ite kattoo mihkä on vaikee/helppo päästä. Ja jos mä oisin vielä hakemassa, en varmana täällä hehkuttaisi mihin on "helppo" päästä, sittenhän sinne ryntää kaikki - ja kas vain, enää ei ookkaan "helppo" päästä. Iteltään kaivatte maata jalkojen alta...
Mitä te niistä hakuoppaista tavatte jos ette älyä vertailla edellisvuosien hakija/sisäänpäässeiden määriä, mä kattelin niitä jo eka opinnoissa vuosia, vuosia sitten ja samoin kun aloitin nää sosionomin opinnot aikanaan.
Mitä te niistä hakuoppaista tavatte jos ette älyä vertailla edellisvuosien hakija/sisäänpäässeiden määriä, mä kattelin niitä jo eka opinnoissa vuosia, vuosia sitten ja samoin kun aloitin nää sosionomin opinnot aikanaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja lisäisin vielä, että kannattaako hakea sellaiseen paikkaan minne on kaikista helpoin päästä sisään. Ei kannata aliarvioida itseään...
Ja eikö sitä olisi kiva opiskella alaa josta on oikeasti kiinnostunut, eikä vain mennä sinne mihin pääsee.
Itse pyrin "haave" alalleni, ja kolmantena hakuvuotena tärppäsi. Olen hyvin tyytyväinen etten tyytynyt vähempään, haasteet tekevät elämästä arvokasta.
Joo, tosi pöljää hakee sinne minne pääsee jos ei ala kiinnosta. Ei ihme että sitten lopetetaan, ei siinä voi motivaatiot kovin korkeella olla jos ei kiinnosta tippaakaan. Tai jos löytää alan mikä kiinnostaa, kannattaa miettiä voiko Helsingistä lähtösin oleva viihtyä jossain pikkukylässä susirajalla :) Mutta jos tuntuu että kumpikin käy, mikäs siinä sitten, ollaanhan me niin erilaisia...Mutta tuon työttömyyspvärahan takiahan on pakko hakea eli siinä sellaiset jotka ei tahdokkaan joutuu "viemään" paikkoja oikeesti haluavilta. Siinä tapauksessa kannattaa taas hakee suosittuihin kaupunkeihin ja suosituille linjoille - ettei pääse ;)ja ei loistaa pääsykokeissa, tehdä uhalla väärin ettei saa pisteitä, jos siis pakon edessä hakee kuten monikin kuulema tekee....toi on ihan pöljä "laki"...