Unelmani

Olin nähnyt sinut ensimmäistä kertaa aivan oudossa tilanteessa. Teit jotain ilahduttavan lapsekasta ollaksesi aikuinen mies. Kompuroit skeittilaudan kanssa kadunreunassa, kun puvuntakkiset ystäväsi virnuilivat vieressä kummastelevin ilmein. Kun viiletit laudalla ohitseni, luin kasvoiltasi valtavan innostuksen ja ilkikurisen hymyn. Hieman pitkäksi venähtänyt kesätukkasi liehui ympäriinsä, farkkusi olivat kivasti pepusta kuluneet. Hihitin ääneen, kuin kakara itsekin. Tiesin välittömästi pitäväni sinusta.

Tutustuimme pikkuhiljaa ja puolivahingossa pyöriessämme samoissa tuttavapiireissä. Juttelimme päivittäin muutaman sanan, emme mitään syvällistä tai mieleenpainuvaa, tutustuimme kuitenkin. Välillä kyytiä tarvitessani heitit minut lyhyen matkan päähän, ja puhuimme musiikista, jossa meillä oli samankaltainen maku. Jostain syystä seurassasi mietin aina, olivat silmämeikkini levinneet, tukkani hyvin, miltä peppuni mahtoi näyttää. Tein sen aluksi alitajuisesti, mutta kun huomasin asian itsekin, yllätyin hieman. Et ollut lähelläkään miestyyppiä, johon yleensä retkahdin, vaan melkeinpä sitä klassista kaverityyppiä, johon ei koskaan vahingossakaan sekaannuta.

En ollut sinkku, etkä ollut sinäkään. Sain käsityksen, että sinulla oli meneillään se elämäsi ainoa Vakava Suhde, joka jossain vaiheessa johtaisi perheen perustamiseen. Taisipa samankaltainen juttu olla itsellänikin, vaikka melko vastahakoisesti halusin sen myöntää.

Aloin ajattelemaan sinua seksin aikana. Toivoin, että minulla olisi jossakin kuvasi, jota voisin katsella tapaamistemme välillä. Mielestäni tapasimme liian harvoin, vaikka juttelimme lähes päivittäin. En koskaan osannut lukea sinua, enkä varsinkaan ajatuksiasi minusta. Olit kyllä mielissäsi yhteydenotoistani ja silloin tällöin sanoit jotakin, joka jäi mieleeni roikkumaan pitkäksi aikaa. Toivoin osaavani lukea ajatuksesi.

Muutaman päivän ajan pidimme yhteyttä todella tiiviisti. En tiedä syytä siihen. Mietin, oliko sinulla vaikeaa kotona vai kaipasitko vain erilaista juttuseuraa. Juttelimme useita tunteja päivässä, sähköpostitse ja tekstiviestitse. Edelleen viattomaan sävyyn, mutta hieman syvällisemmin ja tuttavallisemmin. Ja minähän leijuin aivan pilvissä. Samaan aikaan tajusin kyllä todellisuuden, kuinka väärin haaveeni olivat ja kuinka mahdottomia ne olivat toteuttaa.

Aina, kun näin sinut, änkytin tai törmäilin tavaroihin. Tunsin itseni äärettömän kömpelöksi. Taisit huomatakin sen, sillä välillä katsoit minua hellästi hymyillen. Halusin, että näet sen minusta, ja toisaalta pelkäsin menettäväni sinut heti, jos aavistaisit tunteeni.

Sattumalta usean kuukauden tuttavuutemme jälkeen saimme kutsun samoihin juhliin. Sinne oli kutsuttu kymmeniä ihmisiä, tuttavia ja vieraita, mutta en aikonut raahata puolisoani mukaan. Tietääkseni et sinäkään. Jännitin iltaa jo etukäteen tälläytyessäni jo varhain lähtökuntoon. Halusin toisaalta käyttäytyä asiallisesti ja todistaa itselleni, etten tarvitse sinua pitääkseni hauskan illan. Ettet sinä ollut syy, miksi sinne lähdin, ja miksi pistin ylimääräisen suihkauksen hajuvettä. Tai miksi tarkastin ulkonäköni peilistä kymmenen kertaa ennen lähtöä..

Olit jo siellä, kun saavuin. Ajattelin ensin tulla moikkaamaan, vaihtaa pari sanaa ja etsiä muuta seuraa. Jostain syystä jähmetyin kuitenkin täysin, en saanut sinulle edes kättä nostettua. Virnistin vain hermostuneesti ja horjahtelin sattumanvaraisesti eri suuntaan. Etsin kuumeisesti tuttavaa, jonka suojiin voisin paeta, mutta ainoat tuntemani ihmiset näyttivät olevan kauempana salissa. Seisahduin, vedin henkeä ja katsoin ympärilleni.

- Hei tyttö, täällä mä olen, sanoit takanani herttaisesti. Tunsin jalkojen pettävän ihan pikkuisen verran, kun käännyin ja näin sinun katsovan minua suoraan silmiin hymyillen. En osannut sanoa mitään. Hymyilin sinulle takaisin ja yritin saada kysyvää ilmettä kasvoilleni.
- Siltä näyttää. Etsitkö jotakin?
- Sua. Mennäänkö hakemaan juotavaa? Kysyit kepeällä äänellä ja kosketit kevyesti käsivarttani. Halusit minun seuraani? Tunsin käveleväni ilmassa, näkeväni unta. Halusin katsoa kasvojasi taukoamatta, mutta teeskentelin etsiskeleväni katseellani muita tuttavia. Näinkin heitä, ja heilauttelin ohimennen kättäni. Toivottavasti kukaan känninen ystäväni ei tulisi nyt avautumaan. Antaisi meidän olla. Kunpa tarttuisit käteeni ja veisit minut pois täältä..

- Onko vähän tylsät bileet, sanoit ja virnistelit minulle taas poikamaiseen tapaasi. En tiennyt mitä sanoa. Heikotti. Kuinka olinkaan näin hulluna sinuun?
- Mikset sä puhu beibi mitään? Oonko niin ankeeta seuraa? Höpöttelit iloisesti. Mumisin jotain vastaukseksi, ja tartuit käteeni. Sanoit, että meidän on nyt pakko puhua. Kiskaisit minut taas mukaasi ja talutit takaovesta puutarhan puoleiselle, hämärälle terassille.

Mutta puhetta ei tarvittu. Kun olimme astuneet ovesta kajastavan valon ulkopuolelle, astuimme molemmat vaistomaisesti aivan lähelle toisiamme. Huokaisin syvään, niin teit sinäkin. Katsoit minua valtavan surullisesti ja kaipaavasti, ja nostit kätesi poskelleni. Värisin kosketuksestasi. En puhunut mitään, enkä olisi ehtinytkään, kun jo suutelit minua malttamattomana. Painoit huulesi huulilleni niin rajusti, että horjahdin taaksepäin ja voihkaisin. Oi rakas, rakas.. kietouduin kaulaasi, vyötäröllesi, nostin jalkani ympärillesi ja halusin imeä sinusta kaiken itseeni. Sinä tarrasit minua vyötäröltä, irrottauduit välillä ja silitit kasvojani, siirsit hiuksiani syrjään. Kuin olisit rakastanut minua sata vuotta, katsonut läheltä haluten ja vasta luvan saaneena. Luulin näkeväni unta.

Yhteinen hetkemme tuntui sekunnilta, vaikka todellisuudessa piilottelimme pimeällä terassilla tunteja. Välillä joku kävi tupakalla, mutta painaudumme pimeään kulmaukseen toisiamme silitellen. Luulin tuntevani kyyneliä poskillasi, mutta ne saattoivat olla minunkin. Kuin kaksi pientä lasta maailmanloppua paossa. Tiesin jo silloin, että tulisin ikävöimään sinua lopun elämääni.

..

En osaa sanoa enempää. Tarina on lähes tosi, ainakin sen pitäisi olla. Pahoittelen, etten osannut mahduttaa tähän enempää seksiä. Tarkoitus oli, mutta tunteita on liiaksi pelissä.