Kaksi kukkaa

Vieläkin sinä muistat ja muistelet. Miten toisenlaista voisi olla. Emme eläisi vain muistoissa, vaan todellisuus olisi läsnä. Se olisi ollut mahdollista, jos.. niin turha sitä on jossitella. Elämä ei päästä helpolla. Toisinaan kaikki on liian vaikeaa. En tiedä miksi onni tulee lähelle, melkein jo kosketan ja sitten taas sormet hapuilevat tyhjää. ehkä onni on tarkoitettu vain jollekin toiselle. enkä minä paljon pyydä. Vain pienen pesän, lämpöä, läheisyyttä, mutta se taitaa olla liikaa. Onko minussa joku vika vai miksi epäonnistun.

Onnenkerjäläinen, olet niin oikeassa. Monilla taitaa olla sama kokemus elämästä, kerran koettu onni menetetään, kuka mistäkin syystä. Turhaan.

Kiitos vastauksestasi!

Onko rahan mahti kiilannut onnen edelle? Emmehän toki vielä ainakaan..! ole romuja, joihin ei koske. Osa- (pieni taitaa tosin osa olla)..meistä ei toivo kuin sen pienen ja kestävän onnen. Ihminen menee päivästä toiseen lujaa kyytiä
mutta totuuden nimissä yksinäisiä on silti paljon.
Onni elämässä on aarre, jota on kukan lailla vaalittava. Muuten se ei kestä.

kiitos ellesmere

Laudi, onni on vaikea asia. Kun sen omistaa, sitä ei aina edes ymmärrä. Vasta kun sen on menettänyt. Ja nykyään on ihmisille tarjolla niin paljon korvikkeita ja viihdykkeitä, ettei edes ehdi pysähtyä ajattelemaan. Ja sitten kun pysähtyy..

Mukava, että luit ja vastasit

Kauniita muistoja, kaunis runo!:)

Liona, vaikka muistot olisivat kauniita, runo ei silti aina onnistu sitä kuvaamaan.
Kiitos silti kauniista sanoistasi.

Tää on niin hieno !

Tykkään !

Rygseck, kehuja on mukava kuulla, kiitos siitä. Mutta itse tiedän, milloin runo ei oikein kulje, vaikka jokin ajatuskin olisi takana.