moi
olen aloittanut tälle syksylle sosionomi-opiskelun. Kyselisin Teiltä, millainen mielikuva teillä on sosiaalityöntekijöistä, mitä tekee sosionomi?
terveisin, tuleva "sosiaalitantta"
olen aloittanut tälle syksylle sosionomi-opiskelun. Kyselisin Teiltä, millainen mielikuva teillä on sosiaalityöntekijöistä, mitä tekee sosionomi?
terveisin, tuleva "sosiaalitantta"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse työskentelen lastensuojelussa perhetyöntekijänä ja minulla on hyviä kokemuksia sosiaalityöntekijöistä. Teemme tiivistä yhteistyötä mutta kentällä perheiden kanssa työskentelemme parityönä. Miksi kysyit sosiaalityöntekijöistä ? Työnkuvamme poikkeaa heistä kyllä mutta se riippuu paljon paikasta missä työtä teet eli työnkuva. Voithan halutesasi tehdä epäpätevänä sosiaalityöntekijän työtä. Meidänkin toimistossa on useita sosionoméja sossun työssä, mutta palkka on sitten epäpätevän palkka eli lähes tasoissa perhetyöntekijän palkkatason kanssa.Ja työ vielä vastuullisempaa. Itse olen viihtynyt työssäni hyvin ja yleensä sosiaalityössä. Minulla on laitos ja avohuollon kokemusta kertynyt jo jonkin veran.
hei,hyviä kokemuksia
kuten kerroin olen aloittanut sos.alan opiskelun. Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta terveyspuolella työelämässä ja olen ollut tekemisissä sos.puolen kanssa, mutta yleisellä tasolla puhutaan sosiaalitantoista. Olen joutunut pakosta vaihtamaan ammattia,enkä vielä ole löytänyt sitä punaista lankaa jolla sos.ihmiset jaksavat tehdä tätä työtä ja miksi.Minua kiinnostaa yleisellä tasolla kuinka tärkeiksi kokeataan sos.henkilöstö jne.
tv tuleva sosiaalitantta
Siskonlikka luki sosionomiksi samalla kun kaitsi miehensä kanssa kahta erittäin ylivilkasta lastaan. Valmistui ajallaan... Puolen vuoden työputken jälkeen sosiaalitanttana on täysin leipääntynyt työhönsä!
Ei jaksa enää loputtomiin valittavia asiakkaita, joille esim. kirjoitetaan maksusitoumus päihdehuoltolaitokseen, ja näkee ne samana perjantaina assalla täysin sekaisin muusta maailmasta. Ei motivoi työ, ei työtoverit, ei kiire & tressi työpaikalla eikä myöskään palkka toimenkuvaan nähden.
Tässä yksi näkemys...
Olen itse työskennellyt kohta kaksi vuotta lastensuojelussa. Tähän työhön tulee olla kyllä jonkinlainen intohimo että jaksaa tätä varsin raskasta työtä tehdä. Työntekijänä saan tästä työstä itse paljon. Koen tekeväni tärkeätä työtä ja olenhan lastensuojelun työntekijäänä juuri lapsen asialla. Jos lapsen elämän tianteen näkee parantuvan siitä työntekijäkin sydämmestään iloitsee.Ja jos saavuttaa pitkän työskentelyn jälkeen nuoren luottamuksen jne. Työhön kuuluu toki turhautuminen, perheiden tilanteet ovat vaikeita ja monimutkaisia mutta silti koen että työlläni on merkitystä. Hyvä työyhteisö on voimavara ja se auttaa jaksamaan raskaassakin työssä. Itsestä pitää kantaa huolta muuten käy huonosti jos ei huolehdi omasta jaksamisesta on itse kohta autettavana. Työnohjaus on a ja o.