Kukaan ei soita, ei lähetä kirjettä,

auttaakseen,




jaaa, hankala kysymys,
asutko kerrostalossa vai rivitalossa,
voithan alottaa tutustumisen esm. pihalla tervehtimällä, tutttavuus ei synny hetkessä, vaan ajankuluessa, kun huomaa naapurin kunnon kansalaiseksi,
ei kannata heti soittaa naapurin ovikelloa, se ei tuota ylensäkkää tulosta, vaan pikkuhiljaa hymyilemallä, osottamalla olevasi kunon kansalainen siitä se pikkuhiljaa luottamus suntyy jos on syntyäkseen,
suomaliset on omissa oloissaan eläjiä, eivät tykkää tyrkytyksestä ja äkki tuttavuuksista,

ole rehellisinen, ystävällinen, symppis, siitä se alkaa

Jos aamulla pääset liikkeelle, kaupoilla on asiakkaita ja puhekavereita. Itse en näistäkään höpinöistä piittaa paitsi tavanomaiset moikkaamiset.
Viikkoa ennen joulua tais naapuri piipahtaa pihassa kun olin unohtanut palauttaa hänen sähkösahansa, sen lainaksi saadun.

Eihän se ykspuolelta päivä paista. Soitatko itse? Otatko yhteyttä kehenkään oma-alotteisesti?

Niin, tuskin kukaan tulee kotoa hakemaan jos ei ennestään tuttuja olla. Miten jos hakeutuisit jonnekin harrastusten pariin missä on muita ihmisiä?

joskus jotain muutakin juotavaa kuin kaffeeta. Äläkä ole kuin myrkky kun näet muitten nostavan maljoja.

Olet sentään oivaltanut, että ruikuttajia lohdutetaan.

......

Etsi vastaus peilistä! Pieni pohdinta sen ääressä saattaa antaa vastauksen.

Tilanteeni taitaa olla sama kuin hyvin monen muunkin eläkeläisen.

Työikäiset ovat havainneet, että meillä on aikaa eikä aina riittävästi luontoa kieltäytyä ehdotetuista puuhasteluista.
Soittoja ja sähköposteja tulee vähintäänkin riittävästi.

Ehkä täydellinen erakoituminen muuttaisi tilanteen.

Kemuja ja varsinaista sosiaalista elämää olen vähentänyt.

Jos kukaan ei ota yhteyttä, hae syytä itsestäsi.

Nykyään kännykkäaikana ei ehkä ystävälläsi ole puhelin numeroa ja jos et itse soita niin turha kai on odottaa toisten soittavan.
Anteeksi vaan ystävät minäkin olen huono soittamaan, mieluummin puhelen kun tapaan ystäviä. Olemme tehneet naapurien kanssa sopimuksen että naapurissa käydään ilman mitään tarjoilua. Voi piipahtaa tuulettamassa hermoja ja taas omat toimet sujuu.

Ja hiljaisemmaksi menee, kun Itellakin karsii postinjakelua, lankapuhelimia ei ole enää kellään, naapurilla on niin huono kuulo, ettei kuule ovikelloa, ja rollaattorin kanssa ei tahdo jaksaa kulkea ylämäkeen bussipysäkille.

Mihin maailma on oikein menossa!