Käyn ammattikorkeaa, jossa päivien pituus on vakio kahdeksasta neljään, vain kerran viikossa saattaa päästä jo kahdelta.
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ajattele itseäsi ja terveyttäsi ennen kaikkea! Jätä työsi pois ja ota opintolainaa, yli 50% opiskelijoista sitä on. Sitä on kyllä sitten aikoinaan aikaa maksaa pois. Näin saat taakan harteiltasi. Tai jollet halua noudattaa tuota niin vähennä yksinkertaisesti työtunteja, sano että opiskelu tulee sinulle ykkösenä. Tosin työnantajahan voi sanoa, että opiskele sitten äläkä tule takaisin... Mutta ei kaikki. Ajattele järkevästi ja karsi tekemisiä poies niin alkaa elämäkin rullaamaan.
Nyt STOP! Mieti mikä sinulle on todella tärkeintä.
Ei tuollainen ole mitään ihmiselämää. Kuulostit uupuneelta, mutta myös masentuneelta.
Uupumus on sairaus. Jos lääkärisi on eri mieltä, vaihda toiseen. Olen itse ollut uupumuksen takia sairaslomalla. Minulla pitkittynyt uupumuskierre johti masennukseen ja psykosomaattisiin oireisiin (keho alkoi oireilla mieltä, yritin ohittaa oireet, mutta ne vain pahenivat..). Kun voimat todella loppuu, niitä ei ihan heti takaisin sitten saakkaan..
Nyt parannuttuani osaan kuunnella itseäni (en kuuntele muita siinä asiassa mikä minulle on parasta), tunnen rajani ja osaan sanoa ei. Arvoni ovat myös loksahtaneet kohdilleen - suorittamisen sijasta olen alkanut elää.
Vähennä tunteja koulussa! Siellä ei ole mikään pakko olla! Jätät pois kursseja ja käyt hitaammin, jos työtäs et raaski jättää.
Tai sitten olet pois tunneilta, niin paljon kuin mahdollista. Minä ainakin olen, vaikka ei mitää syytä olekkaa. Kuka siellä huvikseen istuu jonkun äijän puheita kuuntelees. Itse opin parhaiten lukemalla kirjoista.
Kyllä niitä työnantajia löytyy sellaisiakin, jotka ymmärtävät sen, että opiskelu on päätyö.. Ite opiskelen AMK:ssa, teen 4 vuoroa kuukaudessa eli vain sen ettei tarvitse ottaa lainaa.. Olen sanonut työnantajalle, että en halua ottaa/tehdä ekstra vuoroja. Ei ole ollut mitään ongelmia. Vain ite voi määrätä tahdin, ei kukaan muu.. Jos työpaikallasi ei ymmärretä, että opiskelet vaihda työpaikkaa.. Älä nyt ainakaan jatka rehkimistä, koska siitä ei seuraa mitään hyvää..
rauhoitu hyvä ihminen! mihin noin hoppu. jos väsyttää niin nuku kun nälättää niin syö. jos muutama kurssi vaikka silloin tällöin kärsii niin siul on loppuelämä aikaa tehä ne. Asioilla ON tapana järjestyä! Itsellä jopa himpun alta 10 kurssia rästissä ja silti taidan valmistua määräajassa.
Ota se pari tonnia opintolainaa, lähde töistä ja hoida itsesi ihmeessä kuntoon. On fysikaalinen mahdottomuus olla kahdessa tai kolmessa paikassa samaan aikaan. Ajattele terveyttäsi. Jos sen menetät nyt masennukselle tai burn outille,(mikä ei taida olla kauheen kaukana enää) siinä menee vuosia hommata itsensä kuntoon. Lopeta tuommoinen meno siis hyvissä ajoin. Keskity kouluun ja sen hoitamiseen kunnolla. Töitä ehtii kyllä tehdä myöhemmin ja lainat maksaa.
Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa koulun alkaessa (käyn AMK:ta tekniikan alalla 3. vuotta). Kesätyöpaikassa hommaa riitti ja toisaalta budjetissakin oli hieman vajetta, koska olin ollut 2/3 kesästä työttömänä. Tein siis töitä 30-40h viikossa ja kävin vielä koulussakin minkä ehdin. Ohjelmani oli kutakuinkin tälläinen: ma: töitä 7-14, koulua 14.30-18, vapaa-aikaa 18-, ti: töitä 7-14, koulua 14.30-16.30, vapaa-aikaa 17-, ke: koulua 11-20, to: koulua 9-12, töitä 16-00, pe: koulua 10-16, 17- vapaa-aikaa, la: töitä 6-14, 15- vapaa-aikaa, su: töitä 14-22. Ja siinä välissä sitten tehtäviä. Kuljin mustien silmänalusten kanssa, nukuin 4-6 tuntia/yö, ja ajattelin koko ajan: "I want to sleep!". Keskittyminen kouluaineisiin oli vajavaista, ja sosiaaliset suhteetkin kärsivät, tyttöystävänikin lopulta lähti kävelemään koska löin häntä jatkuvasti laimin, yhteistä aikaa ei ollut (hänelläkin paljon työ ja op. kiireitä tosin) ja jopa unohdin sovittuja menoja hänen kanssaan, koska halusin vain nukkua. Muitakaan kavereita en ole ehtinyt juurikaan tapaamaan ja kuntosalilla lenkillä käyminen on jäänyt.
No, sitten vähensin vain töitä. Työnantajani on aika suopea, työnjohtajanikin sanoi että kyllä opiskelujen takia voi aina olla vähemmän töissä. Ja sanoin myös että haluaisin myös joskus vähän nukkua:) Nyt olen sitten tehnyt aika vähän töitä, 24h/vko, tiistai-iltaisin ja vkonloppuisin.
Periaatepäätökseni jo opiskelujen alkaessa oli että lainaa en ota vaikken ole saanut senttiäkään sponsorointia köyhiltä vanhemmiltani. Ja se päätös pitää yhä edelleen vaikka heikkoja hetkiäkin taloudellisesti on ollut näiden kahden viime vuoden aikana.
Jos, ei lopettaa voi, miksei niitä voi vähentää? Vaikka oletkin koeajalla niin monet työnantajat tulee vastaan tuossa asiassa, luulisin. Mulla ainakin kaikki lähtee hyvistä yöunista, seuraava on nukkuminen ja myös ystävät. Kavereita ei edelleenkään ehdi paljon näkemään, mutta olo on paljon vapautuneempi nyt kuin silloin kun ei ehtinyt edes nukkua. Toivottavasti sulla alkaa asiat kääntyyn paremmin päin. Tsemppiä!
Hyvä nuori pysähdy todella miettimään elämää,
opiskelu on tärkeää samoin työ,mutta oma jaksaminen ja terveys ovat ykkös asiota.Kysy neuvoa esim.opintoohjaajalta tai vastaavalta
miten kohdallasi olisi hyvä jatkaa elämää,
niin että siinä olisi vapaata riittävästi..
Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata, tässä rästiesseetä raapustaessani piipahdin tänne.
Nyt olen sairaslomalla, ylläpitämäni tahti oli selkeästi aivan liian kova.
Olen nukkunut nyt 16 tuntisia öitä, tehnyt urakalla koulutöitäni ja syönyt kerrankin hyvin.
Töihin ilmoitan heti ensi tilassa että maksimissaan kolme vuoroa minulle viikossa, viikonloppu ja jos on ihan pakko, niin YKSI arkipäivä. Eiköhän tämä tästä. :)
Hyvä hyvä, järki voittaa! :)