Tehokasta oppimista.

Ei lukemisessa ole kysymys kirjainten yhdistämisestä, vaan äänteiden. Kukin kirjain on tietyn äänteen merkki ja nämä äänteet pitäisi osata yhdistää järkeväksi sanaksi. Usein auttaa se, että aloitetaan ihan lyhyillä sanoilla: ei, ui, hai, oli... Ja hitaasti. Kärsivällisyyttä vaaditaan nyt niin vanhemmilta kuin lapselta itseltäänkin.

Meillä lukemaan oppiminen ei ollut ongelma. Esikoinen alkoi lukea pian neljä täytettyään ja kuopus heti viisivuotispäivänsä jälkeen. Esikoisella ongelma oli siinä, että ei nelivuotiaana osannut kirjoittaa, vaikka kovin yritti, kun käden ja silmän yhteistyö ei vielä pelannut. Niinpä hän sai oman kirjoituskoneen, jolla sitten jo kirjoittelikin ihan mitä tahansa. Oppi hyvin myös oikeakielisyyden alkeet, kun hän näytti minulle tekstejään ja kerroin, mihin tarvitaan iso alkukirjain, mihin pilkku tai piste. Yhdyssanojen kanssa ei juuri mitään vaikeuksia ollutkaan.

Lukeminen on niitä asioita, joissa jokaisella lapsella on ns. etsikkoaikansa. Usein menee niin, että jos lapsi on kovin liikunnallinen ja fyysinen, henkisten taitojen oppiminen tulee vasta niiden jälkeen. Lapsi tavallaan valitsee itse, minkä asian opetteluun panostaa. Koko ajan hän yhtä kaikki jotakin opettelee!