Eli, aloitin n.2kk sitten työharjoittelun metallialalla. Työt alkoi suhkot helposti, mitä nyt vähän koneita asensin, ja tein muutaman kappaleen työkoneisiin. Viikko sen jälkeen alkoi nämä niin sanotut ''Rankat hommat'', toisen viikon ensimmäisenä päivänä en ole koskaan rehkinyt niin kovin kuin silloin, Päivän päätteeksi olin aivan romu... Käveleminen kotiin oli jo vaikeata kun jaloista oli melkein kadonnut tunto. Tätä jatkui pari viikkoa, kolmannella viikolla en enään kunnolla saanut unta, koko viikon aikana tuli nukuttua n. 9tuntia. Olin aivan totaalisen uupunut... Näytti aivan siltä että minä rehkin hihat heiluen siellä, kun nämä ''työ kaverit'' hissukseen tekee töitä. Neljännellä viikolla, aloin heräilemään liian myöhään... Olin 5 minuuttia myöhässä töistä ja heti tullaan aukoo päätä, Sanoin hänelle ''Anteeksi, viime viikko oli niin rankka ja en nukkunut silloin kuin 9tuntia, univelat päällä.'' Pomo vastasi siihen ''Noh tämän kerran, mutta nyt alat tulla sitten ajoissa''. Teen raskasta työtä, kysyin luokka kavereilta millaista heidän työntekonsa ollut, vastauksena sain ''Aika leppoista, ei oikein ole töitä''. Luultavasti mua käytetään tällä hetkellä hyväksi, ja mut pistetään tekee kaikki paska duuni mikä heillä on jäänyt rästiin. Olen aivan lopen uupunut, työtä on viel reilu viikko jäljellä... Koitan jaksaa loppuun. Mitään palkkaa en saa, tuskin tuun saamaan mitään stipendiäkään. En liioittele yhtään työmäärää... Olen tehnyt 7 sellaista työtä mitkä luokiteltais meiän koulus näyttötöiksi. Se mihin menee koulussa normaalisti 3 viikkoa, pitää siellä tapahtua päivässä. Mitä minun kannattaisi tehdä? Haistattaa pitkät ja sanoa ''Minä en ole mikään vitun orja, joka tekee semmoset työt mitä ette itsekkään viitti tehdä'' Vai niellä kaikki purematta?
Työharjoittelijan helvetti.
LopeenUupunut
1315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jokainen joskus kypsyy. 12h päivään yleensä kypsyn noin puolessa vuodessa. Yksinkertaisesti ei vain jaksa enää ja työpaikka palaa mol.fi:iihin odottamaan seuraavaa sotilasta. Osa työpaikoista on liiallista, mutta on myös sellaistakin, että ei tapahdu mitään, jos vain mahdollista, niin hakee sitä omaa paikkaansa yhteisössä.