autokantinen laiva
lipuu lämpimään
syystuuleen
siintäen silmiin
sievän johtotähden
kirkkauden
sen kilometrit
ulkonäön ja
kuinka ylpeä
se onkaan
matkastaan
menneen kesän
läheisyys
tuuli on ottanut
tyyntyneen meren
vapautensa
pienen tovin
lähemmäs
iltansa sineä
koskettaako se
ajan kuluttaman
elinvoiman ehtyminen
peruuntumattomat muutokset
kääntää päänsä
ja nähdä läheisensä
illan lähestyvän
hauraat oksat
tomuisen pinnat
osa
vuoroveden
peittämää saarta
ikävöimällä vuodenaikoja,
silmien täyttymystä
ilon ja surun kyynelistä
mikä on se hinta
mikä on vielä
menetettävissä
kyky tuudittaa
olkaa vasten ja
päästää irti
liikkua jo osiltaan
äärettömyydessä
öisessä kajastuksessa
siellä missä
lohtu kohtaa levon
rajassa, jossa
suru ylittää kaipauksen
sarastus
veneen
vanaveden varjon
minun maailmani
yhtä rakkauden
sidettä ohuempi
on aika nostaa
purjeet ylös
ja luovuttaa
rinnalla kulkeneet
saattavat käsittää
kaaoksen, jossa
on se koko
elämän kylläisyys
mutta minä kuulen
silti äänesi
jokaisen äännähdyksen,
jonka elämästä
kiireetön ilta kuiskaa
nyt kun mikään
ei enää kohdallasi
muutu
sanani ovat vaienneet
kohdanneet
sinun hiljaisuutesi
ne kauniit sanat,
jotka matkasivat
aina välillämme
kuten aallot
jatkuvana
jonona odottavat
rantautumistaan
itkien
näyttäessään
hymyilevän
osaamatta puhua
kirjoittaa,
mutta teksteissäsi
punaiset ruusut
kukoistavat
ne tietävät
mitä rakkaus
tarkoittaa
ja miten
ilo kukkii
jokaiseen
kovan kallion
rakoseenkin
http://www.youtube.com/watch?v=u5F5qKF7eQg
lipuu lämpimään
syystuuleen
siintäen silmiin
sievän johtotähden
kirkkauden
sen kilometrit
ulkonäön ja
kuinka ylpeä
se onkaan
matkastaan
menneen kesän
läheisyys
tuuli on ottanut
tyyntyneen meren
vapautensa
pienen tovin
lähemmäs
iltansa sineä
koskettaako se
ajan kuluttaman
elinvoiman ehtyminen
peruuntumattomat muutokset
kääntää päänsä
ja nähdä läheisensä
illan lähestyvän
hauraat oksat
tomuisen pinnat
osa
vuoroveden
peittämää saarta
ikävöimällä vuodenaikoja,
silmien täyttymystä
ilon ja surun kyynelistä
mikä on se hinta
mikä on vielä
menetettävissä
kyky tuudittaa
olkaa vasten ja
päästää irti
liikkua jo osiltaan
äärettömyydessä
öisessä kajastuksessa
siellä missä
lohtu kohtaa levon
rajassa, jossa
suru ylittää kaipauksen
sarastus
veneen
vanaveden varjon
minun maailmani
yhtä rakkauden
sidettä ohuempi
on aika nostaa
purjeet ylös
ja luovuttaa
rinnalla kulkeneet
saattavat käsittää
kaaoksen, jossa
on se koko
elämän kylläisyys
mutta minä kuulen
silti äänesi
jokaisen äännähdyksen,
jonka elämästä
kiireetön ilta kuiskaa
nyt kun mikään
ei enää kohdallasi
muutu
sanani ovat vaienneet
kohdanneet
sinun hiljaisuutesi
ne kauniit sanat,
jotka matkasivat
aina välillämme
kuten aallot
jatkuvana
jonona odottavat
rantautumistaan
itkien
näyttäessään
hymyilevän
osaamatta puhua
kirjoittaa,
mutta teksteissäsi
punaiset ruusut
kukoistavat
ne tietävät
mitä rakkaus
tarkoittaa
ja miten
ilo kukkii
jokaiseen
kovan kallion
rakoseenkin
http://www.youtube.com/watch?v=u5F5qKF7eQg
Vastaukset 2
Vanhimmat
Loistava! Niin kaunista.
Ja hapokasta. Tuli mieleen sun lemppari, jonka biisi istuu hyvin tähän tunnelmaan.
http://www.youtube.com/watch?v=HL7zTjmdZJA
"Suru on tyynimeri
Musta muttei rannaton
Suru on tyynimeri
Paha muttei pohjaton"
http://www.youtube.com/watch?v=OJCUJx8SM80
Niin vaikkei sen pitäisi olla musta tai edes paha, kiitos sinulle hmp.f