Nykyään kun on tämä netti niin yhteydenpito , tiedonkulku ja kuulumisien vaihto on tavattoman paljon helpompaa kuin ennen. Ennen oltiin paljolti kirjeiden, korttien ja lehtien varassa. Ystävätkin saatiin kirjeenvaihtoilmoitusten kautta, ja niitähän oli lehdissä paljon. Muistan, että meille tuli paikallisen päivälehden lisäksi ainakin
Sirpale, Perjantai, Nyyrikki, Viikonloppu ja Lukemista Kaikille. Minulle lisäksi Joka Poika. Myöhemmin vielä luettiin kotiväeltä salaa Cocktailia ja Jallua.
Mitä Sinun nuoruudessasi luettiin?
Sirpale, Perjantai, Nyyrikki, Viikonloppu ja Lukemista Kaikille. Minulle lisäksi Joka Poika. Myöhemmin vielä luettiin kotiväeltä salaa Cocktailia ja Jallua.
Mitä Sinun nuoruudessasi luettiin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heh, hyvähän valikoima sinulla olikin! Tervetuloa palstalle!
Päivän sanomalehti oli meillä vara tilata.
Perjantaita ja Nyyrikkiä kukkakaupan kukkapuskien suojapapereista.
Samoja taidettiin lukea kun ikäkin lienee samaa luokkaa.
Nyyrikistä minäkin muistan lukeneeni ensimmäiset rakkauskertomukset ja Jallua ja Cocktailiakin olen selaillut.
Olipa selkeä avaus! Välkommen bara!
Ostan mielelläni Nyyrikin ja Perjantain vuosikerra viime vuosikymmenoiltät, koska en ole koskaan niitä lukenut. Mielelläni maksan hyvin, että tulee tuo sivistykseni aukko paikattua.
Enää Nyyrikki ilmestyy vielä tänäänkin. Eikä turhia kirjoittajia ole vuosien vieriessä sinne kirjoittanutkaan, vaan esim. Kalle Päätalo, Timo K. Mukka ja Pentti Haanpää.
Toki sinne kirjoitti moni amatöörikirjoittajakin.
Seura Apu ja Helsingin Sanomat kuuluivat nuoruuteni kotona.
Avusta muistan: missä Jallu luuraa ja vitsejä konkin veraan, mutta mummolassa luin Nyyrikkiä hartaasti teini-iässä.
Kirjasto tosin lähellä olevana, kävi kaikkein tärkeämmäksi,...toki myös kotiin hankittu kirjavalikoima niihin aikoihin.
Avioiduttuani en tilannut viikkolehtiä, mutta silloin tällöin ostin Damernas Värld'in selatakseni maailmalla olevaa muotia ym.
Jämsän kesinä luin Kotiliettä, ihastuin jo silloin Martta Vendelinin kansikuvituksiin ja Valtarin runokerrontaan takakannessa.
Oliko ne Kieku ja Kaiku ne pojat:D silloin seikkailemassa, ja myös piirretty vihkonen Nautiluksen seikkailuista kapteeni Nemon keraJules Verneltä, oli aarteeni silloin.
Seura-lehti oli -50 luvulla iso ilo lapsikatraassamme. Isosiskolle tuli nuo perjantait ja nyyrikit, mutta me sällit lällätimme nyyhkylukemiselle.
Sitten alkoi saamaan divareista niitä lännensarjapokkareita. Muistan nimen Zane Grey, kylmä tyyppi, meinattiin.
Pekka Puupää-sarjakuvat muistan. Kiipesin mummolan ullakolle, kun sade löi kattoa, ja syvennyin Puupään saloihin.
Puupäät olivat kirjasia. Niitä saattoi lukea uudelleen ja uudelleen.
Muistan vielä Kieun ja Kaiun, jotka seikkailivat Kotilieden takakannessa. Kirjoittajana oli oikein kuuluisuus, nimittäin Mika Waltari, ja piirtäjänä muistaakseni Fogeli.
Kylmä kun jo on ja pakastaa
Kaiku onkimista rakastaa
Pidin paljon noista ja itsekin olen jotain runoillut.
Waltarin napakat runoriimit jivät hyvin mieleen kuten ruuneperikin sanoo.
Kukkopojat söivät saippuaa, kunnes:
Juuri kun on on vatsa haljeta
alkaa totuus julma valjeta
Kieku ja Kaiku olivat joskus minunkin ihastuksiani, silloin kun en vielä muuten Mika Waltaria tuntenut.
Olimme kerran lähdössä parhaan ystävättäreni kanssa retkelle, eväät olimme jo laittaneet reppuun ja ottaneet mukaan käärityn viltin ja kaiken tarpeellisen, niin kun oven avasimme, siellä alkoikin juuri sataa.
Minä levitin sen viltin lattialle ja sanoin Kiekua ja Kaikua lainaten:
"Turha metsään laukata,
eväät näin voi haukata!"
Vanhempiani tuo päätelmäni näytti naurattavan, olisiko siksi jäänyt mieleeni.
Myöskin tuo ystävättäreni sen vielä muisti kolme vuotta sitten, kun eräissä hautajaisissa sitä eväsretkeämme muistelimme sille naureskelimme.
.
Kieku ja Kaiku olivat omasta mielestään fiksumpia kuin sarjakuvassa kolmantena seikkaileva Possu. Keksittiin muka niin hyviä ideoita, kovalla tohinalla alettiin toteuttaa ja yleensä kuusesta katajaan kapsahdettiin. Mutta lopuksi otettiin taas lusikka kauniiseen käteen , jotain opittiin ja annettiin opiksi lukijoillekin.
"Kieku neuvoskelee kuuroa
Possun ahmiessa puuroa."
Meille tilattiin 50-luvulla Lasten maailma, ja muutaman numeron löysinkin antikvariaatista. Siinä oli usein Maija Karman kaunis kansikuva ja muistan sarjakuvan Mari ja Kari, jossa myös oli jokin kommellus, siitä selviäminen ja oivallus. Sellaisenkin lehden muistan meille jo isommille lapsille tilatun kuin Nasta, mutta ei ole mitään mielikuvaa sen sisällöstä. Velipojille tui joskus Tex Willer ja sittenhän Aku Ankka jo syrjäytti nuo muut meilläkin.
Kotiliesi tuli äidille varmastikin 50 vuotta, ja ihailin Pikku Äidin kirjeitä, joissa hän lohdutti ja antoi neuvoja esimerkiksi ihmissuhteissa. Haaveilin, että kunpa minustakin tulisi Kotilieden toimittaja ...onneksi omaa kotilettä olen saanut vaalia jo kauan. Äidille tuli joskus Hopeapeili, jossa oli kauneusniksejäkin, hiuksille piti antaa sata harjanvetoa joka ilta ja sitruunalla sai perunankuorimakädet valkoisiksi.
Naapureiden kanssa vaihdettiin lehtiä, Apu tuli näin tutuksi ja kateuttakin vähän herätti naapurin tyttöjen Ajan Sävel ja sen upeat filmitähtikuvat.
kiva aloitus -- mutta on jo myhäinen yö --. On jatkettava juttua huomena .
Hyvää yötä jos on joku vielä lukemassa .
Armi Ratia myös kirjoitti Perjantaihin ja Juttutupaan nimimerkillä Saimi Tarvonen. Kustansi koulunkäyntiään ja uuden talvitakin. Kohensi talout- taan vielä perheellisenä romanttisilla kirjoituksillaan .
Kotiliesi, Seura ja Suomen Kuvalehti.
Sanomalehti tuli tietenkin, mutta Nyyrikkiä, Viikonloppua ja muita "sopimattomia" julkaisuja luettiin naapurissa, jossa oli valistuneemmat aikuiset.
Luokkatoverini äidit tilasivat kimpassa Perjantain. Siinä julkaistiin jatkokertomuksena kokonaisia rakkausromaaneja, jotka leikattiin irti ja ommeltiin kirjaksi. Joka numero oli siis huolella säästettävä. Muistan lukeneeni ainakin yhden tällaisen kirjan: "Katariina ja Munkkiniemen kreivi!"
Viikonlopussa oli usein tarinana köyhä tyttö, jostain syystä usein nimeltään Martta, joka onnekkaiden sattumusten siivillä pääsi parempiin piireihin ja ihan insinöörin kanssa naimisiin.
tiin, muistan yhden tädin, jolle se tuli, hänestä puhuttiin,
mutta nykyisinhän se on noussut arvossa.
En tunne lehteä, vain huhupuheita siitä.
Kaipa kaiken maailman "Kauniit ja rohkeat" ovat
maaperää muuttaneet siihen suuntaan.
sarjalla monet kiusaavat itseään. Sisar on ottanut toisen siaren miehen. YÄK,,, etovaa.
.
¨¨¨