Käyn ammattikorkeaa, jossa päivien pituus on vakio kahdeksasta neljään, vain kerran viikossa saattaa päästä jo kahdelta.
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
hommasi. Onko amk:ssa läsnäolopakko, joka tunnille? Kai sentään opinnot voi suorittaa omaan tahtiinsa? Lisää vaikka yksi vuosi netto-opiskeluihisi.
Älä nyt hyvä ihminen terveyttäsi pilaa noiden asioiden tähden. Ei se AMK-tutkintokaan nyt niin arvokas ole että sen eteen kannattaisi uhrata sekä fyysinen että psyykkinen terveys. Olkoonkin että "ammatti on aina hyvä olla" ja rahaa on aina kiva olla, niin ei ne sairaalassa/hourulassa osastolla enää niin arvokkaalta tunnukkaan. Niin ja hautakiveen ei muistini mukaan ammattia kaiverretakkaan.
Noh.. siis oikeasti.. Jos asiat ovat jo kehittyneet niin että alkaa syntyä noin mustia ajatuksia tahallisista oman terveyden vahingoittamisista itsemurhaan asti niin silloin sun olis hyvä päästä keskustelemaan jonkun luotettavan ihmisen kanssa joka ymmärtää tilanteesi. Ensiksi esim. koulun opinto-ohjaalle (tai vastaava) kerrot tilanteestasi ja kysyt miten olisi mahdollista sovittaa paremmin opiskelu ja työnteko yhteen; kuten em. kirjoittaja ehdottikin kevyemmällä ja hitaammalla opiskelutahdilla esimerkiksi. Vuosi lisää valmistumisaikaan, so what.Ja jos vanhempien kanssa olet hyvissä väleissä niin heilläkin saattaa olla jo elämänkokemuksen myötä laajempi näkemys tilanteeseesi. Ja voisin kuvitella (vaikken tietenkään ihmisiä tunnekkaan) että auttavat varmasti, jos vain kykenevät. Todennäköisesti vanhempasi eivät vain nyt tiedä millaiseen jamaan olet ajautunut.
Loppuen lopuksi tässä (kuten elämässä usein) on kyse valinnoista. Jos valintasi on jatkaa samaa rataa, sitten olet tehnyt valinnan kulkea tiellä, joka SAATTAA johtaa uupumukseen, keskittymishäiriöihin, burnoutiin, kenties yhä syvenevään masennuksen, syömis- tai paniikkihäiriöihin, yms.. kaikkine mahdollisine somaattisine oireineen ja katoavine kavereineen. En nyt halua turhaan pelotella, mutta oman taustani puolesta voin sanoa, että tämä nyt vain on nykyään niin kovin yleinen kehityskaari, varsinkin ihmisillä, jotka ns.suorittamiseen taipuvaisia.
Vielä alleviivaan kun kysyit tätä:
Siitä tilanteesta on poispääsy.
Pyydä apua. Puhu. Kysy. Et sinä ole yksin, vaikka nyt saattaa siltä tuntuakkin.
Tunnettua suomalaista "ajattelijaa", Matti Nykästä siteeraten: "Kaikki on nyt vaan up yours!" :D
..eli.. it's up to you.
Hyvää syksynjatkoa! Toivon sydämestäni että löydät/te ratkaisun ongelmaasi.
kannata riskeerata omaa terveyttä. Katkeaa vaikka verisuoni päässä - siihen ne kiireet loppuu totaalisesti. Tunnen liikaakin tapauksia, nuoriakin. Mitä pidemmälle jatkat oravanpyörässäsi, sitä vaikeammaksi sinun tulee hypätä siitä pois.
Onko tuo työharjoittelu pakollinen, opintoihisi kuuluva? Vai oletko töissä ihan puhtaasti rahan vuoksi?
Jos olet töissä vain siksi, ettei tarvitse ottaa opintolainaa, niin höllää nyt ihmeessä. Tekstisi luettuani kuvittelisin ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu. Miksi et vähentäisi työn tekemistä ja ottaisi opintolainaa? Saisit sen taatusti maksettua opintojesi jälkeen. Tuossa ei tunnu olevan mitään järkeä.
Keskity enemmän opintoihin ja hanki se ammatti. Töitä ehdit löytää myöhemminkin.
okei, tämä saattaa kuulostaa karulta, mutta:ota omaa lomaa. Yksikään amk-tutkinto ei kaadu muutaman luennon poissaoloon! Meillä (sos ja terv.ala)opettaja sanoi heti opintojen alussa, että ottakaa omaa lomaa jos tuntuu ettette jaksa. Koulutusohjelma jossa olen, on AMK.N vaativimpia. Koko kolmen vuoden ajan on päivät ollu vähintää 8-16, yleensä 8-18 tai 19. Siihen päälle siis tehtävät ja tentit. Kuukauden aikan on tuntien lisäski noin 14 tehtävää (essee 10 sivua, semianaariesitys 30 min plus 5 sivua esseetä jne.)Siis herranjumala, ei loppupäivästä enää muista nimeään. ITse käyn töissä noin kerran viikossa, viikonloput vapaana. LAinaa ei ole hirveästi kertynyt. Jos vanhemmat pystyy tukemaan, ota raha vastaan.Kyllä hekin mielummin näkevät lapsensa fyysisesti ja psyykkisesti terveenä kuin "täydellisen itsenäisenä" pitkässä terapiassa!
Meillä kopsataan opiskelutovereiden kesken muistiinpanoja, jos joku on poissa joltain luennolta. Sekin helpottaa.
Tämä loman ottaminen ja kunnolla nukkuminen on parempi vaihtoehto,eikä maailma kaadu muutamaan poissaoloon. Jos muutaman päivän vaikka ensi viikolla nukut pidempään rauhassa kotona, huomaat ehkä jo että ajatukset ovat kirkkaampia. Väsymys--->masennus on melkoinen tie, älä vie itseäsi siihen suuntaan!
Ja tuo työpaikka: kenenkään elämä ei kaadu siihen, että sinä myöhästyt vaikka vartin. jos joku niin väittää, niin valehtelee. Turha kantaa tunnontuskia siitä, ja stressata itseään vielä enemmän sillä.
Nyt olisi aika ajatella itseään ja omaa hyvinvointia. Itsemurha-ajatukset on aina vakava merkki uupumuksesta. Höllää hyvä ihminen, ja nuku huomenna puoleen päivään.Ja sen jälkeen otat pitkän suihkun ja syöt kunnolla! Eiköhän se siitä pikkuhiljaa. Levänneenä jaksat koulutehtäviäkin paremmin ja tehokkaammin.
Kylmä totuus, mutta itse olet soppasi keittänyt! Töissä ei ole mikään pakko olla opiskeluaikana (voi ottaa vaikka lainaa, elää säästeliäämmin) ja jos ei halua ottaa lainaa tai menettää hyvää elintasoa, niin turha valittaa. Olin itse aikaisemmin koulun ohella töissä, mutta huomasin muutaman kuukauden jälkeen yhtälön mahdottomaksi ja nyt olen vain opiskelija. Olin lähellä burnoutia, kärsin unettomuudesta, ennen kuin tajusin löysätä. Eli ota lopputili! Jos et tajua jo nyt, niin turha valittaa...tai vähennä työvuoroja jos mahd.
Mä aloin miettimään, että mihin tuo ensimmäsen viestin lähettäjä tarvii rahaa opintotukea enemmän, kun hänellä ei ole sitä vapaa-aikaa...Eli ruokaan ja vuokraan (onkohan hirveen kallis vuokra?) tarvii rahaa, mut jos ei ole vapaa-aikaa yhtään, niin ei tarvii lehtiä tms, ei mee menemiseen/harrastuksiin rahaa, pärjää vanhoilla vaatteilla..kirjastot on keksitty, joten ei tarvii oppikirjojakaan...Eli mun päätelmäni on, että olet sairastunut jo jollakin tasolla (ainakin rahanahneuteen ja ehkä olet tienannut jo vuodessa niin paljon, ettet saa opintotukea) ja onhan sulla oireitakin, joten ei määritelmäni kovin julma ole. Silti pyydän anteeksi sitä.
Ota iisisti ja sano vaikka itsesi irti. Priorisoi terveytesi ja opiskele. Kesällä kyllä ehdit tehdä töitä. Itse vielä jokin aika sitten opiskelijana ollessani opiskelin täyspäiväisesti talvet ja tein kesällä sitten töitä. Se on ollut tehokas ja rahakaskin vaihtoehto (=ei oo tarvinut ottaa lainaa ja säästöjäkin kertyi).
Hämmästytti hmmm-nimimerkin viesti. Opiskelijat eivät yleensä ole rahanahneita.
Itse pihistän joka ainoan pennin, olen päättänyt pärjätä ilman opintolainaa.
Etenkin yksinasujille jotka eivät jaa vuokraa kenenkään kanssa, on 350-550 e kuussa vuokra ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, vaikkeivät ne yksiöt kaksiot niin suuria ole.
Jos olet löytänyt jostain vaatteita, jotka eivät mene rikki ja muuttavat kokoa sitä mukaa kun itse kasvan/laihdun, niin ilmoita mistä niitä saa.
Ja joskus tulee yllätysmenoja, lääkärit/hammaslääkärit, lääkkeet. Laskuista puhumattakaan.
Oppikirjojen metsästäminen kirjastosta. Huh huh. Aivan kuin niitä kirjoja ei tarttisi ostaa, uutena tai vanhana.
Kerron esimerkin. Opiskelen terveysalaa, ja tarvitsen Anatomian kirjan jota käytetään koko 4 vuoden opintojeni ajan, aivan kuten monia muitakin kirjoja. Kirjasto ei lainaa kuin kuukaudeksi. Ja kun kirjastosta yritin etsiä kirjaa, varausjonossa olikin yllätys yllätys 28 jonottajaa ennen minua. Uutena kirja maksoi 96 euroa. Hinnat ovat hirveitä, halvin kirja mitä olen tarvinnut, on ollut 59 euroa.
Eikö vanhemmat nyt jonkun verran pystyisi auttamaan? Itsemurha nyt ei ole mikään ratkaisu, tuskin sä elämääsi tähän asti olet elänyt vain siitä syystä että yhtäkkiä päättäisit sen.
täytyy sanoa, että onpa kylmää ja kyynistä kommenttia ilmassa. Mitä ihmettä luulette saavanne siitä, että tylysti kommentoitte toisen ahdinkoa tyyliin "itsepä olet soppasi keittänyt" jne.
Juuri tästä syystä otan ja pakkaan kamat ja muutan pois koko suomesta. Ihmiset on niin pirullisia. Tsemppia sinulle, ahdistunut opiskelija!
Olisit syntynyt rikkaan perheen kersaksi, niin ei tarvitsisi käydä töissä. Suomi on maailman amerikkalaisin maa. On oma syysi, että olet syntynyt väärään sukuun. Jos olisit vaikka Ollilan poika, kaikki kiittäisivät sinua vaikket tekisi mitään.