Aloitin uuden duunin juuri äskettäin. Eräs kaunis, rento, hieman poikamainen heterotyttö vei sydämen jo muutamassa päivässä. No, ehkä heti...
Oli alkuviikon sairaslomalla, ikävä alkoi raastaa -pahasti!
Kuinka voi olla näin vietävissä, näin lääpällään? Ja tietäen että vastakaikua ei tule.
En osaa muuta enää ajatella kuin tätä upeaa, päästä varpaisiin ja sisältäkin kaunista uskomatonta naista. Haluan viettää hänen kanssaan aikaa, vaihtaa puhelinnumerot, viedä kahville, melkein vaikka kosia... Tunkeudun tupakkaseuraan, hänkin pyytää mua, ja se on päivän parhaita hetkiä. Hänen äänensäkin, ja kun sanoo nimeni, puhuu sillä hetkellä juuri mulle, vain mulle!!!!!!
Mutta kipsaan heti, alan änkyttää, posket kirkkaanpunaisina yritän smalltalkia ilmoista ja työasioista, mun sisällä huutaa: DORKA, DORKA, DORKA!!!!!!!!!
Ehkä tämä oli avautuminen, purkaus. En tiedä mitä kysyä, tehdä, häneltä, teiltä, parhaalta ystävältä, koiraltani, lehdenjakajalta...
Tilanne ahdistaa, eteenpäin ei johda.
Alkaa itkettää, vaikka luulin että tämä umpiluinen pää kestää vaikka täsmäiskut.
Oli alkuviikon sairaslomalla, ikävä alkoi raastaa -pahasti!
Kuinka voi olla näin vietävissä, näin lääpällään? Ja tietäen että vastakaikua ei tule.
En osaa muuta enää ajatella kuin tätä upeaa, päästä varpaisiin ja sisältäkin kaunista uskomatonta naista. Haluan viettää hänen kanssaan aikaa, vaihtaa puhelinnumerot, viedä kahville, melkein vaikka kosia... Tunkeudun tupakkaseuraan, hänkin pyytää mua, ja se on päivän parhaita hetkiä. Hänen äänensäkin, ja kun sanoo nimeni, puhuu sillä hetkellä juuri mulle, vain mulle!!!!!!
Mutta kipsaan heti, alan änkyttää, posket kirkkaanpunaisina yritän smalltalkia ilmoista ja työasioista, mun sisällä huutaa: DORKA, DORKA, DORKA!!!!!!!!!
Ehkä tämä oli avautuminen, purkaus. En tiedä mitä kysyä, tehdä, häneltä, teiltä, parhaalta ystävältä, koiraltani, lehdenjakajalta...
Tilanne ahdistaa, eteenpäin ei johda.
Alkaa itkettää, vaikka luulin että tämä umpiluinen pää kestää vaikka täsmäiskut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensinnäkin, miksi sanot, ettei onnistu, ei mahdollisuuksia? Mietipä hetki, miksi noin ajattelet?
Olen itse ollut kerran elämässäni rakastunut, oikeasti. Samalla jotain niin upeeta, mutta niin raastavaa. Varsinkin tuo vaihe, kun kaikki pitäisi saada tässä nyt heti ja miettii, onko mahdollisuuksia. Aina niitä on! Life is made for living.
Oletko ollut hänen juttusilla? :) Luo tähän ihmiseen aluksi kontaktia pelkällä hymyllä, katseella ym. Ja jos tilaisuus jutella, vaihtaa muutama sana, tee se! Itsellä on opiskelukaverin kanssa tällä hetkellä vähän samantyylinen tilanne, olen lähes varma hänen suuntautmisesta ja välillä tuntuu, että luo "sellaisia" katseita, välillä luulen kuvittelevani kaiken.. Se kuuluu tilanteeseen! :) Ei anneta hei periksi, nautitaan tunteesta ja otetaan vastaan kaikki mitä tulee, mutta ei nyt prkl ainakaan heti alkuun anneta periksi!! ;)
Täälläkin yksi työkaveriin toivottomasti ihastunut. Lähestulkoon kaikki asiat sotivat sitä ajatusta vastaan, että minusta ja hänestä voisi koskaan tulla mitään.
Työympäristössä yleinen mielipide on, että työkaverien kanssa ei veljeillä vapaa-ajalla yms. Muutenkin aika heteronormatiivinen työyhteisö.
Hän on minua jonkin verran vanhempi, seksuaalisesta suuntautumisesta en tiedä. Olen häneen nähden alempana työyhteisössämme, vaikka meillä onkin sama koulutus.
Raastavaa tästä tilanteesta tekee se, että me molemmat selkeästi ollaan jollain tasolla kiinnostuneita toisistamme ( en tarkoita mitään seksuaalista ). Siitä kertovat jatkuvat vilkuilut, ystävällinen piikittely, toisen seurassa puheliaaksi ja iloiseksi muuttuminen, halu tietää toisesta hyvinkin henk. koht. asioita.
En tiedä, miksi, mutta koko tilanteen päättömyydestä huolimatta en voi lakata ajattelemasta tuota naista. En pysty edes ajattelemaan, että ihastuisin kehenkään muuhun. Aaaargh.