että vaimo lähtee juomalla.
Mutta lähteekö elämännälkä syömällä?
Mutta lähteekö elämännälkä syömällä?
Kaikkihan sen tietävät
ikuinen nälkä
1088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elämännälkä kasvaa elämällä. Kuin rakkaus kasvaa rakastamalla. Ilo enenee jakamalla.
Hanki elämä, mutta älä syömällä.
Et pitkään elä syömättä
Menit halpaan... ajattelehan vielä pidemmälle.
Tavallaan filosofinen aloitus.
Vaan taitaa olla enenpi niin, että vaimosta pääsee eroon helpoiten juomalla tai kulkemalla vieraissa. Ja elämän nälkä kasvaa sitä enemmän mitä lähempänä se on, elikkäs elämännälkä lähtee kuolemalla.
=DW=
Siis unohtui, Leskisen totuus "Elämä on kuolemista varten".
=DW=
Voiskohan kysyä elämän ja kuolemankin laadusta
mitä on hyvä elämä ja miten elämään kuuluva kuolemakin
olis hyvä
- eräs sh sanoi kerran että paras ihminen on kuollut ihminen. Ihaili tyyneyttä ja
kauneutta vainajan kasvoilla. Totta lie sekin, mutta jos kuolemaa on edeltänyt
rankka ja tuskaisen kivulias elämänvaihe, joka on vääristänyt kasvotkin
tuhansille kurtuille - hyvää elämää olisi ollut riittävä ja hyvä kivunhoito, jos
mitään parantavaa vaihtoehtoa ole ollut olemassa.
Mieleen tuli lukemani naisvankilajohtaja Kaisa Tammi-Moilasen sanat maailman uhkista - niillä on aina ihmiskasvot.
No tämäkin kirjoitus on vain pinnan raapaisua - elämässä lie silti enemmän toivoa
ja rakkautta kuin kuolemassa, vaikka sitä ei kokemuksiensa kautta minkäänlaisena helppona nakkina pidä.
Ite kannatan elämän laatua eläessä. Kuolemahan on sen loppupiste, sitä elää vain siihen asti.
Hyvää elämää voi elää kai moninkin keinoin. Joillekin sopii rutiinit ja rivimuurahaisen polut, jotkut induvidualisteja ja sooloilijoita. Onnellisuus suhteellista, tietenkin, mutta kyllä pitäis ihmisen saada tuntea itsensä onnelliseksi eläissään, ainakin ajoittain.
Erilaisia vaiheita, ei aina voi olla kivaa ja kaunista, pitää olla kehnojakin aikoja, sitten vasta tajuaa eron mukavan ja ikävän välisen. Jotenkin aina kadehtinut syntymästään saakka onnellisia, niillä näyttää aina olevan kivaa, niille voi se loppupeli elämässä olla yhtä helveettiä. Mutta kuollakin voi asiallisesti ja mukavasti. en paljoa kuolemaa ole nähnyt, mutta mitä nyt raatoja katellut, osa tosiaan on kovankin elämän jälkeen ihan kauniita vainajia, osa ei hääviä kateltavaa. Sitä vois miettiä, mutta kun ei tunne kaikkien historiaa täsmällisesti, hankala alkaa määrittelemään mitään. Joillain siis hyvä kuolema, ei läheskään kaikilla.
Pyhyys, tekopyhyys, rehellisyys, epärehellisyys, onhan noita asioita, joita vois pohdiskella. Jotenkin sellanen kutina, valheessa eläneet, teennäiset ja ulkokultaiset, haavemaailmoissaan eläneet ihmiset ei kuole hyvää kuolemaa. Asiallisesti kuolemaan suhtautuvat ja asiallisen elämän saaneet ovat paljon enemmä sinut asian kanssa ja suhtautuvat asiaan paljon sopeutuvammin ja koittavat elellä elon viime rippeet tyytyväisinä, ois voinut mennä kurjemminkin.
Liian suuri asia lässyttää netin huuhaapalstalla. Ite en nyt tiedä, kuinka onnellista elo lie ollut, mutta kuolemaan suhtaudun realistisemmin kuin jotkut, jotka jauha kuoleman jälkeisestä elämästä. Voi tulla pettymyksen ilme naamaan, kun tajuavat, ei sellaista ole olemassakaan.
=DW=
No elämännälkä tuskin lähtee syömällä eikä varsinkaan täällä luuhaamalla ja skrivaamalla...
Aamun pannu ei vie elämännälkää, koko yön panneesta en osaa sanoa.