nuoruusiän poissaoloepilepsia kokemuksia

teini-ikäisellä lapsellani epäillään, outo asia minulle, miten teillä on alkanut ja miten näkyy tällainen sairaus ?
8996
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Itsellä alkoi joskus 10 vuotiaana sairauden/kuumeen aikana. Kohtauksiin kuuluu mm. pahoinvointia, deja vu-tuntemuksia (vanhat unet ja kokemukset pyörivät päässä pikakelauksella), en välttämättä reagoi puheeseen, toiminta hidastuu, tuijotan usein vain eteeni jne. Kohtauksen jälkeen noin puoli tuntia menee sumussa, saatan vastailla vain muutamalla sanalla tai lauseella enkä välttämättä silloinkaan aina ymmärrä sanomaani. Kirjoitan outoja sanoja jne. Tämän jälkeen kohtaus alkaa "haihtua" ja pystyn jälleen tekemään asioita suht normaalisti.

Äänestä

Itsellä ilmestyi aivan tyhjästä 8v. Nassikkana eli 26v. Sitten.
Poissaolokohtauksia 3-5krt. Kk:ssa.
Ei pysy lääkityksellä kokonaan pois.
Vaikka tuntuu sinusta oudolta maailmalta, älä vedä poikaasi pois normimailmasta sen takia, että on todettu epilepsia.
Tulta päin vaan.

Äänestä

Empä muista sairaalassa heräsin noin 10v ja 35 v sairastanut välillä kohtaukset vuosia pois. Kohtausten takia ollut jalka kipsissä, olkapää tuhoutunut irronut ei kestä enään mitään. Lukuisia kieleenpuremisia tällä hetkelläkään ei kohtaustasapainoa ole.

Äänestä

Minulla oli noin 14-vuotiaana huonon lääkityksen vuoksi jonkinaikaa poissaolokohtauksia. En itse havainnut niitä, mutta muiden ihmisten mukaan saatoin yhtäkkiä puhua jotakin missä ei ollut mitään järkeä. Hieaman koomista jutussa oli se että saatoin yhtäkkiä kiroillakin. Itselläni ei siis ollut mitään mielikuvaa tapauksista.

Sittemmin lääkitykseni vaihdettiin, eikä ongelmia enää esiintynyt.

Äänestä

meillä ollut kuumeisena, sekä herätessä muutaman kerran sekavuuskohtauksia, silmät seisoo päässä eikä reagoi puheeseen, jalat tärisee, poukkoilee kuin säikähtänyt eläin sinne tänne, ääntelee ja kirkuu.

Äänestä

lisää vastauksia ?

Äänestä
  • Hei!

    Minun pitäisi kohta mennä nukkumaan, mutta yhden tärkeän jutun haluan kertoa sinulle. Nyt jos lapsesi on kuumeessa, niiin heti lääkäriin. Kuume usein nostaa kohtauskynnystä. Joku, joka ei edes sairasta epilepsiaa, voi kovassa kuumeessa saada kouristuskohtauksen.

    Toivottavasti kuume on laskenut, niin tilannekin varmaan tasoittuu. Itselläni on epi alkanut juuri poissaolokohtauksella aivan yllättäen ollessani 11-vuotias. Eivät kestäneet kauan, joten tilanne ei ollut paha. Ennen sairaalaan menoa ja siellä ollessa kohtaukset muuttuivat. Aloin sada useita hyvin pieniä kohtauksia, joita toinen ihminen ei pystynyt havaitsemaan. Lääkityksellä saatiin tilanne hyväksi eikä kohtauksia sitten lapsuudessani/nuoruudessani kovin paljon ollutkaan. Aikuisiällä alkoi esiintyä ns. isoja kohtauksia, tajuttomuuskohtauksia, melkein aina yöllä tai muuten nukkuessani, eivätkä sen vuoksi haitanneet normaalia elämää.

    Olen pystynyt käymään kouluni aika hyvällä menestyksellä yliopistokoulutuksenkin suoritettuani. Töissä olin yli 30 vuotta. Koko ajan kuitenkin oli kohtauksia, jotka uusien lääkkeitten tultua markkinoille lievenivät ratkaisevasti. Ei enää isoja kohtauksia. Poissaolokohtaukset jäivätkin pois aikuistuttuani. Nyt aina joskus pieniä häivähdyksiä, n. 1-2 sekuntia, jotka kyllä luokitellaan kohtauksiksi. Itse en oikein osaa pitää niitä sellaisina. Häivähdyksissä lievä de ja vù-tuntemus. Ennen koetun tunne. Tämä ennen koetun tunne aina liittynyt kohtauksiini. Sairauteni sen laatuinen, että ilman lääkkeitä en olisi tässä kunnossa. Voisi siis sanoa, että tilanteeni hyvä ja olen tyytyväinen. Lääkkeet ja mielellään säännöllinen elämänrytmi ehdottomasti tarpeen. Valvominen epiä sairastaville huono juttu.

    Nyt tuli varmaan kirjoitusvirheitä ym., kun olen jo vähän väsynyt. Valvon kyllä aika myöhään, mutta nukun myös aika myöhään, joten minulla sitten on se "rytmi". Sairaus ja lääkkeet kyllä aiheuttavat väsymystä.

    Toivon kaikkea hyvää lapsellesi ja toivon, että itse myös jaksat. Usein äiti ja isä tarvitsevat myös ammatti-ihmisen tukea, koska heillä on asiantuntemusta sairauteen ja mahdolliseen vanhempien ahdistukseen. Kun lapsesi saa tarvittavan hoidon ja löytyy sopiva lääkitys, uskoisin, että huolesi helpottavat. Tietysti meillä kaikilla epiä sairastavilla vaihtelee sairauden laatu ja vaikeus. Nyt tuli vähän sekavaa juttua, mutta jos haluat kysyä vielä jotain, niin kirjoittele. Ymmärrän hätäsi. Itse käännyn heti neurologin puoleen, jos ilmenee jotain erityistä. Älä jää yksin miettimään ja tähän sairauteteen tarvitaan aina neurologiaan erikoistunutta lääkäriä.

    Äänestä

nosto

Äänestä

Kommentoi aloitusta


äiti äiti äiti kirjoitti:

teini-ikäisellä lapsellani epäillään, outo asia minulle, miten teillä on alkanut ja miten näkyy tällainen sairaus ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu