulottuvuudessa. Samassa huoneessa kanssasi voi olla vaikka 10 tälläistä kummitusta.
Toinen näkemys taas esittää, että aaveet ja kummittelu olisivat menneisyyden heijastumia; eräänlaisia muistoja siis, jotka jostain syystä projektoituvat uudelleen. Voitaisiin ajatella, että jonkin vanhan talon rakenne (seinät ym.) imisivät näkymiä tai tapahtumia itseensä ja heijastaisivat ne taas näkyviksi jonkin tekijän tai jonkun henkilön laukaisemina, ihan kuin elokuvan. Usein nämä tapahtumat ovat olleet traagisia, kuten henkirikos; siis sellaisia missä on ajateltu vapautuvat jonkinlaista energiaa, mikä sitten tallentuu ympäristöön. Tälläinen kummittelu olisi erittäin paikkasidonnaista, se tapahtuu siis siellä missä traaginen asia on tapahtunut. Tälläisia kummituksia taas mahtuisi asumaan vaikka joka kiven tai talon seinien sisään.
Tuo projektiohomma on varmaan yksi todennäköisimmistä totuuksista, ja samaan kategoriaan voisi mielestäni laittaa oletuksen "aikajatkumosta". Meille ihmisille aika on lineaarinen käsite, mutta todellisuudessa (mitä sillä sitten käsitetäänkään) aika saattaa olla kaikissa muodoissa kaikkialle venyvä tila, joka ei tunne menneisyyttä eikä tulevaisuutta - aika ON.
Tältä kantilta katsottuna aaveet ja muut "yliluonnolliset" ilmestykset ovat luonnollinen asia; ne näyttäytyvät siinä paikassa johon ovat jääneet, koska sielläkin on samanaikaisesti sekä mennyt että nykyinen ajantila, ja kai myös tulevaisuus. Aaveet pysyvät meille silti mysteerinä, koska emme kykene havaitsemaan toisia ulottuvuuksia, ja näemme ne siksi vain hetkittäin, esim. sopivan energiapiikin osuessa kohdalle.
Tuo rinnakkaisten "peräkkäisten" aikojen (menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus samaan aikaan) huomio oli hyvä, samoin rinnakkaisulottuvuudet. Nämä selittävät asiaa siitä, MISSÄ aave olisi.
Jos ajatellaan vielä vertailua kummituksen olemuksesta välillä sielu vs. projektio, niin ne ovat tavallaan toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Sieluajattelussa kummitus olisi aktiivinen, itsenäinen toimija, joka "elää omaa elämäänsä" toisessa ulottuvuudessa, samaan tai toiseen aikaan. Kummitus voisi siis mahdollisesti tehdä vaikka itsenäisiä päätöksiä ja toimia.
Jos taas ajatellaan projektiota, niin se olisi vain heijastuma jostain menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa tapahtuneesta asiasta. Kummitus olisi siis passiivinen, samoin kuin elokuvan hahmo ei valkokankaalla ole todellinen; se on vain toisinto jostain tallenteesta. Elokuvankaan hahmo ei pysty tekemään muuta kuin mitä se on tallennetta tehtäessä tehnyt.
Mielenkiintoista on miettiä, voiko kummitus olla esim. jotain noiden kahden väliltä? Kummitusraporteissahan esiintyy monenlaisia erilaisia tapahtumia (sulkevan ja aukovan ovia, siirtävän tavaroita paikoiltaan, jne.), joita väitetyt aaveet ovat aikaansaaneet, joten aivan passiivisia ne eivät ole. Toisaalta usein kummitukset kuvataan myös toistavan jotain asiaa (esim. seisovan saman ikkunan ääressä tuijottamassa ulos). Tuntuu siis, että kummitus voi toisaalta vaihdella käyttäytymismalliaan, toisaalta on sidoksissa tiettyyn paikkaan ja malliin.
Minustakaan tuo projektioteoria ei selitä kaikkea, niinkuin mrkala jo tuossa totesikin.
Minua kiinnostaa myös se, "näkeekö" aave meidät vai ei. Vai onko niin, että aave elää täysin omaa elämäänsä meistä välittämättä. Toisaalta taas tuntuu, että jotkut aaveet hyvin innokkaastikin hakisivat kontaktia. Elokuva "The others" oli mielestäni myös mielenkiintoinen, siinähän kartanossa elävä yksinhuoltaja lapsineen ei tiennyt olevansa kuollut, ja luuli kartanossa asuvan "oikean" perheen kummittelevan heille.
Jotenkin en jaksa uskoa tuohon että menneisyys ja nykyisyys olisivat rinnakkain. Silloinhan voisi periaatteessa nähdä itsensä tekemässä jotain juttua parikymmentä vuotta sitten. Eli ei oikein minusta vaikuta uskottavalta (heh, hyvä kommentti tällä palstalla ja vielä tällaisesta aiheesta..).
Vaan eihän sitä koskaan tiedä.
Aika epämukava ajatus, että aave pystyisi näkemään meidät. Keksin erinäisiäkin tilanteita, milloin en halua ajatella suvun edesmenneiden jäsenten tai kenenkään muunkaan seisovan vierelläni.
Entäpä mitä jos aavekaan ei näe meitä aina? Koska mekin elämme toisessa todellisuudessa aaveeseen nähden, saattaisi aave pitää meidän tekojamme, esim. oven avaamisia "kummitteluna". Samoin joskus harvoin aave sattuisi näkemään meidät materalisoituneena. Tämä ideahan tuli myöskin esille tuossa "The others"-leffassa. Sama idea on myöskin liitettävissä yhteen vähemmän suosiota saaneeseen kummitusteoriaan, eli että kummitukset eivät olekaan kuolleiden sieluja, vaan rinnakkaistodellisuuden eläviä ihmisiä, vaikkapa me itse mutta toisessa todellisuudessa, jonka ovi meidän todellisuuteemme toisinaan aukeaa.
Tuo idea siitä, että kummitukset eivät tiedä olevansa kuolleita, on myös mielenkiintoinen. Usein kirjallisuudessa esitetään juuri ajatus siitä, että kuollut ei ymmärrä olevansa kuollut ja jää jonkinlaiseen "välitilaan", kykenemättä siirtymään eteenpäin. Tämä ajatushan esiintyy myös esimerkiksi "Kuudes aisti" sekä "Poltergeist"-leffoissa. Kuudennessa aistissahan aave pystyi asian tajuttuaan siirtymään eteenpäin, kun taas The Othersissa jäi mielikuva siitä, että kummitukset jäivät kartanoon asumaan ja jatkamaan "elämäänsä".
Leffoissa on tietenkin tärkeää, että ainakin jonkin aikaa tajuamisen jälkeenkin haamu jatkaa oloaan. Eihän leffa voi loppua kuin seinään.Mitä todellisuudessa kuitenkin tapahtuisi? Hajoaisiko aave asianlaidan tajuttuaan kuin saippuakupla puhkaistaessa? Vai ottaisiko haamu ns. lunkisti, ottaisi viime vilkaisut "maalliseen" ja lähtisi hitaasti valmistautumaan eteenpäin siirtymistä varten?
Aaveet ovat todellisia ja kävin yhdellä internet sivulla jossa oli kolme tapausta, joissa kummitteli ja kaksi oli työpaikkoja ja niitä työntekijöitä haastateltiin ja heidän oli vaikea tehdä työtään niiden kummitusten takin.
Yksi oli kirjasto ja se kummistus siirteli kilrjoja sen työntekijän silmien edessä ja tietysti se pelkäsi. Toinen oli museo ja se kummitus näyttäytyi vieraille ja myös tällä työntekijälle ja aiheutti tietysti pelkoa. Kolmas oli eräässä kodissa, missa oven kahvat painui alas ja ovet aukeni ja muutakin tapahtui.
Näitä on vaikka kuinka paljon ja olen sitä mieltä että niissä on melkein aina takana riivaajia. Niitä on vilisemällä ja joskus ne aiheuttaa ongelmia, kuten silloin kun on eletty pahaa elämää ja toteutettu niiden tahtoa.
Amerikassa oli eräässä talossa mahdoton kenenkään asua ja kun asiaa tutkittiin kävi ilmi että siinä talossa oli olut saatanan kirkko ja siksi siinä oli pahan vaikutus.
Nämä ei tottele muuta nimeä kuin Jeesus nimen ja lausujan tulisi itse olla uskossa ja Jeesuksen asua hänen sydämessään, muutoin voi käydä kalpaten, kuten raamatttu kertoo eräästä tapauksesta missä erään miehen pojat yritti ajaa riivaajia poin ihmisistä ja ne riivaaja kävi niiden miesten päälle ja haavoitti niitä. Päävalia ne pelkäsi, koska hänessä asui Jumala.
Olisiko ollut http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/kummitus2001/kummitus.html ? Tosin siellä on 4 tarinaa, mutta muuten kuulostaa aika samalta.
Minä puolestani en usko, että kummittelussa on aina tai edes suurimmaksi osaksi kyse riivaajasta. Ensinnäkin raamatun riivaaja kuulostaa enemmänkin räyhähengeltä, kuin kummittelulta. Poltergeistit muotona ovat itseasiassa kummittelutapauksissa vähemmistötapauksia. Toisaalta kaikki kummitukset eivät ole pahoja. Esimerkiksi tuossa linkin tapauksessa oli kyseessä hyvä henki. Riivaaja kait ei voi olla edes periaatteellisesti hyvä henki?
Kuten aikaisemmin sanoinkin, minä en usko että "Jeesus on nimi jota ne tottelee". Eri kulttuureissa on manattu tai ajettu pahoja henkiä pois eri tavoin. Esimerkiksi käytettyjä keinoja on listattu http://www.juplin.net/myytit/kummittelu/miten_aaveista_paasee_eroon.htm ja huomaamme, että huolimatta kristinuskon luomasta ajatuksesta ylivoimaisuudestaan henkimanauksessa muutkin keinot ovat aivan yhtä mahdollisia.