entiset nuorten sävellahja

Joskus vapaana viikonloppuna tulee kuunneltua iltamyöhällä. Television sijaan radio vaihteeksi mukava.

Launtai-iltana on on auki: niin nytkin. Ne Launtain toivotut vievät varmasti muistot lapsuuteen. Harvoin tosin enää toivotaan niitä mitä silloin soitettiin: Muistan puiston kaunehimman, ihanimman, Militsa Korjuksen Warum? Lapin äidin kehtolaulu, Tallapee ym.'
Tulimme saunasta ja oli saunakahvi ihanat äidin piirakat, puhdas pirtti....Joskus jopa kaivo tulee mieleen, kun isä ja äiti lähtivät niin nuorena ja lapsuuskoti ei ole enää asuttavassa kunnossa.

Radiosta kestän kuunnella vain YLE Puhetta ja sitäkin valikoidusti. En siedä nykyisten "toimittajien" tyhjäpäistä lässyttämistä kera musiikin tai muutenkaan. Kiitos internetin ja melko mittavan oman arkiston, nykyisin on mahdollista kuunnella vain hyvää musiikkia.

1960-luvulla meillä oli Sävellahja, jossa ensimmäiset puoli tuntia saimme kuunnella eri asteista hautaansaattomusiikkia ja seuraavan vartin iskelmiä. Jos oikein hyvin kävi, saattoi ihan vihoviimeiseksi lopuksi "laulu- ja soitinyhtye tö rolling stones esittää meille musiikkikappaleen ai käänt ket nou sätisväksön".

1970-luvulla meillä oli Heikki Harman soittolista ja Jake Nymanin soittolista: Bowie, Beatles, Pink Floyd, Beatles, Rolling Stones, Beatles, Eno, Beatles, Hollies, Beatles, Genesis, Beatles, Stevie Wonder, Beatles... Mainitsinko jo Beatlesin? Kari Purssila soitteli muutaman kantribiisin per viikko ja Viikon Pop-LP pyörähti muutaman kerran vuodessa. Vasta Rockradio ja Tero Liete toivat enemmälti valoa pimeyteen.

1980-luvulla meillä olivatkin sitten koko vuosikymmenen jatkuneet huonon musiikin iltamat ja tuon jälkeen tuntuu nuoriso keskittyneen vain keksimään pyörää uudelleen, päästen parhaimmillaan soikion asteelle. Nykyisin jaksan vain toivoa, että taiteen palon kokevat uudet sukupolvet löytäisivät itselleen huomattavasti enemmässä määrin muita ilmaisukeinoja kuin musiikin: runoutta, kirjallisuutta, kuvataidetta... Musiikki on näet siitä julma laji, että siinä lahjattomuus on korvin kuultavissa. Ymmärrän toki, että musiikin KUUNTELU on jo vanhanaikaista, mutta kun en sen suhteen osaa muullakaan tavoin käyttäytyä.

Kuuntelen joskus jotain. Hyvin vähän kuitenkin. Entisten nuorten tai Rock eilen, tänään.....
Minunkin musiikkimakuni on jämähtänyt sinne -70- luvulle. CCR-fani olen myös koko ikäni. DeepPurple, Uriah Heep, Black Sabbath,
Kuntopyörää polkiessa radiota kuuntelen kun pyöränrumilus on piilotettu makuuhuoneeseen jossa ei muita viihdevälineitä ole kuin radio.
Radio on myös keittiössä ja siellä joskus kuuntele. Myös olohuoneessa stereoissa on radio mutta sitä en oikeastaan koskaan avaa. Autoradion etupaneli on hanskalokerossa kun tulee ajettua niin lyhyttä matkaa ettei kannata avata toosaa.

Tuleehan tuota joskus kuunneltua. Se vähän tuntui oudolta, kun joltakin festareita käymättömältä kysyttiin onko hän joku uskovainen tms. peräkamarinpoika. En minäkään ole millään festareilla käynyt, mutta melkoisena koviksena minua silti pidetään, ainakin työelämässä.

Kuuntelen kesäaikaan. Nostetaan radio mökin pihamaalle ja lämmitellään saunaa siinä samalla- niin kuin ennenkin tehtiin. Ohjelmaa alkaa oikein odottamaan, että muistaa laittaa radion päälle.

Musiikista ja jutuista muistelee omaa nuoruuttaan. Ja välillä tulee biisejä, jotka on jo unohtanut. Osa haastateltavista on ihan hauskojakin.

Yhden muiston laitoin itsekin ja se sitten luettiin. Odotan koska tulisi punkista juttua, että pääsisin retostelemaan Lontoon muistoillani ;)

En kuuntele. Nettiradiota tulee kuunneltua, sieltä valitsen sopivan genren mielialan mukaan :) Omat CD:t lisänä. Musiikkimakuni ei mene vuosikymmenen mukaan, mielimusiikkia löytyy suunnilleen väililtä 1930-luku - 2000-luku.

Minä kuuntelin aina Sävelradiota jonka tämä huuhaa Huovinen lakkautti vailla perusteita.

Nyt tämä samainen nainen on viemässä keskikaljan Alkoon kun me ollaan kaikki holhouksen tarpeessa.

Hävetkää!

Joo tuleehan tuota entisten nuorten sävellahjaa kuunneltua liki joka lauantai
kuulee välillä sellaisia biisejä mitä ei ole kuullut 40 vuoteen, ihan kiva ohjelma.

Kyllä nykyisin on valinnanvaraa toista se oli 1960-70 luvuilla poppia kuunneltiin
lähinnä ulkomaalaisilta asemilta kuten Radio Luxemburg 208 tai jopa meriros-
vo asemilta kuten Radio Caroline, London, 270, Veronica, Northsea Internatio-
nal jne, nykyisin on tuhansia nettiradioita mistä valita oman maun mukaan.

Tosin täytyy myöntää että siinä oli sitä jotain kun sai putkiradiosta säädettyä
jokin kiinnostava asema kuuluviin ja rävähti vaikkapa CCR:n uusin biisi.

Kaiket päivät tulee kuunneltua Radio Nostalgiaa. Tereveydentilani romahdettua en muuhun enää kykenekkään kuin haikailemaan ajan joka ei koskaan enää palaa. Eli1970 luvun alun muistojen perään. Esim. Päivi 1970 luvun alun Ruskeasannasta. Olisi mahtavaa, vielä joskus vaihtaa pari sanaa, viestiä tms.

Juu kyllä ne nuoruus vuodet palaa mieleen melko usein, kävin jo kotitilalla metsätöissä ja lauantaina odotti kotiin tultua äidin leipomat pullat, muut leivonnaiset kahvin kera. Hetken kuluttua tuli lauantain toivotut, humpat, valsit, foksit. Nykyisi maanantaina radio Suomesta sekshaku 18-19 hieman vanhempaa musaa. Oi niitä aikoja.

Mihinköhän se Poppikoulu on kadonnut? Sitä on tullut kuunneltua lauantaisin aina jos muuten on sattunut kohdille. Taitavat olla kesälomalla, tuskin ne sitä lopettaneet on, hyvää musaohjelmaa?

JOO. NYT IHAN REHELLISTÄ SUORAA PUHETTA eli KIRJOITUSTA ENTISET NUORET. Haastan kaikki keertomaan elämäntarinoitanne, kaunistematta !

Oon 55-vuotias nainen. Pari pitkää parisuhdetta, lukuisia lyhyitä ja yhden yön juttuja. Olen saanut siis temmeltää. Musa ja kulttuuri on kiinnostaneet, ravintolat, Vanhan kuppila, Tavastia ja Kultsa , Kannas, Elite, Kuu, Botta, Festarit, ihan kaikki ... varmaan 25 vuotta, monet ravintelit ja pubit nimienvaihdoksilla ja ilman, vuosi ja kymmenkinn toisen perään. Tuli riennot tutuiksi. Ja ihmiset.

Lapsen sain, hän on fiksu ja melkein aikuinen. Ainut onnistunut juttuni elämässä, josta olen kiitollinen. Ihana on ja rakas. Naimissa en tietenkään ole enkä ole ollut, en kihloissakaan.
Itse olen jäänyt ja/tai jättäytynyt rakkausleikeistä yksin. En onnistunut. Nyt 13 vuotta täysin yksin.

Hyvillä M:n papereilla opistotason (kaksi eri tutkintoa, tsiisus miten älytöntä minulta) , öllöhommissa, suoritustason skeidaa, suu hymyssä joka päivä teeskentelen, pienellä palkalla, pienipalkkaisessa, boring -duunissa ... jösses, et oli pimeitä valintani nuorempana. Itse asiassa, ei valintoja, vaan soljuin ja vaeltelin tilanteesta toiseen elämäni ajan. Olen varsinainen päämäärätön seikkailija, alisuoriutuja,
En suunnitellut mitään, elin kuin viimestä päivää, tein töitä, matkustelin, asuin mukavasti, tein ajoittain kahtaakin duunia välillä, joten rahaa kulutettavaksi riitti, mitään se sääsätnyt, kävin kampaajalla, ostelin kivoja kledjuja, söinja join ulkona, käytin melko hövelisti taksia jne.

Nuoruus ja kauneus menivät -
eivätkä ne sisällöksi riitä loputtomiin.

Yksin elän. Helsinki on kehäraakkeja täynnä, jotka samassa tilanteessa ja yksin. Hullut vuodet takana. Nyt kaikki tuntuu tasaisen harmaalta ja tylsältä. Rillejä väännän nenälläni - ,tähän on tultu - jotta näen kirjoittaa. Että tällaista..

Meni tää elämä jotenkin ihan p....
Onko muita. On tutun kuuloista kellekään, vaan olenko ainoa ?uttua ? Kertokaa 50-55 veet.

Vanhuutta odottelen. Ovella on jo. Kai tää sit nyt täs on / oli .

OLISI KIVA LUKEA JUTTUJANNE JA ELÄMÄNTARINOITANNE, AIKANI KULUKSI - LAUANTAI-ILLAN HUUMAA.
ISTUN LATTIALLA JA KIRJOITAN. PITÄIS SIIVOTA, MUT EI HUVITA. SYÖN LEHTIKAALIA, KURKKUA JA TOMAATTEJA SUORAAN SELLAISENAAN. INHOAN KOTITÖITÄ JA RUOANLAITTOA.

NYT ON VAPAATA ENKÄ TEE MITÄÄN, JOS EI HUVITA. MENEN NUKKUMAAN PIAN. NUKKUMINEN SUURIN NAUTINNOISTANI NYKYISIN, HALVAT ON HUVIT. MUKAVUUDENHALU MENEE KAIKEN EDELLE. EI HUVITA MIKÄÄN. EI JAKSA ENÄÄ RIEKKUA PITKIN POIKIN EIKÄ LIPITTÄÄ VIINIÄ, OLUTTA TMS. EI EDES KAHVIA. kIVENNÄISVETTÄ ON 1.5 LITRAA VIERESSÄNI.

TÄMÄ KIRJOITTAMANI HUVITTAA ITSEÄNI SUURESTI. TÄÄ ON NIIN PIMEETÄ, KUULOSTAA IHAN HIMMEELTÄ, JA ON TOTTA. MUN ELÄMÄÄNI. JA AIVAN TOTTA. OMG !

YKSI JUTTU VIELÄ: ASUNI ON AVAIN OMAA LAATUAAN HUIPPU, MAHDOTON - SELLAINEN, JOLLAISESSA EN MISSSÄN TAPAUKSESSA MENISI AVAAMAAN OVEA, JOS OVIKELLO SATTUSI SOIMAAN, MUTTA SEHÄN EI SOI. HEH.

KIRJOITETLKAA TOSITARINOITA. TÄMÄ VOI OLLA HAUSKAA.

Nyt pitäisi kerätä Ukrainan kansa lle

Olin radio Novan suuri kuuntelija! Kunnes aikuisen poikani autossa olin satumalta kyydissä keski-Suomi ja hänellä pällä autossa radio Nostalakia! Joten vei sydämeni kanava.hyvä juhannusta. Helsingin lähiöstä.

Ei enempää voi iltaa pilata kuin laittamalla hyvään ohjelmaan itsekeskeiset "p:,kat" esiintyjät .